Minä ajattelin henkistymisen olevan hiljaiseloa. Juttua tulee mieleen ja tänne blogiinkin asti vähän väliä.
Ehkäpä se ei sitten ole hiljentymistä. Ehkä se henkistyminen on oivaltamista.
Törmäsin aamulla mietelauseeseen, jonka sanoma oli ihmisenä kasvaminen. Kuinka voimme tuntea toisen, sillä jatkuvalla syötöllä kasaamme itseämme uudelleen ERI tavoin, kuin ennen?
Tutustumatta emme voi. Se on selviö.
Tämä sai minut pohtimaan mainetta. Taas sadannen kerran jo täällä blogissakin.
Maine on luotu asia. Se voi tulla jonkin aidon tapahtumaketjun seurauksena, mutta se voidaan myös luoda.
Jostain syystä minulle tulee tästä mieleen miehet. Tavalliset suomalaiset miehet.
Olen muutamaan otteeseen tavannut miehiä, joilla on jonkinlainen kovanaaman maine.
Minua on varoitettu heistä, kuinka he ovat naisille pahoja. Aina äkäisiä, eivätkä osaa käyttäytyä.
Tästähän normaalisti ihmiselle muodostuu ennakkokäsitys. Ennakkoasenne, jota ohjaa pelko.
Loistavaa työtä, jos haluaa eristää toisen henkilön ja vaikeuttaa hänen elämäänsä. Luoda hänet tiettyyn maineeseen.
No, minä kun olen minä, niin olen suhtautunut kyseisiin herroihin aivan kuten ihmiseen yleensä.
Ja huomannut, etteivät he ole maineensa veroisia. Onneksi tai valitettavasti.
En tiedä kumpi suhtautumistapa on oikea?
Heistä kaikista on löytynyt ihminen. Tuomittu ja väärinymmärretty.
Hekin ovat olettaneet, että heitä pelätään, koska se kuuluu asiaan.
Se ei vaadi muuta, kuin kysyä.. - Hei, kuka olet? Mitä kuuluu?
Kun kuuntelee vastauksen, siitä se jutunjuuri yleensä lähtee.
Minä tapaan kuvata tällaisia herroja siten, että heitä on pistänyt äkäampiainen. Piston seurauksena he kuvittelevat olevansa kuin Sepe Susi.
Kun tämän mielikuvan taakse näkee, näkee yleensä sen oikean todellisen ihmisen. Hyvin usein sieltä paljastuu Pikku Hukka, joka on laupeuden esikuva.
Maineella saadaan aikaiseksi haittaa, mutta sillä voidaan tavoitella ja saavuttaa myös hyötyä.
Minäkin toimin näin muutama postaus taaksepäin, kun kerroin siitä asejupakasta. Toki, vahinko oli minulle ja hyöty muille.
Monille hyöty on sitä, että maineensa suojissa he voivat tehdä ihan mitä vain. Kukaan ei puutu.
Esimerkiksi vallalla on yhä ajatus, että ihminen on rikas, hän voi tehdä mitä huvittaa. Lait eivät koske häntä.
Niin. Voihan sitä olla pätäkkää. Yhtälailla voi myös olla saman verran velkaa.
Ja lait koskevat kaikkia.
Tai rikkaalla on helppoa, kun kaikki on mahdollista.
Niin. Raha tasoittaa tietä ja helpottaa monia arjen asioita.
On kuitenkin olemassa asioita, joita ei rahallakaan saa.
Tähän sopii edelleen varakkaan ystäväni sanoma. Kun olet yksin, setelit eivät sinua kädestä pidä.
Ei siis voi millään vetää johtopäätöstä, että elämä olisi rahan vuoksi helppoa.
Toinen elämääni ohjannut ohjenuora on vanha sananlasku. Olkimaja, jossa nauretaan, on arvokkaampi, kuin palatsi, jossa itketään.
Entäs sitten, jos tiedät ettei jonkun ihmisen luoma maine ole oikea?
Onko oikein tuoda se julki?
Tätä olen pohtinut. Siitä näkökulmasta, että ns kaikkien mielestä jyrkästi tuomittava rikollisuus on peitetty hyväksyttävämmillä rikollisilla teoilla, jotka luovat vallan toisenlaisen rikollisen maineen.
Tappaja pedofiili esiintyy hurjana rikollisnerona, jonka maineen pelossa kaikki tottelevat.
Kuitenkin tämä rikollisnero ei pysty tappamaan aikuista ihmistä. Hän kykenee siihen vain lasten, ja tietyn ikäisten lasten, kohdalla. Ja ne tapot, tai oikeammin murhat, liittyvät seksuaalisiin haluihin, ei tappamiseen itsessään, vaikka lopputulos on sama.
Hän pelkää aseita. Hän pelkää nyrkkejä. Hän pelkää.
Jos hän joutuu tilanteeseen, jossa tapetaan aikuinen, tämä rikollisnero on kontillaan oksentamassa, kun psyyke ei kestä.
Hän suunnittelee ja yrittää perhesurmaa. Toteuttaa sitä niin, että kaikki jäävät eloon.
Eli siis kaikki muu höyste on turhaa ja jonninjoutavaa. Niillä on luotu maine, jota ohjataan primitiivisellä pelolla.
Se peittää tosiasian, että hän on pelkkä pedofiili, joka tappaa uhrinsa.
Kuka nyt pelkäisi tätä viimeisimmäksi mainittua niin paljon, että tottelisi?
Ei kukaan. Hän todennäköisesti pääsisi hengestään.
Rikollisilla nimittäin on todella kova hierarkia.
Tai kaikkien edessä niin ihana ja hehkeä perheen äiti.
Hän on täydellinen vaimo ulospäin. Täydellinen äiti, ulospäin. Hänellä on täydellinen koti ja hän toimii ihmisten hyväksi, jopa luottamustoimissa.
Tämäkin on hyvä maineeltaan. Maine ei vain kerro sitä, että tämä nainen tappaa ihmisiä. Hän myös toimillaan satuttaa ja alistaa muita. Sitä vain on ulospäin todella vaikeaa nähdä, jos ei osaa katsoa.
Maine ei siis kerro mitään kenestäkään ihmisenä.
Vain ihminen itse voi kertoa ja näyttää toiselle ihmiselle millainen on.
Se vaatii hitonmoista rohkeutta.
Ja myös niiltä, jotka rikoksia selvittelevät, vaatii hitonmoista paneutumista ja rohkeutta nähdä asioiden taakse.
Rikoksillakin voidaan peitellä asioita. Hakea turvaa.
Eli, silloin kun joku kertoo sinulle OMAA näkemystään jostain toisesta henkilöstä..
Pohdi AINA, miksi hänellä on tarve tehdä niin?
Miksi hän ei luota sinun arvostelukykyysi, vaan kertoo sinulle mitä pitää ajatella? Miten pitää suhtautua?
Ja miksi sinä annat hänen kävellä itsesi ylitse ja vaikuttaa sinuun näin, tai käskyttää sinua näin?
Minä kerroin eräälle miehelle kerran, mitä kaikkea minusta puhutaan ja mitä kaikkea maine kertoo minunkin olevan.
Hän säikähti. Jos kerran muut puhuvat niin, sen täytyy olla totta.
Suutuin silmittömästi. Sanoin hänelle, että jos kerran olen todella niin syntinen, kuin kerrotaan, polttakaa minut roviolla.
Muutama päivä myöhemmin hän soitti. Pyysi anteeksi säikähdystään. Hän oli pohtinut asiaa, ja tullut siihen tulokseen, etteivät jutut olleet totta.
Näin sitä usein käy.
Toinen näkökulma maineeseen on se, että kysyy itseltään,
Minkä vuoksi en uskalla tutustua ihmiseen itseensä, vaan kuuntelen muiden mielipiteitä tai juoruja?
Ärsytys tänään koholla. Lievästi vain.
Henkistyminen.. Ehkä pohdittava koko konseptin merkitys uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti