Olen viime päivät tuntenut olevani kuin Sherlock Holmes, jahtaamassa johtolankoja ja päättelemässä niistä yhtä sun toista.
Olen vertaistuen puitteissa laatinut vinkkilistaa erään CRPS-tapauksen yhteydessä ja pohtinut kuumeisesti,
Kuinka CRPS oikein selitetään ja kuvataan yksinkertaisesti?
Tapauksen ollessa tuore ja/tai se aiheuttaa pelkoa ja lamaannusta, viesti pitäisi saada perille ymmärrettävästi.
Jos silloin käytetään pitkiä lauseita ja puhutaan esim. aivokuoresta, parasympaattisesta ja sympaattisesta hermostosta ja niiden puutteista, yhdistetään ne mainitsemalla autonominen hermosto ja päädytään neuropaattiseen kipuun,
viimeisetkin toiminnassa olevat harmaat aivosolut lyövät hanskat tiskiin ja mielenkiinto loppuu siihen kun ei ymmärrä.
Juuri silloin kun pitäisi ymmärtää
Mitä on vikana?
Miten on vikana?
Miksi on vikana?
Mitä asialle pitää/voi tehdä?
Miksi sitten yksinkertaistus on tärkeää?
Juuri siksi, että ihminen täytyy saada tekemään työtä kuntoutumisensa eteen.
Vain jokainen itse voi vaikuttaa asiaan. Vain jokainen itse voi tehdä työn kuntoutumisensa eteen ja saada toimintamallit opetettua omille aivoilleen ja raajat toimimaan.
CRPS on sellainen vaiva, joka vääristää tätä ajatusta. Esim, jos raajassa on CRPS ja siitä on mennyt joko toimintakyky kokonaan tai käyttöaste alaspäin, niin silloin normaali toiminta ei raajan kanssa onnistu.
Jalan ollessa tässä tilassa ei käveleminen todennäköisesti onnistu.
CRPS vääristää asiaa niin, että aivot ajattelevat kävelemisen olevan väärä toiminto.
Aivot ovat tilassa, ikään kuin pullonkorkki, joka ei mene jengoilleen.
Mikä sitten tähän auttaa?
Siihen auttaa vain ja ainoastaan tekeminen.
Aivoillehan täytyy opettaa uudestaan toimintamallit kuinka tehdään oikein.
Miten tämä kuitenkaan onnistuu kun ajatustapa CRPS:n ja normaalin käytöksen välillä on päälaellaan?
Tarvitaan oveluutta.
Maailman ehkä kulunein fraasi, tehdään asiat ilon kautta.
Miksi ihmeessä ja miten ihmeessä?
Siksi, että iloiset asiat synnyttävät elimistössä endorfiineja eli onnellisuushormonia. Tämä puolestaan laskee kortisolitasoja eli stressihormonia.
Ja nyt yksinkertaistus
Kun raajaa kuntoutetaan, niin mukavaa asiaa tehden eivät aivot niin helposti blokkaa liikettä pois ja kivunkin kestää paremmin, jos sitä edes siinä huomaa.
Aivot ikään kuin ajattelevat, että eihän tämä liike voi olla pahasta, kun kerran endorfiinit leviävät.
Siten, esimerkiksi lempi musiikkia soimaan ja liikutellaan kroppaa sen tahtiin. Hyvä ottaa peili avuksi ja katsella oman kehon liikettä sieltä.
Tai kun katselet televisiota, kiinnitä huomiota ihmisten käsiin ja jalkoihin ja niiden liikkeisiin ja liikeratoihin. Kuvittele myös itsesi tekemään niin.
Pääasia kunhan treenistä tehdään itselle mieluista.
Jokapäiväinen treenaaminen vaatii motivaatioita, se vaatii vastuun ottamista, se vaatii tahtoa, halua, kurinalaisuutta sekä päämäärän.
Ja sitten kun iskee kipu ja väsymys, voit helpottaa oloasi sillä, että ajattelet se olevan rasituskipua. Voit samalla kehua itseäsi ja kehoasi siitä, kuinka hienosti selvisit treeneistä ja rasituksesta.
Yksinkertaista, rakas Watson
Yksinkertaista.
