Luontaiset tavat reagoida asioihin

Moni luulee tietävänsä koska toinen ihminen valehtelee.

Yleensä luotetaan ensireaktioon, joka kertoo kuinka asia on.

Ja siinä mennään metsään niin, että heilautus vain.

Jokainen on kohdannut toisen ihmisen toimesta valheen jossain vaiheessa.

Tämä valheellisuus luo pohjan sille, mitä pidämme valehtelun mallina.

Toinen seikka on arvomaailma. Jos emme usko tiettyihin tapoihin tai tapahtumiin, sellaisen kohdatessa pidämme sitä helposti ensisijaisesti valheena.

Eli, ensireaktiomme ei useinkaan perustu absoluuttiseen totuuteen tapahtuneesta, vaan se on värittynyt oman sisäisen maailmamme luomilla odotuksilla.

Jouduin omien aivojeni toimesta pohtimaan visaista dilemmaa. 

Eräs henkilö heitti minulle haasteen, jossa hän väitti ihmisen luonteen voivan muuttua hyvästä huonompaan suuntaan. 

Minä olin toista mieltä, mutta en osannut esittää yhtään argumenttia. 

Aivoni ratkaisivat tilanteen niin, että koko keskustelua seuraavan yön ratkoin unissani niin hirveää tapausta, joka puistattaa minua vieläkin. 

Visaisessa tehtävässä minun piti ratkaista eräs pulma juuri tästä näkökulmasta. Voiko luonne yhtäkkiä muuttua.. 

Kyseessä oli pariskunta, jonka olen tuntenut nuorena. 

Nyt oli tilanne, jossa nainen oli pahoinpitelyn jäljiltä mustelmilla ja häntä oli kuristettu, hän syytti miestä tapahtuneesta. 

Unessa ensireaktioni oli.. Ei voi olla luonne muuttunut noin paljon! 

Kyseessä on herra, joka on niin ymmärtäväinen kaikkia kohtaan, hän on avoin kaikelle, kaikille ja kaikelle uudelle. Hän saa kaikista parhaat puolet esiin. Hän on ystävällinen, lempeä ja ei tarkoituksella tapa edes kärpäsiä.

Unessa kuitenkin hetken epäröin ensireaktion jälkeen, koska en osannut perustella miksi tuo mies ei ole voinut hakata ja kuristaa tuota naista.

Samassa joku huusi.. Uskoit!

Niinpä unessa tunsin suurta syyllisyyttä, koska en osannut perustella. Se jätti mahdollisuuden sille, että olisin kohdellut väärin jompaa kumpaa osapuolta.

Herättyäni pohdin tätä dilemmaa, ja totesin, että kysymyksen asettelu oli väärä. Näkökulma asiaan oli täysin väärä.

Ei siinä tilanteessa olisi kuulunut kysellä voiko täysin absoluuttinen hyvä muuttua pahaksi,

Vaan kuka valehtelee, ja mistä syystä? 

No niin.. Syyllisyyteni alkoi helpottaa, koska tunteen sijaan ohjat otti järkiajattelu.

Lähtökohta on se, että ihminen kykenee kaikkeen ja pystyy tekemään kaikkea.

Väkivalta on jokaisessa ihmisessä olemassa, sitä ei kukaan voi kiistää.

On kuitenkin olemassa erilaisia keinoja, miten hoidamme eteen tulevia tilanteita.

Se, millainen arvomaailma meillä on määrittää näiden keinojen laajuuden.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa ihminen, joka ei käytä väkivaltaa missään tilanteessa ja kokee elämän arvokkaana..

Hyvin epätodennäköisesti löisi tai kuristaisi läheistään edes todella voimakkaasti provosoituna.

Voimakkaassa kiihtymyksen tilassa voisin korkeintaan kuvitella hänen läpsäyttävän poskelle ja samantien kauhistuvan ja katuvan OMAA reagointiaan ja kantavan siitä syyllisyyttä.

Eli, tässä tapauksessa ensireaktioni oli oikea. Perustelujen puute aiheutti kuitenkin empimistä. 

Uneni muuten lopulta paljasti puhtaan totuuden. Mies oli täysin viaton, sillä nainen halusi kostaa hänelle jotain ja oli aiheuttanut mustelmat ja jopa kaulan ruhjeet itse itselleen. 

Tärkein seikka, miksi epäröin oli se, että näin unessa vain nämä ruhjeet. 

En nähnyt naisen reaktiota mieheen. 

Hyvin moni olettaa pelkkien ruhjeiden perusteella asian olevan selvää pässinlihaa. 

Mikä yleensä onkin oikein. 

Valitettavasti kuitenkaan mikään asia ei ole aukoton, ettei se sallisi myös väärinkäytöstä. 

Jos valehtelun ratkaisussa pohditaan keinoja, pitää huomioida myös reaktiot.

Uhri, jota on pahoinpidelty pelkää aina. Siis siihen ei ole olemassa mitään oikotietä, pelkoreaktio on väistämätön ja välttämätön. 

Toinen asia on lajityypillinen käytös. Ihminen pyrkii peloissaan AINA piilottamaan kipunsa ja kolhunsa. 

Jos pahoinpidelty uskaltautuu lääkäriin, hän häpeää, että hän on antanut itselleen tapahtua näin ja tuntee syyllisyyttä asiasta. 

Kolmas asia on asian piilottelu. Siitä ei uskalleta heti puhua, eikä syyllistä osoitella. 

Mieluummin vain unohdetaan koko asia. Väkisin jatketaan eteenpäin ja keskitytään muihin asioihin. Lisäksi pidetään reilua etäisyyttä pahoinpitelijään, ja vältellään kaikin mahdollisin keinoin hänen läheisyytensä joutumista. 

Ihminen käsittelee trauman AINA vasta sitten, kun on siihen kaikilta osin kehossaan valmis. 

Tästä syystä raiskaustapaukset ovat uhrin kohdalta kohtuuttomat, koska luontainen järjestys kehossamme ei anna myöden yhteiskunnan vaateille, jotta väärintekijä joutuisi laillisesti teostaan vastuuseen. 

Sillä ei ole merkitystä, että tiedämme kuinka kuuluu toimia. Shokkitilan perimmäinen tarkoitus on suojella elämää. 

Eli valehtelun määrittäminen ei ole helppoa, mutta ei se ole rakettitiedettäkään. 

Osaammeko määrittää kanssaihmiset oikein? 

Ja alkuperäiseen aiheeseen persoonallisuuden muuttumisesta ilman voimakasta mielen sairastumista tai muistisairautta tms. sanoisin sen olevan aika mahdotonta. 

Juuri niiden keinojen takia, mitä meillä jokaisella on ja mitkä ovat luontaiset tapamme reagoida asioihin. 

Viikonlopun opit

Viikonloppu vallan hurahti ohi opiskellen ihmisen käytöstä.

Olen ollut aina sitä mieltä, että kaikkien kanssa on tultava toimeen.

Erilaisista mielipiteistä tai arvoista huolimatta dialogia voidaan käydä sivistyneesti.

Esimerkiksi sana psykopaatti herättää hyvin usein pelkoa ihmisessä.

No, kukaan muu kuin asiaan perehtynyt ammattilainen ei voi diagnoosia tehdä, joten kukaan ei voi toisesta mitään sanoa, jos asioita ei ole testattu.

On kuitenkin olemassa erilaista käytöstä. Käytöstä, joka saa toisen ajattelemaan, että jotain on toisen ajatusmaailmassa vialla.

Eihän se suinkaan tarkoita ihmisen olevan suoraan epäkelpo yhteiskuntaan tai ihmiskuntaan.

On tehty tutkimuksia siitä, kuinka suurvaltojen johtajilla on psykopaattisia piirteitä.

Narsisti puolestaan näkee vain itsensä. He eivät näe muita ihmisiä, ja muut ihmiset esittävät rooliaan narsistin oman pään sisäisessä näytelmässä.

Narsisti ajattelee aina vain omaa etuaan.

Minusta tämä ristiriita on äärimmäisen mielenkiintoinen, sillä hän uhriutuu yksin ja hän suorittaa yksin.

Eli olipa voitolla tai häviöllä, kaikki koskee pelkästään häntä sekä vain ja ainoastaan häntä tai on hänestä lähtöisin.

Nämä ovat ääripäitä ja yllättävän harvinaisia väestössä. Psykopaatteja on eri lähteiden mukaan noin 5 prosenttia väestöstä. Narsisteja puolestaan arvioidaan olevan prosentin verran.

Kuitenkin psykopaattien sanotaan olevan aina myös narsisteja erään teorian mukaan, joten ihan en laskukaavaa ymmärrä.

Eli, kuitenkaan jokainen huonosti käyttäytyvä ei voi olla narsisti psykopaatti.

Olen itse käynyt hyvinkin hedelmällisiä keskusteluja vahvasti psykopaattisia piirteitä omaavien ihmisten kanssa. Olen oppinut heiltäkin paljon, niin kuin jokaikiseltä kohtaamaltani henkilöltä. 

Olen sitä mieltä, että vuoropuhelu onnistuu niin kauan, kun ei ole tarkoitus satuttaa tai vahingoittaa toista.

Eli suomennettuna niin kauan, kuin molemmat osapuolet pystyvät tunnustamaan oman vastuunsa asioihin tai mielipiteisiinkin. 

Jos toinen jättää oman vastuunsa pois, on aivan mahdotonta käydä minkäänlaista vuoropuhelua enää. 

Silloin on otettu kanta, joka rikkoo toisen olemassaolon oikeuksia.

Eli silloin haetaan VAIN JA AINOASTAAN omaa etua tai omaa hyötyä.

Tässä menee raja, jonka yli ei enää voi kaikkien kanssa olla kanssakäymisissä, ilman itsensä alistamista toisen vallan väärinkäytölle.

🐸🐸🐸

Rikollisuus on sitten asia erikseen, joka ei välttämättä ole suora seuraus näistä piirteistä, vaikka harmittavan usein tutkimusten mukaan näin on. 

Itse olen sitä mieltä, että rikoksissa menee raja, jota ei tarvitse enää hyväksyä. 

Yllättävän paljon kuitenkin rikoksien tekijöille löytyy puolustajia. Henkirikostenkin. 

Se tietenkin riippuu omasta henkilökohtaisesta kokemusmaailmasta, joka määrittää yksilön suhtautumisen ihmisoikeuksista kaikkeen lailliseen tai laittomaan toimintaan moraalia unohtamatta. 

Vaikka laki ja uskonto kieltävät moraalittoman toiminnan, silti sitä vain tapahtuu. Ja huolimatta näistä kahdesta, näitä asioita hyväksytään ja jopa puolustetaan. 

Eli, ihmisen toiminnasta vastaa aina ihminen itse. Siihen voidaan vaikuttaa ulkopuolelta, mutta lopullisen päätöksen yksilön käytöksestä ja toimista tekee yksilö itse. 

Eli, olipa ihminen millaisilla persoonallisuuden piirteillä tahansa varustettu, määrittyy hänen kelvollisuutensa aina oman vastuun kautta. 

Oma vastuu on siitä ihana juttu, että se sopii ihan kaikille, sillä sen tulkitsemiseen tai tunnustamiseen ei tarvita koskaan tunteita. 

Tuumaustauko

Blogissa onkin vierähtänyt useampi viikko radiohiljaisuutta.

Syynä on henkilökohtainen tuumaustauko.

Olen ollut siinä kulminaatiopisteessä, jossa pohditaan mikä suunta..?

Totesin, että eteenpäin.

Meillä on taloyhtiössä kauhua herättänyt koiran myrkyttäjä.

Onneksi yksi koiran omistajista oli niin fiksu, että vei asian poliisille asti. Jos omistaja ei koiraansa puolusta, sitä ei puolusta kukaan. 

Tällainen tappaja on pelottava, koska hän ei ollenkaan ajattele sivullisia uhreja.

Ja muutenkin, ihminen, joka vihaa noin paljon viatonta eläintä, on ilman muuta hirviö.

Vaarassa ovat olleet koirien lisäksi ihmis lapset, kissat ja luonnon eläimet.. Oravat, linnut, ketut, jänikset jne.

Kaikki, joilla on kerran merkityksellinen eläin ollut, ymmärtävät kuinka se on täysin korvaamaton. Ihan samoin, kuin ihminenkin.

Olen siis ottanut asian tiimoilta kierroksia. Niin on kyllä tehnyt moni muukin.

Totesin pihalla keskustellessa, että mitä täällä uskaltaa kohta enää tehdä? Ja miten täällä uskaltaa enää elää? Asua voi, mutta miten on elämisen laita? 

Meillä on muutama omalla tavallaan kauhua kylvävä terrori taloyhtiössä. Kukaan ei vielä toistaiseksi ole toiselta henkeä vienyt, mutta nyt kyllä ylitettiin jokin kynnys, joka vei pelon uudelle tasolle.

Mitäpä näille muuta voi, kuin ilmoittaa asiat eteenpäin.

Me, jotka haluamme elää omassa rauhassa, ja antaa toistenkin elää omassa rauhassaan, olemme melko voimattomia tällaisten ihmisten vallan alla.

Ja kaikista pahinta on, jos nämä voivat valtansa toteen näyttää onnistumalla tällaisissa järkyttävissä toimissaan.

En hyväksy tälläistä käytöstä keneltäkään.

Toinen asia, jossa olen pidättänyt hengitystäni yhdessä muun maailman kanssa, on ollut Yhdysvalloissa kadonneen Gabby Petiton tapaus. Joka ikävä kyllä tänään uutisoitiin päättyneen hänen jäänteidensä löytymiseen.

Katselin vanhempien tuskaa. Se on aina yhtä järkyttävää. Epätietoisuus on pahinta. 

Tässä tapauksessa poliisi oli pysäyttänyt nämä henkilöt juuri hetkeä ennen katoamista. 

Olenkin pohtinut olisiko lopputulos muuttunut, jos Gabby olisi pidätetty? 

Vai olisiko se vain siirtänyt väistämätöntä muuhun ajankohtaan? 

Mene ja tiedä. 

Näin jokin tulevaisuudessa tapahtuva asia voi nostaa esiin tässä hetkessä tehdyn päätöksen tärkeyden. 

Kaikkea ei voi kukaan tietää eikä ennakoida. Ja kukaan ei ole vastuussa toisen ihmisen päätöksistä tai teoista. 

Silti, jokaisella päätöksellä jonka teemme ja sen mukaan toimimme, on merkitystä. 

Ja niiden päätösten takia omakin elämä voi saada aivan uuden käänteen, jos ihminen kokee olevansa jollain tapaa vastuullinen oman päätöksensä vuoksi tapahtuneeseen. 

Silloin, jos ei ole vaikuttanut itse ratkaisuun, tai ollut siihen osallinen, ei vastuu ylety tällaisen päätöksen tekijään. 

Kiltti, hyvä ja oikeudenmukainen ihminen voi kuitenkin tuntea pitkäänkin syyllisyyttä tapahtuneesta. 

Mikä kertoo vain ja ainoastaan ihmisen hyvyydestä. Ja kyvystä huolehtia oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. 

Kolmas aikaani vienyt asia on uusi konsepti, jota olen työstänyt. 

Alku on jo, joten siitä ei puutu kuin loput. Siis ehkä vielä jossain vaiheessa sekin näkee päivänvalon. 👍

Vähempään ei kenenkään tarvitse alistua

Minulla on nyt aihetta kiitollisuuteen sekä näin julkisesti mahdollisuus esittää kiitokset.

Ymmärsin nimittäin eilen konkreettisesti pelon kaavan, kuinka se toimii.

Pelko on yksi voimakkaimmista tunteista, joilla ihmisen toimintaa ohjaillaan.

Sitä tapahtuu ihan joka tasolla. Kukaan ihminen ei siltä tunteelta välty. 

Meille on asennettu talon katolle useamman päivän ajan Elisan 5G mastoja. 

Se sai aikaan yhden ihmisen epäilyjen toimesta joukkohysterian, joka jo joukkopaoksi oli eskaloitua. 

Oli niin hienoa saada kuulla sivusta, kuinka eräs näistä nuorista asentajista, joka joutui tiukkaan tenttiin hysteerisen tädin toimesta, 

Oli niin asiakaspalveluhaluinen, että kuunteli rauhallisesti pelon aiheet ja VASTASI asiallisesti selittäen, miksi on tehty ja mitä niiden toiminnalla on tarkoitus saavuttaa. 

Hän rauhoitti tilanteen täysin. 

Loppukaneetiksi hän vielä kysyi.. - Osasinkohan selittää asian ymmärrettävästi? 

Arvostan! Mikä loistava tilannetaju! Hän ei lytännyt pelkoa, vaan antoi sen olla ja pyrki selittämään asian informatiivisen laidan. Ei siis lähtenyt väittelemään onko pelko tunteena aiheellinen vai ei. 

Tämä, mielestäni järjetön foliohattuilu, sai minut käsittämään pelon konseptin. 

Pelkoa tunteena aiheuttaa moni asia. Yksi niistä on tietämättömyys tai tiedon käsittelyn puutos. 

🌺Pointti ei ole tunteessa, jota peloksi kutsutaan. Pointti on siinä, mitä kukin ihminen vaatii pelon tunteesta vastineeksi. 

Tämä nyt voi kuulostaa täysin järjettömältä. Kuitenkin se on täysin loogista. 

Pelon jälkeen JOKAISELLA on jokin vaatimus.

Jopa hyvinä ja lohduttavina pidetyt asiat voivat näyttäytyä vaatimuksina, sillä sitä ne ovat. 

(En nyt sitten puhu laittomuuksista, väkivallasta tai muusta tuomittavasta tai asiattomasta käytöksestä. Ne ovat asia aivan erikseen. Ja todettakoon, että hyviksillä ja pahiksilla on vaatimustasoissaan eroja. Pahis ei kaihda laittomuuksia tai kyseenalaisia keinoja.)

Jos sanotaan esimerkiksi, että jonkin järkytystä ja surua aiheuttaneen tilanteen vuoksi EI TARVITSE tuntea syyllisyyttä, 

Niin siinähän on SELVÄ vaatimus. 

Miksi ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, jos ihminen sitä tuntee? 

Eihän se vielä tarkoita muuta, kuin sitä, että ihminen on tällöin valmis käsittelemään asiaa ja pohtimaan onko tarvetta kantaa vastuuta ja kuinka paljon. 

Lisäksi syyllisyys on tunne, joka kuuluu surutyöhön. 

Se, miksi siitä tulee "paha" vaatimus, on se, että silloin ihmistä ikäänkuin kielletään kyseenalaistamasta asioita ja omia tekojaan ja tunteitaan sekä niitä, joiden käskystä toimii. 

Jos ihminen ei kyseenalaista, saadaan aikaan joksikin aikaa näennäistä tottelevaisuutta. 

Jossain vaiheessa joku asia kuitenkin tuntuu niin kohtuuttomalta, että viimeistään silloin kyseenalaistaminen tapahtuu. 

Sen ajankohta riippuu ihmisen halusta kantaa vastuitaan. 

Eli, jokaisella on peloilleen vastineena jokin vaatimus. 

Onkin sitten kohtuullista alkaa pohtia sitä, millaista valtaa on oman pelkonsa vuoksi oikeutettu kohdistamaan toiseen henkilöön. 

Yleensähän sitä oikeutta ei ole. 

Kiitollisuuden aiheeni löytyy juurikin näistä pelon aiheutumisen vaatimuksista. 

Ja kiitokset esitän ihan kaikille ihmisille, jotka suoraan tai välillisesti ovat olleet kanssani kanssakäymisissä ja olette minua näillä pelon erilaisilla vaatimuksilla kohdelleet. 

Osa on ollut ihan luonnollista tapahtumaa, mutta suuri osa on ollut sellaista järjettömyyttä, joka on todella vaatinut aikaa, jotta totuus on vihdoin selvinnyt. Sille ei ole ollut niitä perusteita, joilla kaikki toiminta pitää voida perustella. 

Pelkoreaktion vaatimuksena aiheutettu painostus tai kärsimys tässä tapauksessa sai aikaan kyseenalaistamisen. 

Ja menneisyyteni ihmisille erityiskiitokset ihan jokaiselle yhdessä ja erikseen. Te mahdollistitte oman pelkoreaktionne kautta, että totuus on vihdoin selvinnyt. 

Tähän vedän viivan. Tästä lähtien en ota vastaan mitään muuta, kuin asiallista käytöstä, joka pitää sisällään jokaisen oman vastuun sekä käytöstavat. 

Tämä koskee ihan jokaisen kohdalla myös ammatillista vastuuta. 

Vähempään ei kenenkään tarvitse alistua.