Viikonlopun opit

Viikonloppu vallan hurahti ohi opiskellen ihmisen käytöstä.

Olen ollut aina sitä mieltä, että kaikkien kanssa on tultava toimeen.

Erilaisista mielipiteistä tai arvoista huolimatta dialogia voidaan käydä sivistyneesti.

Esimerkiksi sana psykopaatti herättää hyvin usein pelkoa ihmisessä.

No, kukaan muu kuin asiaan perehtynyt ammattilainen ei voi diagnoosia tehdä, joten kukaan ei voi toisesta mitään sanoa, jos asioita ei ole testattu.

On kuitenkin olemassa erilaista käytöstä. Käytöstä, joka saa toisen ajattelemaan, että jotain on toisen ajatusmaailmassa vialla.

Eihän se suinkaan tarkoita ihmisen olevan suoraan epäkelpo yhteiskuntaan tai ihmiskuntaan.

On tehty tutkimuksia siitä, kuinka suurvaltojen johtajilla on psykopaattisia piirteitä.

Narsisti puolestaan näkee vain itsensä. He eivät näe muita ihmisiä, ja muut ihmiset esittävät rooliaan narsistin oman pään sisäisessä näytelmässä.

Narsisti ajattelee aina vain omaa etuaan.

Minusta tämä ristiriita on äärimmäisen mielenkiintoinen, sillä hän uhriutuu yksin ja hän suorittaa yksin.

Eli olipa voitolla tai häviöllä, kaikki koskee pelkästään häntä sekä vain ja ainoastaan häntä tai on hänestä lähtöisin.

Nämä ovat ääripäitä ja yllättävän harvinaisia väestössä. Psykopaatteja on eri lähteiden mukaan noin 5 prosenttia väestöstä. Narsisteja puolestaan arvioidaan olevan prosentin verran.

Kuitenkin psykopaattien sanotaan olevan aina myös narsisteja erään teorian mukaan, joten ihan en laskukaavaa ymmärrä.

Eli, kuitenkaan jokainen huonosti käyttäytyvä ei voi olla narsisti psykopaatti.

Olen itse käynyt hyvinkin hedelmällisiä keskusteluja vahvasti psykopaattisia piirteitä omaavien ihmisten kanssa. Olen oppinut heiltäkin paljon, niin kuin jokaikiseltä kohtaamaltani henkilöltä. 

Olen sitä mieltä, että vuoropuhelu onnistuu niin kauan, kun ei ole tarkoitus satuttaa tai vahingoittaa toista.

Eli suomennettuna niin kauan, kuin molemmat osapuolet pystyvät tunnustamaan oman vastuunsa asioihin tai mielipiteisiinkin. 

Jos toinen jättää oman vastuunsa pois, on aivan mahdotonta käydä minkäänlaista vuoropuhelua enää. 

Silloin on otettu kanta, joka rikkoo toisen olemassaolon oikeuksia.

Eli silloin haetaan VAIN JA AINOASTAAN omaa etua tai omaa hyötyä.

Tässä menee raja, jonka yli ei enää voi kaikkien kanssa olla kanssakäymisissä, ilman itsensä alistamista toisen vallan väärinkäytölle.

🐸🐸🐸

Rikollisuus on sitten asia erikseen, joka ei välttämättä ole suora seuraus näistä piirteistä, vaikka harmittavan usein tutkimusten mukaan näin on. 

Itse olen sitä mieltä, että rikoksissa menee raja, jota ei tarvitse enää hyväksyä. 

Yllättävän paljon kuitenkin rikoksien tekijöille löytyy puolustajia. Henkirikostenkin. 

Se tietenkin riippuu omasta henkilökohtaisesta kokemusmaailmasta, joka määrittää yksilön suhtautumisen ihmisoikeuksista kaikkeen lailliseen tai laittomaan toimintaan moraalia unohtamatta. 

Vaikka laki ja uskonto kieltävät moraalittoman toiminnan, silti sitä vain tapahtuu. Ja huolimatta näistä kahdesta, näitä asioita hyväksytään ja jopa puolustetaan. 

Eli, ihmisen toiminnasta vastaa aina ihminen itse. Siihen voidaan vaikuttaa ulkopuolelta, mutta lopullisen päätöksen yksilön käytöksestä ja toimista tekee yksilö itse. 

Eli, olipa ihminen millaisilla persoonallisuuden piirteillä tahansa varustettu, määrittyy hänen kelvollisuutensa aina oman vastuun kautta. 

Oma vastuu on siitä ihana juttu, että se sopii ihan kaikille, sillä sen tulkitsemiseen tai tunnustamiseen ei tarvita koskaan tunteita.