torstai 22. joulukuuta 2016

Harrastatko lahjoja?







Olen yleisen mielipiteen mukaan hyvinkin tylsä ja tyly tyyppi, koska pääsääntöisesti en harrasta joululahjoja.





Vai harrastanko sittenkin?





Lahjat ovat luoneet minulle aina paineita. Materia ahdistaa minua, samoin materian ostaminen toisille ahdistaa minua.





Elän sen periaatteen mukaan, että materiaa hankitaan tarpeen mukaan, ja aina tuo tarve ei ajoitu jouluun.






Ruoka, käyttötavarat ja raha ovatkin mielestäni oivia joulumuistiaisia, jos haluaa / pystyy toista muistamaan. Lahjaksi niitä kaikki eivät kuitenkaan kelpuuta.





Olenkin nyt tullut siihen tulokseen, että otan pettymyksen mieluummin vastaan siitä, etten hanki materiaa lahjaksi, kuin luovun omasta ideologiastani







Sitten tapahtui kehityskokemus ja oivallus.







Naapuri tuli ovelle toivottamaan joulutervehdyksensä ihan henkilökohtaisesti. Avatessani oven, aistini huomioivat jotain. En vielä saanut kiinni siitä mitä se oli.





Rupatellessamme kuulumisia, katselin, kuulostelin ja havainnoin. Edelleen jotain suurta oli aistittavissa, ja merkkejä oli ilmassa, mutta kokonaisuutta en osannut vielä pukea sanoiksi.







Hänen kertoillessaan omasta tilanteestaan, se rysähti tajuntaani, mikä oli muuttunut.










Katsoin häntä ihaillen (tai en voinut lakata tuijottamasta) ja kiitin häntä siitä, että sain todistaa hänen kehittyneen. Ihan viaton ja täysin spontaani ja vilpitön lause.








Ja mikä parasta, hän otti täydellisen kopin. Siitä saattoi viimeistään huomata, että kestävä kehitys oli saavutettu. Hän katsoi minua hieman hämmentyneenä, mutta kiitti siitä, että huomioin asian ja pyysi minua -luonnollisesti- perustelemaan kantani.







Hänen minuutensa oli eheytynyt. Olen tuntenut hänet joitakin vuosia ja hänen minuutensa on ollut rikki. Ei ole enää







Se, mikä kiinnitti huomioni oli, että hänestä ei huokunut mikään tunne. 







Hän oli siinä omana itsenään, löytäneenä oman olemassaolonsa. 






Yllättävää oman minuutensa löytymisessä on ehkä se, että se ei tuota mitään negatiivista eikä mitään positiivista, vaan on täysin neutraalia.








Minulle tällainen kehityskokemus oli lahja, joka lämmittää yhä. Yleensä kokemus, joka jaetaan jonkun kanssa muistetaan vielä vuosien päästäkin.







 Miten sitten kehityskokemus muuttaa sen yhdessä jakaneita?








Ensimmäisen kerran koin antaneeni toiselle merkityksellisen lahjan, vaikka se ei ollutkaan suunniteltua. Hän kiitti minua siitä, että oli saanut oikean joululahjan








Vastuulliselle kehitykselle,






















perjantai 16. joulukuuta 2016

Joulutervehdys








Oivaltavaa joulunaikaa!
Sekä unelmien ohjaamaa 
uutta vuotta 2017!











perjantai 9. joulukuuta 2016

Scapegoat








Olen aina ollut hyvin kiinnostunut kaikenlaisista rikossarjoista tv:ssä ja etenkin kirjoina.




Tänään koin oivalluksen, miksi.







Siksi, että minua kiinnostaa ihmisten motiivit. Miksi he toimivat niin kuin toimivat. Tämä koskee ihan kaikkia elämänalueita, ihmisten motiivit sanomisille ja teoille.






Oletko koskaan miettinyt miksi toimit niin kuin toimit?


Tai miksi sanot asioita, niin kuin sanot?


Oletko koskaan huomioinut, miksi oletat toisen sanoista tai teoista jotain?



Tai oletko ajatellut, miksi ajatuksesi johtavat tiettyihin oletuksiin?








Minä oikein hämmästelin omaa ajatusmalliani tänään. Kuinka ihmeessä, minä - ihminen, joka kyseenalaistaa paljon asioita,-  uskoo silti sokeasti siihen, että myös kanssaihmiset toimivat faktojen perusteella?






En tiedä, olen isojen vastuukysymysten äärellä joutunut pohtimaan, mitä tosiasioiden kieltämisestä seuraa? Ja kuka siitä hyötyy







Mikä on motiivi sille, että toisesta tehdään syntipukki?


Oletko koskaan ajatellut kuka tai mikä sinun syntipukkisi on?


Miksi vastuu omista ajatuksista, sanoista, teoista tai olettamuksista pitää vierittää jollekin toiselle?


Jos toinen käskee sinun hypätä kaivoon, - ja hyppäät- mikä sinun motiivisi silloin on?








Ja ehkä suurin kysymys, johon itsekin kompastuin tänään:



Miksi me reagoimme asioihin aina olettamalla jotain?








Motiiveille,













Ps. Suuri ja sydämellinen kiitos niistä kaikista sähköposteista, joissa on myötäeletty terveydentilaani. Kuume on edelleen poissa, josta olen hyvin iloinen.