Syyllisyysnappi

Eheä itsetunto - valmennus 2019

   

Itsetunto. Tuo itsestäänselvä asia. Kaikille tuttu. 

Kuitenkin se suuri tuntematon. Välillä arvaamatonkin.

Itsetunto on asia, jonka jokainen meistä yksilöistä määrittelee itse. Kuitenkin on ihan surkuhupaisaa, kuinka itsetunto on asia, joka voi murentua, se voi mennä rikki, se voi nollaantua, ihan vain siitä, että joku toinen on JOTAIN MIELTÄ.

Mielipide EI OLE KOSKAAN tosiasia. Silloin sillä ei saa, eikä voi olla voimaa tuhota ketään.

Valitettavasti, meidät on jotenkin ohjelmoitu niin, että me annamme toiselle henkilölle voiman tuhota jotain sellaista, jonka me yksilöinä itse pystymme rakentamaan ja sitä vaalimaan.

Tällä tavoin määriteltynä se kuulostaa todella brutaalilta, eikö?

Jotenkin ihan hassulta, että toisella henkilöllä olisi niin suuri valta meihin, tai meillä johonkuhun toiseen henkilöön.

Mistä tämä sitten johtuu?

Meissä on olemassa sellainen salainen syyllisyysnappi.

Hän, joka sitä nappia osaa painaa, hänellä on meihin silloin valta.

Oletko tietoinen itsessäsi siitä, mistä asioista sinun syyllisyysnappisi alkaa toimia?

Kun syyllisyysnappi on painettu pohjaan, jää kaikki kyseenalaistaminen pois. Sitä, mitä toinen sanoo, pidetään absoluuttisena totuutena, koska se suodatetaan syyllisyyden läpi.

Tällöin on ihan selvää, että asiaa ei voi mitenkään nähdä neutraalisti tai edes objektiivisesti, koska syyllisyys on todella tehokas filtteri, jonka läpi asia soljuu.

Ja tämä syyllisyys ei edes välttämättä tarkoita sitä, että olet tehnyt tai sanonut jotain, josta tuntee syyllisyyttä. Se on asia, joka on usein meihin iskostettu jo kasvuvaiheessa.

Syyllistämisellä haetaan aina valtaa. Valta toisen yli voi olla jopa sitä, että jyrätään oma tahto läpi syyllistämällä toista. 

Se voi olla oman itsetunnon valheellista korottamista tai itsensä korostamista.

Se voi olla myös keino peitellä omaa osaamattomuutta tai tietämättömyyttä. Tai se voi olla halu nujertaa toinen, jotta tuntee itsensä voimakkaaksi.

Olipa syy mikä hyvänsä, sillä on aina kauaskantoiset seuraukset. 

Valmennusosio, pohdi:

Tunnistatko sen, milloin sinua syyllistetään tai manipuloidaan?

Tunnistatko, kun seuraat vierestä jonkun toisen tekevän sitä kolmannelle osapuolelle?

Miten usein, ja missä tilanteissa käytät syyllistämisen toimintamallia itse?

Kun tunnistat syyllistämisen;

Pohdi, mistä pohjimmiltasi tunnet syyllisyyttä ja mistä se kumpuaa?

Kyseenalaistatko sen, mitä toinen sanoo tai tekee? Ja, jos et, miksi et kyseenalaista?

Tunnistatko toisen motiivin, joka syyllistämällä sinua hallitsee?

Tavoite:

Aina, kun huomaat olevasi tilanteessa, jossa syyllisyysnappisi aktivoituu, tai koet tarvetta aktivoida sen jollain toisella henkilöllä, pysähdy siihen.

Pohdi siinä hetkessä, 

Miksi on niin tärkeää saavuttaa valta toisen yli syyllistämällä?

tai vastaavasti,

Mikä laukaisi syyllisyysnapin? 

Erottele tilanne niin, että katsot sitä neutraalisti, poistaen oman syyllisyyden kuvasta, mitä silloin näet ja koet? 

Onko tilanne todella syyllisyyden arvoinen? 

Oletko velvoitettu kantamaan syyllisyyttä?

Oletko vastuussa sinulle osoitetusta syyllisyydestä?

Eheä itsetunto voi alkaa kehittyä vain, jos annamme sille mahdollisuuden kasvaa ilman syyllisyyttä ja syyllistämistä.

Etuoikeutettua elämää?

Olen viimeisen puolen vuoden aikana tavannut koko joukon mitä erilaisempia henkilöitä, sekä hyvin erilaissa elämäntilanteissa olevia henkilöitä.







Yksi asia, joka on ollut näille kaikille tapaamisille yhteistä on se, kuka on keskiössä.


Ja tässä tapauksessa se tarkoittaa aina henkilöä itseään omine tarpeineen.







Silloin, kun henkilö on itse keskellä, ovat hänen ongelmansa niitä, joista on vastuussa aina joku muu.







Minulla nousevat karvat pystyyn joka kerta, kun kuulen siitä, miten epäoikeudenmukaista elämä on, kun on sitä ja tätä ja tuota...

Ja varsinkin, kun näissä tapauksissa epäoikeudenmukaisuus ei perustu faktoihin, vaan se on tunne-johdannainen päätelmä.

Luin tällaisen määritelmän: 

Vanhempasi ovat hemmotelleet sinut pilalle. He ovat tehneet kaiken puolestasi, tai he ovat tasoittaneet tietäsi jollain tavalla. 

Tästä aiheutuu se, että SINÄ kuvittelet elämän olevan sinulle jotain velkaa.

Se voi johtaa jopa moraalisesti arveluttaviin tekoihin, koska SINÄ ajattelet, ettei mikään keino ole sinun kohdallasi millään tavalla arveluttava, koska sinä olet saamapuolella, se on sinun etuoikeutesi, se kuuluu sinulle.

Etuoikeutettu elämä voi tarkoittaa ihan mitä vain. Yleensä sillä kuitenkin tarkoitetaan varallisuudesta johtuvaa asemaa.







En ole vielä kohdannut sellaista ihmistä, joka olisi saanut kaikki ongelmat elämässä rahalla katoamaan. Kaikki tietysti voi olla mahdollista, mutta epäilen suuresti.

Iso rahapussi ei anna vielä mitään muita eväitä, kun mahdollisuuden käyttää sitä rahaa.

Jos me ajattelemme, että elämä on meille jotain velkaa, olemme väistämättä tilanteessa, jossa joudumme aina pettymään.

Kaikista eniten mieltäni musertaa se, kun kohtaan ihmisiä, jotka ovat elämässään saaneet kaiken minkä ovat halunneet, ja he ovat silti onnettomia.

Koska aina pitäisi kuitenkin olla paremmin. He ovat saaneet haluamansa, mutta ajatusmalli velvoittaa siihen, että pitää saada vielä enemmän.







Toinen ihan sinänsä positiivinen ja kannustavakin ajatus: elämällä on vielä paljon tarjottavaa,


voi johtaa väärille urille. Jos ajatellaan, että ajatus pitää sisällään sen, että elämän on tarjottava meille jotain, joita me pidämme hyvinä ja positiivisina asioina.







Kolmas asia, joka aiheuttaa minulle melkoista hämmennystä on se ajatus, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita.




Että mitä?






Tässä pitäisi määrittää se, kuka on hyvä ihminen ja millä mittarilla. Lisäksi mitkä ovat hyviä asioita ja tämäkin pitää sisällään sen, että elämä on jotain velkaa meille.

Entäs jos muutetaan keskiössä olevaa asiaa tai tarvetta.

Mitä sinulla itselläsi on tarjota elämälle?

Mitä sinä itse olet velkaa elämälle?

Mitkä ovat ne tarpeet, joita elämä itsessään tarvitsee ja sinun pitäisi ne tarpeet täyttää?

Tämä ajatusmalli antaa paljon ajattelemisen aihetta. Se mahdollistaa myös yksilön kehittymään.

Kuka sinulla on keskiössä?