Etuoikeutettua elämää?

Olen viimeisen puolen vuoden aikana tavannut koko joukon mitä erilaisempia henkilöitä, sekä hyvin erilaissa elämäntilanteissa olevia henkilöitä.







Yksi asia, joka on ollut näille kaikille tapaamisille yhteistä on se, kuka on keskiössä.


Ja tässä tapauksessa se tarkoittaa aina henkilöä itseään omine tarpeineen.







Silloin, kun henkilö on itse keskellä, ovat hänen ongelmansa niitä, joista on vastuussa aina joku muu.







Minulla nousevat karvat pystyyn joka kerta, kun kuulen siitä, miten epäoikeudenmukaista elämä on, kun on sitä ja tätä ja tuota...

Ja varsinkin, kun näissä tapauksissa epäoikeudenmukaisuus ei perustu faktoihin, vaan se on tunne-johdannainen päätelmä.

Luin tällaisen määritelmän: 

Vanhempasi ovat hemmotelleet sinut pilalle. He ovat tehneet kaiken puolestasi, tai he ovat tasoittaneet tietäsi jollain tavalla. 

Tästä aiheutuu se, että SINÄ kuvittelet elämän olevan sinulle jotain velkaa.

Se voi johtaa jopa moraalisesti arveluttaviin tekoihin, koska SINÄ ajattelet, ettei mikään keino ole sinun kohdallasi millään tavalla arveluttava, koska sinä olet saamapuolella, se on sinun etuoikeutesi, se kuuluu sinulle.

Etuoikeutettu elämä voi tarkoittaa ihan mitä vain. Yleensä sillä kuitenkin tarkoitetaan varallisuudesta johtuvaa asemaa.







En ole vielä kohdannut sellaista ihmistä, joka olisi saanut kaikki ongelmat elämässä rahalla katoamaan. Kaikki tietysti voi olla mahdollista, mutta epäilen suuresti.

Iso rahapussi ei anna vielä mitään muita eväitä, kun mahdollisuuden käyttää sitä rahaa.

Jos me ajattelemme, että elämä on meille jotain velkaa, olemme väistämättä tilanteessa, jossa joudumme aina pettymään.

Kaikista eniten mieltäni musertaa se, kun kohtaan ihmisiä, jotka ovat elämässään saaneet kaiken minkä ovat halunneet, ja he ovat silti onnettomia.

Koska aina pitäisi kuitenkin olla paremmin. He ovat saaneet haluamansa, mutta ajatusmalli velvoittaa siihen, että pitää saada vielä enemmän.







Toinen ihan sinänsä positiivinen ja kannustavakin ajatus: elämällä on vielä paljon tarjottavaa,


voi johtaa väärille urille. Jos ajatellaan, että ajatus pitää sisällään sen, että elämän on tarjottava meille jotain, joita me pidämme hyvinä ja positiivisina asioina.







Kolmas asia, joka aiheuttaa minulle melkoista hämmennystä on se ajatus, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita.




Että mitä?






Tässä pitäisi määrittää se, kuka on hyvä ihminen ja millä mittarilla. Lisäksi mitkä ovat hyviä asioita ja tämäkin pitää sisällään sen, että elämä on jotain velkaa meille.

Entäs jos muutetaan keskiössä olevaa asiaa tai tarvetta.

Mitä sinulla itselläsi on tarjota elämälle?

Mitä sinä itse olet velkaa elämälle?

Mitkä ovat ne tarpeet, joita elämä itsessään tarvitsee ja sinun pitäisi ne tarpeet täyttää?

Tämä ajatusmalli antaa paljon ajattelemisen aihetta. Se mahdollistaa myös yksilön kehittymään.

Kuka sinulla on keskiössä?