Ai että. Venäjä sotkeutuu jo omiin sukkiinsa.
Kiitos tästä lausumasta! Mahtavaa, että sinäkin olet Ukrainan puolella.
Minkäs muun vuoksi sitä aseita tarvitsisi, kuin puolustaamaan vapautta ja itsenäisyyttä uhkaa vastaan?
Olet siis aivan oikeassa. Saksa teki juuri, niin kuin oikein on!
Kiitos, että puolustat oikeudenmukaisuutta!
Pakko ottaa kantaa Suomen pääministerin avautumiseen, kuinka vallitseva tilanne ei ole tavallisen hyökkääjävaltion ihmisen vika.
Ei olekaan.
Tämä antaa kuitenkin nyt väärän viestin.
Jokaisella on solidaarisuus ja vastuu. Ihan jokaisella.
Heidän on noustava vastarintaan. Heidän on puolustauduttava. Vallankumous olisi jotain.
Jos he eivät tee mitään, heitä ei voi auttaa.
Heissä on massana niin paljon voimaa, että he voivat lopettaa tämän sodan.
Lopetetaan aneleminen. Aletaan käskeä!
Jos tulkitsin oikein toisen diktaattorin antaman lausunnon sanoman, hän haluaa Jenkit auttamaan sodan lopettamisessa.
Että näin. Minä toivon Euroopan itse hoitavan tämän, jotta emme ole käskyvallan alla enää.
Älkäämme siis vihatko hyökkääjävaltion kansalaisia. Kannustakaamme heitä toimimaan oikein. Lopettamaan sota!
Hitsi, kun olen koko päivän odottanut neuvottelujen tulosta.
Tämä on erittäin tärkeää, jotta saa tietoa vastapuolesta. Toimii molempiin suuntiin.
Täytyy kyllä sanoa, että on HYÖKKÄÄJÄVALTIOLLA pokkaa. Marssia nyt rauhanneuvotteluihin ja esittää ehtoja.
Kiitos oikein jalosta tarjouksestanne. Saatte sen kuulostamaan ihan siltä, että aikoisitte sodan lopettaa.
Kiitos, mutta EI kiitos!
Älkää nyt Ukrainaa ihan idioottina pitäkö!
Te loukkaatte heitä, te loukkaatte minua eurooppalaisena. Sitä myötä te satutatte MINUN veljiäni ja siskojani ja heidän lapsiaan, Ukrainan kansalaisia. Euroopan kansalaisia. EU:n kansalaisia.
Missä se tulitauko on? Se olisi pitänyt hyökkääjien tarjota edes alkeellisena kädenojennuksena, jotta voidaan rauhassa pohtia.
Ei. Te jätätte ihmiset pommien keskelle, kun niin kova hinku on saada se mitä haluaa.
Jos ehtoihin suostuttaisiin, tämä ei olisi viimeinen sota. Hyökkäävä valtio käyttäisi Ukrainaa kynnysmattonaan ja pyyhkisi vain jalkansa mennen, tullen ja palatessa.
Ehei! Minä en jätä enkä halua jättää ukrainalaisia veljiäni ja siskojani ENÄÄ kenenkään armoille.
Nyt riittää tämä kärsimysnäytelmä.
Turkki näytti mallia.
He tulkitsivat tämän konfliktin sodaksi ja pystyivät käyttämään lakipykäliä suoraan.
No niin. Kuka osaa saman Euroopassa? Löytää Unionin tai muuten jonkun lain asetuksista pykälän, jolla voimme joko
Vastata sodankäyntiin omiemme maalla Ukrainassa, tuhoten yhteisen vihollisen?
Tai
Voimme painostaa hyökkääjävaltion lopettamaan sodan välittömästi?
Tai joku muu vaihtoehto, joya en osaa ajatella vielä?
Olisi niin mielenkiintoista tietää, mitä hyökkääjävaltion pääideologi on suustaan päästellyt..
Siitä saisi vasta-argumenttia.
Minä haluan löytää sen neuvottelujen heikon kohdan. Pitäähän nyt olla mahdollisuus puolustautua.
Uutisia odotellessa jokainen voi vauhdittaa Ukrainan aseman parantamista täydellä höyryllä!
Tämänhän nyt on itsestäänselvyys!
Ukrainan ei tarvitse perustella, miksi heidät pitäisi valita.
Meidän pitää olla ylpeitä ja samalla nöyriä, kun urhoollinen Ukrainan kansa haluaa olla osa EU:ta.
Me puolustamme omiamme, me puolustamme yhtenäistä Eurooppaa!
Voimasuhteita tasataksemme kaikkien EU-maiden tulisi kuulua myös Natoon.
Tällä tavoin kaikki vielä puuttuvat yhdellä rysäyksellä olisi sellainen voimannäyttö, että hyökkääjä lannistuisi.
Lisäksi, kun rauha solmitaan, täytyy tietenkin sitä rauhaa turvata.
Taktisesti ajatellen ainakin jokaiseen reunalla olevaan valtioon täytyisi perustaa ja ylläpitää nopean toiminnan joukot. Se voi tarkoittaa muutakin, kuin pelkkää tulivoimaa.
Tällaiset joukot täytyisi perustaa myös Ukrainaan.
Puolustuksen saaminen ei olisi silloin niin kovan tuskan takana. Lisäksi se toimisi pelotteena, jos joku vielä uskaltaa hyökkäämällä voimiaan koetella.
Sitten lännen täytyy vielä hoitaa juurisyy, joka pisti tämän hullunmyllyn alulle. Se hoituu kuitenkin uskoakseni pelkillä neuvotteluilla. Tämä ei suoranaisesti nyt kuitenkaan liity tämän hetken toimiin.
Rauha tehdään! Rauha ylläpidetään!
Nyt on sotapäällikkö jotunut ottamaan sellaisia keinoja käyttöön, joita hän inhoaa.
Nyt on aika painaa päälle ja lujaa. Kiristää vaikka rauha Ukrainaan. Ainakin tulitauko, jos ei muuta.
Brasilian lausunto kielii epätoivosta. Sotapäällikkö on joutunut valjastamaan kannattajiaan, koska kaikki tuomitsevat.
Kukaan ei halua sotaa. Kukaan ei kannata oikeasti sotapäällikön toimia, vaikka mitä sanoisivat.
Brasilian lausunto kielii uhkailusta ja painostuksesta.
Nyt on se hetki, jolloin tämä ratkaistaan.
Mikään muu ei kelpaa. Rauha Ukrainaan ja taataan heidän itsenäisyytensä.
Nyt on ainoa mahdollisuus vaikuttaa!
No niin. Nyt on saatu ydinaseuhkaus ja valmiustason nosto.
Pelotteet kasvavat.
Nyt, jos koskaan, täytyy vetää yhtä köyttä ja lujaa.
Yhtään ei saa antaa periksi.
Vastustustyötä ja tuomitsemista on vain johdonmukaisesti jatkettava. Yhtenä rintamana. Kukaan ei saa väistyä.
Kuin selittäisi viidennen kerran peräkkäin lapselle, miksi ei saa lyödä toista.
Sama periaate. Emme hyväksy. Emme toimi haluamallasi tavalla. Lopeta sotiminen.
Minä olen erimielinen mediassa esitetystä hullun miehen-teoriasta.
Kyse on mielestäni hajota ja hallitse-toimintamallista.
Uskon vastapuolella olevan tarkan suunnitelman siitä, kuinka hän etenee. Pitää muistaa se, että vain sotapäällikön mielessä siintävällä mielikuvalla on merkitystä.
Hän ei näe vastarintaa esteenä tai pakotteena. Ne ovat vain hidasteita. Hän ei välitä edes omasta kansastaan, sillä hänen maailmassaan jokainen palvoo häntä. Toteuttaa hänen pienimmänkin oikkunsa.
Hänen päänsisäisessä maailmassaan siintää tsaarin valtakunta vanhoine rajoineen.
Hän tekee kaikkensa sen saadakseen.
Hän itse elää jo siellä.
Kyllä hän on laskenut ihan oikein sen, kuinka länsi reagoi.
Siksi hän käyttää Naton sanomisia perusteena.
Ettekö näe? Nato ei ole pelote. Ei ole ollut ollenkaan.
Niin vähättelevältä kuin tämä kuulostaa, Ukrainan tilanne on vain keino hajottaa ja hallita.
Sillä sotketaan maailman huomiota. Samoin, kuin nyt ydinaseuhalla.
Hän kuluttaa kaikki lännen keinot lyhyen ajan sisään ja iskee sitten.
Todennäköisesti hän ilmahyökkäyksillä iskee useampaan maahan, jotta Eurooppa lamaantuu.
Kukaan ei pysty puolustautumaan, kuin omalta osaltaan.
Toki, hekään eivät voi sotia jokapaikassa yhtäaikaa. Ei ole tarviskaan. Riittää, kun aiheuttaa lamaannusta. Häiritsee yhdenmukaista linjaa ja hakee reaktioita.
En usko hänen käyttävän ydinasetta, ainakaan Ukrainassa. Voin tosin olla hyvinkin väärässä. Muissa Euroopan maissa tai Nato-maissa se on tosin mahdollista, joskin epätodennäköistä.
Voisin vastavetona luulla tästä olevan hänen eliminointinsa.
Käsittääkseni Ukrainassa on Kiinan omistamaa peltomaata, jossa vilja kasvaa. Kiinaa hän ei halua suututtaa. Joten ymmärtäähän hänkin nyt, mihin tsaari tarvitsee tätä valuuttaa.
Eli nyt olisi korkea aika pohtia sellainen pakote, jolla hän perääntyy.
Hän ei ole hullu. Hän on saavuttamaton mieleltään.
Miten siis kerromme hänelle, että teemme kaikkemme, ettei hän saa unelmaansa?
Minä edelleenkin pyrkisin syrjäyttämään hänet vallasta. Hän nimittäin jatkaa näitä touhuja niin kauan, kuin mieli siintää omiin tavoitteisiinsa.
Neuvottelu rauhasta on oletettavasti pelkkää hämäystä. Varautuisin ihan mihin tahansa.
Hän ei aio saada rauhaa aikaan, muutoin kun saamalla sen mitä haluaa. Siitä hän jatkaa sitten yksi kerrallaan muihin valtioihin.
Väsytystaktiikka toimii näin erittäin hyvin.
Eli, nyt tarvitaan päättäväisyyttä, kuinka pitkälle tätä pelleilyä aiotaan päästää?
Loistavaa! Upea veto! Hyvä presidentti Zelenskyi!
Juuri näin! Ei hyökkääjän ehdoilla. Ei enää koskaan!
Olen niin vaikuttunut, että Turkin presidentti on tarjoutunut sovittelijaksi. Upeaa kertakaikkiaan!
Käytöstieteellisesti olisi kaikkein parasta, että presidentti Zelenskyi ei ollenkaan poistu Kiovasta.
Neuvottelut vaaditaan Kiovaan, johon on hyökkääjän sitouduttava, että sen ajaksi määrätään tulitauko, joka myös pitää.
Tällä tavoin altavastaaja saisi tasoitettua asemaansa. Lisäksi pystyttäisiin varmistamaan Zelenskyin hengissä pysyminen ja ettei häntä kaapattaisi.
Kunnolliset turvatoimet.
Ulkopuolisen valtion delegaation läsnäolo takaisi tulitauon.
Tätä pystyttäisiin vaatimaan vastapuolelta, koska Valko-Venäjä on ilmoittanut sotivansa Ukrainaa vastaan.
Sitä tulitukea Kiovaan NYT!
Mitä ihmettä läntinen maailma oikein odottaa?
Jos vihollista ei pysäytetä nyt, ja se pääsee iskemään muihinkin maihin, mihin se sitten oikein pysäytetään?
Vastavoima täytyy näyttää nyt! Se, ettemme hyväksy. Olemme yksi rintama ja puolustamne toinen toistamme.
Vai eikö näin ole oikeasti kuitenkaan?
Enpä olisi uskonut sen päivän koskaan koittavan, että MINÄ ottaisin kantaa politiikkaan.
Nyt otan.
En ole koskaan pitänyt näistä Suomen oikeistopopulisteista, jotka fasismille ovat flirtanneet. Kokoomus on tehnyt sitä myös huolella.
Ilmeisesti mitta tulee täyteen sitäkin lajia, kun oikeasti alkaa tapahtua
Maailmani on järkkynyt, sillä olen Jussi Halla-ahon kanssa samaa mieltä.
Hän on ainoa poliitikko, joka oikeasti ottaa kantaa ja pitää ääntä, niin kuin nyt pitää.
Suomalainen sisu ja perkele pitäisi kuulua ja näkyä nyt korkealta ja kovaa.
Jos onnistumme jotenkin välttämään sodan ja saamme vielä vapaassa Suomessa presidentinvaalit pitää, on Halla-aho vahvoilla.
Hän osoittaa edes jonkinlaista arvojohtajuutta sodan uhan alla sekä järjettömässä ja perusteettomassa sodassa Ukrainaa vastaan. Eurooppaa vastaan.
Näiden toimien tai oikeastaan toimimattomuuden vuoksi on turha enää kaunopuheita pitää.
Tekeminen ratkaisee.
Toki Suomessaki rahalla pääsee joka paikkaan, mutta
ei koskaan pitäisi aliarvioida kansan voimaa!
Huomenta näin taas aamutuimaan.
Laitetaanpa nyt tänne muistiin, jos joku joskus myöhemmin kyselee, klo 4:21 kuului täysin hiljaisessa talossa taas laukausta muistuttava ääni. Hiljaista oli sen jälkeen myös noin tunnin verran. Sitten ihmiset alkoivat liikkua.
Toivottavasti oli vain ääni, ei teko.
No, nuo naapurikyylät varmasti selvittävät, jos jotain on tapahtunut. Jos ei muuta, niin oman versionsa asioista.
Täytyy kyllä sanoa, että arvostan! Ihailen! Kannatan!
Tässä on uusi sodankäynnin ja puolustamisen malli. Se on nyt syntynyt.
Täytyy myöntää, että tämän urhoollisen miehen rinnalla koko länsi ja sen valtionpäämiehet näyttävät heikoilta.
Ranskan presidentti on ainoa, joka on uskaltanut jyrähtää ja vaatia Valko-Venäjän marionetilta toimia.
Nuoret miehet jyräävät nyt. Osoittavat, kuinka asiat pitää hoitaa.
Diktatuuri ei lopu hyssyttelemällä.
Se loppuu vain lopettamalla se!
Kansan ääni on nyt hyvin tärkeä. Massoilla on tarvittava voima muutokseen!
Jokainen teko on tärkeä. Vox populi.
Tässä tilanteessa on pakko toivoa kuolemaa vastapuolelle. He eivät kaihda mitään keinoja, joten saakoot samalla mitalla.
Erona on taisteluissa tietenkin koulutus. Rauhan maissa armeijat koulutetaan puolustamaan. Diktatuurissa heidät koulutetaan sitten ihan muuten.
Nyt olisi yhdestoista hetki hyökkääjävaltion kansalla ottaa kansanvalta käyttöön. Lopettaa sorto. Auttaa itse itseään.
Nyt on jo kaasuputki räjähtänyt, eli ympäristövahingot saavutettu. Nyt ei ole enää aikaa hukattavaksi. Vastapuoli on jyrättävä lopettamaan hyökkäys NYT!
En saa unta. Kello ei ole illalla vielä puoli kahdeksaa. Minä kuitenkin normaalisti olen untenmailla jo kuuden jälkeen. Herään aamulla yleensä aikaisin.
Nyt ahdistaa. Päivitän Ukrainan tilanteen uutisia vähän väliä.
Pelon tuottaminen on mitä parhain ase. Tämä tulisi muistaa myös lännen, se toimii toiseenkin suuntaan, jos kohdistetaan oikein ja oikeisiin pelkokertoimiin.
Henkilökohtaisesti olen täysin tolaltani käärmesaaren vartijoiden kohtalon, pommitetun orpokodin ja lastensairaalan sekä viimeöisen presidentin kaappausyrityksen vuoksi.
Edelleen henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kyseinen hyökännyt sotapäällikkö ei ansaitse oikeutta elää. Hän menetti sen oikeuden, kun ensimmäinen ukrainalainen SIVIILI menehtyi.
Sitä sota kuitenkin on. Itsessään kaikista tehokkain väkivallan ase. Tuhoamaan se on tarkoitettu.
Tämä sai minut pohtimaan muita aseita. Niitä, joita rauhan aikana ihmiset käyttävät toisiinsa. Mekaniikka on nimittäin sama.
Tuo presidentin kaappausyritys.
Tähän pätee sama asia, kuin moneen lapsikaappaukseen.
Kaappaus tehdään AINA jostain syystä.
Onkohan kukaan tullut ajatelleeksi sitä, kuinka paljon ennakkovalmisteluja tuollainen kaappauksen suunnittelu vaatii?
Lapsenkin kohdalla sen suunnittelu voi viedä puolikin vuotta.
Ensin täytyy löytää lähipiiristä joku, jonka voi mukaan värvätä. Keinot siihen ovat mielikuvituksen varassa eli rajattomat.
Lasta täytyy seurata ja ottaa rutiinit selville.
Eihän otollisinta hetkeä voi muuten laskea.
Täytyy varmistaa pakoreitti.
Näiden suunnittelu ei pelkästään riitä, sillä muuttujia on aina. Ellei tämä sisäpiiriläinen ole ns varma nakki. Eli hänen toimintaansa voi täysin luottaa.
On todella harvinaista, että kukaan veisi lasta hetken päähänpistosta. On niitäkin, mutta yleensä nämä lapset myös löytyvät.
Piilo, jossa lasta säilytetään täytyy myös järjestää ja sinne otolliset olosuhteet. Olettaen, että yleensä lapsi on myös huumattu.
Lapselle täytyy aiheuttaa muistinmenetys ja tehdä aivopesu, jotta hänet voi ihmistenilmoille viedä. Joko omana tai jonkun toisen lapsena. Vie kyllä päiviä, ellei jopa viikkoja tai kuukausiakin.
Lisäksi on ollut järjestettävä oma arki niin, että lapsen yhtäkkinen ilmaantuminen ei aiheuta kysymyksiä. Tai sellaisen poisjäänti.
Eli, ei ole ihan helppo tehtävä. Tätä ei tehdä päivässä eikä hetken huumassa.
Siksi yleensä ensimmäisenä epäillään lapsen omia vanhempia.
Ja, kuten olemme oppineet, vanhempia voi olla yhdellä lapsella monia. Tosin ei virallisia ja ainoita merkittäviä, mutta vaaratilanteen kannalta he kaikki ovat epäiltyjä.
Kuitenkin syy, miksi lapsi viedään, ratkaisee sen, mistä häntä voi lähteä etsimään. Se syy pitää vain löytää ensin.
No, mikä tästä tekee aseen?
Syyllistäminen ja syyllisyys.
Jos et ole ollut vaikuttamassa kaappaukseen tai toteuttamassa sitä, olet täysin syytön tapahtumaan.
Kukaan ei voi hallita toisen ihmisen mielenliikkeitä. Kukaan ei voi mennä takuuseen toisesta ihmisestä.
Silti meidän on vaan keskenämme täällä toimeen tultava. Ja yhdessä elettävä.
Tämähän tässä on nyt viime päivinä opittu. Uhka tiedettiin, mutta toteutus tuli silti ihan jokaiselle yllätyksenä.
Tähän yllätyksen etu perustuu.
Näkymätöntä uhkaa varten on vaikea myöskään varautua.
Ensimmäinen askel on jo se, että pelko pääsee vaikuttamaan.
Pelon alaisena meistä jokainen tekee loogisuusvirheitä. Se on vain ihmisyyttä se.
Lisäksi normaali ihminen ei usko pahuuteen.
Olen paljon pohtinut tunnettua Portugalista kadonnutta lasta.
Haluaisin päästä lukemaan poliisiraportit, sillä niissä on todisteet siitä, mitä todella tapahtui. Sekä mistä lasta tai ruumista pitäisi etsiä.
Ne täytyy vain tulkita oikein.
Sainpas ajatukset hetkeksi pois ahdistuksesta. Rutiinit ovat hyvästä, kuulemma.
ONNEA JA SIUNAUSTA!
Te taistelette oman vapautenne, itsenäisyytenne ja koko Euroopan rauhan puolesta.
Minäkin lähtisin taistelemaan. Kun kerroin, että tarttuisin varmasti aseeseen rauhan, oikeudenmukaisuuden ja kotimaan puolesta, minulle naurettiin.
Minä en kuulemma pystyisi tappamaan edes vihollista.
Yritin puolustella, että kyllä ne suolapanoksetkin kirpaisevat. Edes hiukan.
Tämä on nyt jokaikisen asia. Tältä ei voi ummistaa silmiään.
Sen vuoksi jokainen tekee sitä, mitä osaa.
Huomio ihmiset! Huomasin omassa somessani, kuinka hyökkäävän valtion propaganda osuu ja uppoaa.
Olen poistanut kaikki sellaiset tilit, jotka tätä "totuutta" suoltavat.
Erittäin sydäntä koskettavaa on se, kuinka nämä ihmiset todella uskovat puhuvansa totta.
Niin, he puhuvat kyllä totta. Johtajansa luomaa totuutta.
Moni ei tiedä sitä, että tässä hyökkääjävaltiossa on oma propagandakoneisto, joka on jo vuosia suoltanut kaikenlaista sontaa tätä sotaakin silmällä pitäen.
Eli tarkista lähteet. Etsi tiedon luotettavuutta muistakin lähteistä.
Propaganda ja sensuuri ovat aseettoman sodan suurimmat välineet. Toimivat molempiin suuntiin.
Minun sydämeni valloitti uusi sankari! 💕💖💕
Minulla eivät riitä ylisanat ja superlatiivit tähän.💕💖💕
Hän näyttää mallia maalleen ja mikä tärkeintä KOKO EUROOPALLE!
Minä rukoilen harvoin. Nyt olen istunut kädet ristissä, kun on niin avuton olo.
Olen rukoillut kaikkea mahdollista apua osaavilta ihmisiltä presidentti Zelenskyille.
Siksi, että hän on ihmisyyden puolella. Hän on ihmisyyden presidentti.
Hän otti sen ainoan askeleen, jonka hän voi tehdä, kutsui vastapuolen neuvotteluihin.
Hän vetoaa ihmishenkien puolesta.
Se on SUURI VIRHE!
Vastapuoli ei ole kiinnostunut muusta, kuin saamaan alueen itselleen.
Vastapuoli käyttää tätä asetta nyt niin vahvasti Ukrainaa vastaan, että jossain kohtaa ihmisyys menee kaiken edelle.
Zelenskyi joko antautuu tai väistyy itse. Sama lopputulos.
Hän tekee sen maansa ihmisten henkien puolesta. Ja samalla hän menettää itse henkensä.
Me emme saa antaa diktatuurille yhtään osaa Euroopassa!
Hyökkäys ei kohdistunut pelkästään Ukrainaan. Se oli hyökkäys Eurooppaan!
Demokratia on puolustamisen arvoinen.
Ukrainalle on annettava KAIKKI LIIKENEVÄ APU, jotka eivät laajenna sotaa.
Se, joka Eurooppaan hyökkäsi on saatava alas vallasta.
Siihen on muitakin konsteja, kuin sotatoimet. Me emme voi alkaa barbaareiksi. Voimme kuitenkin käyttää samoja aseita, kuin vastapuolikin.
Eikö ole osaavia neuvottelijoita, jotka voisivat puolustaa Ukrainaa, Eurooppaa ja demokratiaa?
Sota on pysäytettävä nyt!
Minä sain eilen pienimuotoisen hermoromahduksen.
Shokki sodan alkamisesta vain oli liikaa. En voi käsittää näin julmaa ja erittäin turhaa ihmisten teurastusta. Taas.
Pandemia, Afganistan ja nyt Ukraina. Tämä toi sodan uhan niin lähelle omia portaita, että tosiaan hirvittää.
Vielä, kun kyseessä on valtio, jolla on hallussaan ydinase.
Tieto auttaa minua kaikessa, niin tässäkin asiassa. Pelkoa vastaan pystyy taistelemaan, kun ymmärtää asioita.
Luin eilen kaiken mahdollisen ja kuuntelin asiantuntijoita. Seurasin sodan etenemistä.
Minua yllätti se, että kukaan ei maininnut miksi tämä nimeltä mainitsematon maan johtaja päätti toimia.
Häntä kutsutaan sekopääksi.
No, valitettavasti hän ei sitä ole.
Hän on voimakkaasti psykopaattisia piirteitä omaava, joka on nyt juopunut vallasta.
Hän kärsii myös jumalkompleksista.
Erittäin vaarallinen yhdistelmä. Ei kuitenkaan arvaamaton.
Hän odotti, että häntä estetään. Hän antoi todella monta varoitusta. Kukaan vaan ei kuunnellut tarpeeksi hyvin.
Kun hän totesi, ettei häntä estetä, valta humahti häneen ja loppu jää synkkänä historiaan.
Hänellä on nyt voima ja valta. Hänellä on uhka länttä vastaan, joten hän voi toimia juuri kuten on suunnitellut.
Niin. Tässäkin asiassa on heikkous.
Hän ei ole voittamaton. Hän pelkää nyt oman henkensä puolesta.
Mikä ei suinkaan ole yhtään turha pelko.
Hitlerillekin kävi niin, että omat pettivät hänet.
Hänelle ei ollut enää tulevaisuutta, kun hänen julmuutensa tulivat tiensä päähän.
Aamuyöllä herätessä ensimmäinen ajatus oli tarkistaa, onko Ukrainaan hyökätty.
Tunnin päästä tarkastuksesta näin oli tehty.
Hyvä Jumala! Eikö näitä, jotka haluavat hinnalla millä hyvänsä mitä hyvänsä, saada oikeasti millään kuriin?
Olin mainoksen uhri. Eero Ritalan ääni kaikui korvissani karkkihyllyllä.. Salmiakit ovat SEKAISIN! Osta uusi TV-mix salmiakki.
No, minähän ostin. Ihan hiton hyviä karkkeja ovat. Syön harvoin irtiksiä, mutta näissä on mm pehmeä suolainen salmiakki, suolainen persikka ja suolainen kinuski. Älyttömän hyviä. Ostan toistekin kyllä.
Olen viime yön taas pohdiskellut asioita.
Olen paljon miettinyt perheitä ja perhettäni.
Isäni ikävä ei vaan hellitä. Mikä on minun mittapuullani erinomainen asia. Kertoo lujasta välittämisestä, joka kestää.
Olen pohtinut sitä, kuinka muistan isääni täysin lämpimät ja mutkattomat välit. Muistan isän silmät.
Ehkä äitiinkin. Tai siis, muistan hänestä niin vähän, että olen noin 57 % varma, että minulla edes on ollut jonkinlainen äiti silloin.
Sitten muistan mieshenkilön. Muistan hänen nimensä. Hän on ollut joku tärkeä. Olisiko kummi tms?
Lisäksi minulla on mielikuva kolmesta veljiksi luokiteltavista pojan koltiaisista. Olisiko kolme tai jopa kolmoset? Ei nyt yhtään voi tietää.
Olen pohtinut sitä, millaisen perheen me aikoinaan muodostimme?
Millaisia ovat sukulaiset olleet tai ovat yhä?
Oliko kaikilla hyvä olla?
Minä olen ollut turvassa, sen tiedän ja voin vannoa.
Iskälle tiedoksi, että se muistikuva, josta aiemmin kerroin, aiheuttaa raakuudestaan huolimatta kovasti hellyyttä, kun sitä ajattelee käytöstieteellisesti.
On havaittavissa, että se on ensimmäinen kerta, kun minuun kohdistuu minkäänlaista väkivallan uhkaa tai kovempia otteita.
Minä en pelkää. Yritän sanoa, että Hei.. Huomasitko vaari(?), minä jäin oven taa.. En pääse pois.
Kun mitään ei tapahdu, seuraan tapahtumia saranapuolelta. Suora näkyvyys.
Muuta, kuin sen näkymän, en muista. Eikä ole tullut uusia muistikuvia tapahtumasta.
Minä arvostan kuitenkin kovasti sitä, että olen saanut turvassa elää ja olla siihen asti.
Sitten toiseen perhekokonaisuuteen.
Olen paljon kertonut varavanhemmistani. He olivat minulle todella hyviä.
Valitettavasti vain he eivät olleet toisilleen hyviä. Vanhempina he olivat tiimi, mutta parisuhteessa ei olleet asiat hyvin.
Olin reissuhommissa, kun varaäitini soitti ja käski heille sinä iltana.
En ollut kuullut heistä pariin viikkoon mitään, joten ilostuin soitosta.
Kun saavuin paikalle, siellä odotti vain varaäiti.
Ehdin juuri kysyä, missä muut ovat, kun ulko-ovi aukeaa ja varaisä on eteisessä.
Hän näyttää niin järkyttyneeltä, että hätäännyn.
Hän ei sano mitään. Tuijottaa minua vain kauhistuneena. Kyyneleet vierivät poskilla. Sitten hän kääntyy ja marssii ovesta ulos, samoin lopullisesti minun elämästänikin.
Minä ryntään varaäidin luo kysymään, mitä täällä oikein tapahtuu?
Me eroamme. Sinulle tätä on vaikeinta kertoa meidän lapsistamme.
Minä tiesin miksi.
Minä en yleensä valitse puolia.
Tiedän myös varavanhempieni tienneen tämän. Molempien.
Varaisä luotti siihen, että kaksi heidän virallisesti omaa lastaan valitsee äitinsä puolen. Näin kävi. Minut hän vain päätti jättää ilman selityksiä.
Varaäiti taas luotti viimeisenä keinona siihen, että kun järjestää minun ja varaisän viimeisen kohtaamisen salaa, joko hän tulee järkiinsä tai saa vastata seurauksista, ketkä jäävät matkasta.
Voi olla, että hän myös toivoi minun valitsevan oman puolensa.
Jokaisella on mielestäni oikeus onneen. Oikeus kokea tunteita, jotka järisyttävät omaa maailmaa. Silti voi olla hyvä vanhempi, vaikka valitsisikin uuden puolison.
Ymmärsin, miksi varaisä teki tämän ratkaisun. Hänen uusi puolisonsa vaati luopumista lapsista. Hän teki sen.
Tiedän, ettei hän tehnyt sitä kevein sydämin.
Kuitenkin muutama vuosi tuon revohkan jälkeen, olimme kaikki hajantuneet maailmalle rakentamaan omaa elämäämme,
Heidän oma poikansa, aikuinen poikansa, sairastui vakavasti.
Varaisäni ei tullut silloin. Ei ottanut mitään kontaktia lapseensa. Hän teki mitä lupasi. Jätti kaiken entisen.
En voi tietää syitä tämän ratkaisun takana.
Tunnen miestä kuitenkin niin paljon, että luulen siinä käyneen niin, ettei hän uskaltanut enää tulla.
Hän ehkä häpesi omaa käytöstään. Ja oli varma, ettei olisi enää tervetullut. Syyllisyyskin saattoi painaa hyvin raskaana. Hän saattoi kokea aiheuttavansa vain enemmän tuskaa kuin mitään hyvää.
No, kaikille ihmisille voin kertoa näin omasta kokemuksestani vakavasti sairaana, että
Kun oikeasti toisesta välittää, se kannattaa kertoa.
Jos sydämestään katuu, sekin kannattaa ääneen sanoittaa.
Nimittäin, kuolemanvaara lisää resilienssiä, joka auttaa ymmärtämään heikkoutta ja pelkoa. Syitä, jotka pitävät ihmiset erillään. Myös sen, että tuska ei palvele ketään.
Silloin saa myös hyvin herkästi uuden mahdollisuuden osoittaa kuinka välittää ja on valmis muuttamaan toimintatapojaan.
Minulle on nyt kainosti vienosti yritetty kertoa, kuinka tunteeton olen muita kohtaan.
Jos toinen on tunteilla reagoiva untuva, minä olen kuulemma juuriharja.
Voi olla. En kiistä. Jokainen kokee tunteet itsessään eri tavoin.
Huomautuksena, kyse on siis subjektiivisesta tunteesta tai näkökannasta.
Tähänkin on olemassa testi, jonka jokainen voi tehdä ja katsoa kuinka hyvin se itseen pätee.
Testiin tästä.
Minä kuulun persoonallisuustyypiltäni enemmistöön väestössä. Minua siis pitäisi hyvinkin ihmisten ymmärtää.
Olen Logistikko.
Heitä määrittävät luonteenpiirteet eheys, käytännöllinen logiikka ja väsymätön omistautuminen työlle,
minkä vuoksi logistikot ovat elintärkeä voima monissa perheissä ja organisaatioissa, joissa vaalitaan perinteitä, sääntöjä ja stantardeja.
Logistikot nauttivat vastuun ottamisesta ja ovat ylpeitä tekemästään työstä.
Kun he pyrkivät tiettyyn tavoitteeseen, logistikot panevat likoon kaiken aikansa ja energiansa ja suorittavat jokaisen tarvittavan tehtävän huolella ja kärsivällisesti.
Logistikot eivät tee oletuksia, vaan analysoivat mieluummin ympäristöään, tarkistavat faktat ja siirtyvät käytännön toimiin.
Logistikot eivät ole turhanpäiväisiä höpöttäjiä, vaan tehtyään päätöksen, he tukeutuvat faktoihin, joita päämäärän saavuttamiseen tarvitaan,
ja odottavat myös toisten välittömästi ymmärtävän tilanteen ja tarttuvan toimeen.
He eivät voi sietää epäloogisuutta, eikä sitä, että kokonaisuudesta jätetään pois yksityiskohtia.
Jos logistikot sanovat tekevänsä jotain valmiiksi, sen he myös tekevät, täyttävät velvollisuutensa
vaatipa se millaista henkilökohtaista panosta tahansa.
He ymmärtävät huonosti ihmisiä, jotka eivät seiso sanojensa takana. Laiskuus ja epärehellisyys ovat varmin keino päästä logistikon epäsuosioon.
Sen vuoksi he mielellään työskentelevät yksin tai asemassa, jossa ei tarvitse huolehtia toisten luotettavuudesta.
Logistikoilla on terävä, tietopohjainen mieli. He toimivat mieluummin yksin ja omatoimisesti, kuin johonkuhun turvautuen.
Logistikot pitävät riippuvuutta toisista heikkoutena. Sen vuoksi heillä on työtarmo, luottovarmuus ja uskomaton henkilökohtainen koskemattomuus, jotta selättävät heikkouden.
Tämä henkilökohtaisen koskemattomuuden tunne on logistikoille hyvin tunnusomaista ja ulottuu heidän oman mielensä ulkopuolelle.
Logistikot ovat taipuvaisia luomaan sääntöjä. He ilmoittavat omista virheistään ja kertovat totuuden vaikeista seurauksista huolimatta.
Logistikoille totuus on paljon tärkeämpää kuin tunteilu, minkä vuoksi heidän suorasukainen lähestymistapansa voi antaa heistä virheellisesti kylmän, jopa robottimaisen, vaikutelman.
Logistikkojen on usein vaikea ilmaista tunteitaan ja kiintymystään ulospäin,
mutta oletus, että he olisivat tunteettomia tai empatiakyvyttömiä, on loukkaava.
Logistikkojen omistautuminen on täydellistä, minkä ansiosta he saavat paljon aikaan.
Tätä leväperäisemmät henkilöt voivat käyttää hyödykseen.
Logistikot tarvitsevat vakautta ja varmuutta ja pitävät tehtävänään varmistaa asioiden sujuva edistyminen.
Heistä saattaa tuntua siltä, että työtoverit ja muut tärkeät henkilöt sysäävät heille vastuitaan tietäen, että he hoitavat työt loppuun asti.
Logistikot pitävät usein suunnitelmansa omana tietonaan ja antavat tosiasioiden puhua puolestaan.
Mutta saattaa kulua pitkäkin aika, ennen kuin kaikki on tullut päivänvaloon.
Logistikkojen pitää muistaa pitää huolta itsestään. Heidän itsepintainen pysyvyyden ja tehokkuuden vaalimisensa voi pitkällä tähtäimellä kääntyä heitä itseään vastaan,
kun toiset yhä enemmän tukeutuvat heihin.
Tästä voi kehittyä henkinen taakka, joka pysyy piilossa vuosia.
Jos logistikot onnistuvat löytämään työtovereita ja kumppanin,
jotka aidosti arvostavat ja täydentävät logistikon ominaisuuksia,
jotka nauttivat logistikkojen valoisuudesta, selkeydestä ja toimintavarmuudesta,
Logistikot ovat tyytyväisiä vakauttavasta roolistaan sekä siitä, että he ovat osa toimivaa järjestelmää.
Aamen! Niin hyvässä kuin pahassakin!
Kylläpä puistatti, kun luin uutisen Reeva Steenkampin murhaajan mahdollisesta pääsystä vapauteen.
Olen seurannut tapausta tiiviisti. Murhaaja ei ole onnistunut vakuuttamaan minua syvästä katumuksestaan. Asia riippuu nyt Reevan vanhemmista.
No, onhan hän istunut jo puolet tuomiostaan. Minä vain en pääse siitä asiasta yli, että hengen menetyksen korvaa vankila-aika.
Menetettyä elämää ei saada takaisin.
Mainitsin jokin aika sitten 90-luvulla lähipiiristä kadonneesta ihmisestä.
Olen nyt työstänyt asian. Muistin, minkä vuoksi epäilin jo lapsena katoamiseen annettua selitystä ja kiersin etsimässä tätä ihmistä polkupyöräillen.
Syynä siihen on henkilön käytös. Se ratkaisi asian taas.
JOS olen oikeassa, se valitettavasti taitaa tarkoittaa pahinta mahdollista skenaariota, miksi ihminen katoaa. Hänet on otettu hengiltä.
Se tarkoittaa myös sitä, että tämä teko on peitelty.
Eli toivon hartaasti tämän ihmisen nauttivan jossain onnellisena elämästään.
Pelkään pahoin, että ensimmäinen teoria osuu oikeaan.
Olen ajatellut, etten koskaan ole oikein tiennyt, mitä haluan ammatikseni tehdä.
Olenpas. Olen vain unohtanut sen tässä välissä, kun on pitänyt näytellä siskoani. Ja elää hänelle kuulunutta elämää.
Muistan sen elävästi, kuinka 6 vuotiaana tuijotin telkkarista jotain asiaohjelmaa murhista.
Olin niin lumoutunut, etten edes tuntenut piiskaa, joka minuun kohdistettiin, kun en uskonut olla katsomatta.
Minä silti katsoin. Ohjelma kertoi, kuinka murha oli tehty hypnoosin avulla. Toinen tarina oli, kuinka tupakkaan oli laitettu huumaavaa ainetta.
Silloin jo tiesin. Minä haluan selvittää murhia.
Nyttemmin olen tullut siihen tulokseen, että haluan selvittää mitä kadonneille on tapahtunut.
Sielläkin on murhia, jotka pitää selvittää.
Nimittäin. Jokaikisessä asiassa joka tehdään tai jätetään tekemättä,
On jokin logiikka, joka pitää vain selvittää mikä se on.
Silloin selviää totuus ja oikeuden on mahdollista toteutua.
Siksi minä muunmuassa valmennan ihmisille parempaa ja kestävämpää itsetuntoa.
Vahvan itsetunnon omaavan ei tarvitse yleensä murhata ketään, eikä kohdella toisia huonosti tai kaltoin.
Kävimme erään henkilön kanssa mielenkiintoisen keskustelun riistämisestä.
Siitä, kuinka ymmärrämme oikeudet ja velvollisuudet aivan eri näkökulmista.
Tulin muistaneeksi tapauksen, kun itsenikin piti aikoinaan työkokeiluihin osallistua. Sairastuessa yhteiskunta velvoittaa niihinkin.
Sehän on siis käytännössä palkaton työharjoittelu, josta kulukorvaus maksetaan. Työnantajalle ilmainen työvoima.
Vakuutusyhtiöiden/ työeläkeyhtiöiden harjoittelu on eri asia. Niistä maksetaan enemmän.
Monessa mielessä hyvä, monessa myös huono.
Eräs oma kokemukseni oli mieleenpainuva.
Tämä työnantaja oli todennut minut jo hakemukseni perusteella hyväksi. Tiesin itsekin olevani liian kokenut paikkaan, joten arvelin karsiutuvani joukosta sen vuoksi.
Hän kuitenkin olisi halunnut minut. Hän vaati, että otan hänelle kuvastollisen valokuvia ja annan kuvien oikeudet hänelle, koska harjoittelu niin velvoittaa.
Jos olisin ollut nuorempi, olisin saattanut mennä halpaan.
Nyt totesin hänelle, että minua ei velvoita mikään antamaan tai luovuttamaan luovan työn oikeuksia ilman asiaankuuluvaa korvausta.
Toki, voin työn tehdä, jos hän maksaa kuvien oikeuksista, niin kuin kuuluu tehdä.
Siinä kohtaa tämä täti suuttui. Hänen mukaansa markkinoilla on niin paljon työttömiä, jotka osaavat homman minua paremmin.
Selvä. Eihän siinä. Vapaus valita on yksi demokratian hienouksista.
Jos olisin jäänyt vain oman kokemukseni armoille, olisi minulla todennäköisesti ollut alempiarvoinen olo. Toisin sanoen, hän halusi käyttää asemaansa väärin, koska minä olin häneen verrattuna alisteisessa asemassa.
Tutkin kuitenkin firman tiedot. Selvisi, että yritys oli konkurssikypsä.
Tiedon lisääntyessä myös käytös muutti muotoaan.
Viimeinen yritys nousta jaloilleen ilman kustannuksia. Hän oli siis löytänyt yhteiskunnasta väylän, jota pystyi hyödyntämään. Ja jonka varjolla pystyi pitämään kulissit yllä.
Väärin ja väärä tapa. Vähintään ainakin kyseenalainen.
Täytyy silti näin asiantuntijana tai käytöstieteilijänä arvostaa tapaa, jolla hän oli toisen ihmisen hyväksikäytön itselleen perustellut. Ja kuinka hän näiden perusteiden mukaan oli hyvä ja armelias ihminen, kun tarjosi heikommalle mahdollisuuden.
Siinä, jos ei ymmärrä mitä toinen sanoo tai pakottaa tekemään, jää tyhjän päälle. Ei osaa perustella sitä, miksi se on väärin.
No, työharjoittelun ideaahan se ei täyttänyt, vaikka kuinka perustelisi itselleen mitä sattuu.
Usein siinä vaiheessa, kun menetys uhkaa, ihminen sortuu toisen riistoon.
Se on valitettavaa. Arvokkuus menee likaveden mukana. Jäljelle jää vain itsensä nostaminen toista rankaisemalla. Ja olemassaolo vain sen mukaan, kuinka paljon riistettävä kärsii. Kuinka tuskaa voi säädellä lähinnä lisäämällä sitä.
Syyllistäminen on keino, jolla se toteutetaan. Kiristys on toinen. Pakottaminen kolmas.
Minullekin tämä täti sanoi, että olen kiittämätön, kun en ota vastaan näin hienoa tilaisuutta. Sillä olen sairas ja minua ei kukaan oikeisiin töihin ota koskaan.
Voi olla. Siltikään minun ei tarvitse luopua luovan työn oikeuksistani ilmaiseksi ja painostuksen alla.
Kaupalla tarvottu tuossa lumimyräkässä. Siitä ne lumivallit vain ylittyivät kärryä työntäen yhdellä kädellä.
Voisi ihan röyhistää rintaansa, on sen verran iloa suorituksesta äänessäni.
Huomasin muutoinkin taas edistystä paranemisen suhteen tapahtuneen. Puuskututtaa kyllä. Kuitenkin yleinen vireystila on erinomainen. Selkään vain vähän otti, mutta siitä se vetristyy.
Tiedättekö mistä tietää kevään saapuneen?
Siitä, kun minun ruokailuni alkaa temppuilla pahanpäiväisesti.
Tässä on viikon verran ollut niin vahvaa vastenmielisyyttä lämmintä ruokaa kohtaan, että heräsin itsekin ajattelemaan.
Joo, jokakeväinen maksan puhdistautumisrituaali. Kaikki yököttää.
Niinpä tein jotain, mitä en ole aikaisemmin tehnyt. Keitin marjateetä ja join sitä sokerin kera. Monta kupillista päivässä.
Hahaa. Siitäs sait pahoinvointi! 6-0 minun hyväkseni.
Niinpä lähdin kaupalle ihan uusin ajatuksin. Onneksi oli tilipäivä, joten ostin vähän kaikenlaista ylimääräistä.
Kaipasin jotain välipalaa, joka ei yököttäisi.
Pakastehyllyllä kovasti haaveilin paneroiduista sipulirenkaista, pidän niistä hyvin paljon.
Kuitenkin olen nyt nähnyt niin paljon vaivaa sen eteen, että minussa virtaisi verta yhtä paljon, kuin terveessä ihmisessä,
Joten jätin sipulin nyt vielä hyllyyn.
(Tarkoittaa sitä, että olen tankannut B12-vitamiinia ja jodia, jotta punasoluni isontuisivat ja niiden määrä lisääntyisi kehossani.)
Koiralle ei voinut antaa sipulia sen ohentaessa verta. En ole kerennyt tutkimaan, onko ihmiselle sama vaikutus.
Joten nyt otin varman päälle.
Siinä hyllyä tiiraillessani löysin toisen herkun, joka näytti kutsuvalta.
Mozzarellatikut sweet chili - kastikkeella.
Ne lähtivät kokeiluun, sillä en muista niitä syöneeni. Ainakaan aikuisena.
Niinpä nyt ennakkoluulottomasti kokeilemaan uusia makuelämyksiä.
Teetäkin lähti iso paketti matkaan. Otin kyllä kaveriksi niin voileipää kuin mansikka Fasupalojakin. Olivat jokin uutuus.
Löysin myös uuden tuttavuuden. Minttukaakao.
En ole oikein kaakaon ystävä, koska huonoina vuosina yrjösin sen aina, kerran jopa Danko ei kerennyt alta pois. Ressukka. Ääneen valitti minulle. Ansaitusti.
Siitä jäi vähän huonot fiilarit kaakaota kohtaan.
Minttusuklaa auttaa pahoinvointiin, joten ajattelin antaa tällekin nyt mahdollisuuden.
Pahansuoville juoruille en kuitenkaan anna enää mahdollisuutta. Enkä niiden levittäjille.
Tiedän, että totuus vaatimukseni vuoksi minua on vaikea sietää.
Ja ihmiset haluavat säilyttää status quo:n. Toiset hinnalla millä hyvänsä.
Tarkoittaa suoraan käännettynä tilaa * joka on*.
Toiset ovat machiavellistejä, joiden toimet ovat häikäilemättömiä.
Toisilla voi pelko ottaa vallan. Se on ihan normaalia. Outoa olisi, jos näin ei olisi.
Eli, on eroja siinä, miksi ihmiset pyrkivät vaikuttamaan juuri sinun käytökseesi ja sinun tunteisiisi.
Pyydän tarkkuutta ja tervettä kyseenalaistamista sen suhteen, mitä kukin suustaan päästää ja mikä on hänen hyötynsä.
Nyt voileipä ja aamupäivätee kutsuvat! 🥪🍵
Monia saattaa yllättää sellainen seikka, että teen ihan luvattoman paljon itsetunto valmennuksia.
Minun kanssani se on rankka tie, sillä se on perusteellista, pohjamutiin asti.
Valmentajana tai asiantuntijana kuitenkin tällaiset päivät palkitsevat eniten, kun saa kertoa valmennettavalle.. - Huomasitko itse, kuinka olet muuttunut. Toimit tässä näin ja näin..
Olen ajautunut tähän ikään kuin vahingossa.
Ei siinä, se on kaiken, meinaan ihan kaiken, käytöksen perusta.
Siksi se on niin valtavan mielenkiintoista.
Minulle on tärkeää valmentajana se, että ihminen ei tunne itseään avuttomaksi.
Ihmistä ei ole luotu avuttomuuden tilaan.
Keinoja ja työkaluja löytyy aina. Ne täytyy vain etsiä tai jopa kehittää.
Ihminen voi usein huonosti. Harva kuitenkaan tulee ajatelleeksi asian olevan kiinni omasta itsetunnosta.
Tai usein kyse on siitä, ettei sitä uskalla ääneen myöntää.
Silloin alistaa itsensä toisen valtaan. Tai siinä tulee ajatus, että silloin joku pystyy käyttämään hyväksi.
Totta sekin. Se on mahdollista.
Kuitenkin, jos omaa itsetuntoaan ei korjaa, ei silloin myöskään pysty käsittelemään vaikeita tunteita.
Tunteet lamaannuttavat, jos itsetunto ei ole näyttämässä tietä, kuinka ne käsitellään ja missä järjestyksessä.
Eräs ihminen sanoi tänään, että eivätkö vaikeat tunteet voisi ottaa vuoronumeroa ja tulla yksi kerrallaan? Kaikki kerralla on ihan mahdotonta.
Valitettavasti eivät voi. Jos ne on padottu ja pato murtuu, vyöryltä ei voi välttyä kukaan.
Siksi on itsetunnon oltava vakaalla pohjalla, jotta tiedät selviäväsi. Tiedät osaavasi etsiä keinot selviytyä.
Ja mikä tärkeintä. Osaat etsiä keinot pelastaa itsesi, mutta et samalla satuta muita. Sinun ei tarvitse satuttaa toista. Eikä tarvitse käyttää valtaa hallitaksesi muita tai itseäsi.
Tähän ei ole olemassa mitään yleispätevää ohjetta, kuinka tämä tehdään. Se riippuu aina valmennettavasta ja siitä, mitä hän haluaa saavuttaa.
Ihan perinteinen kysymys, kuka sinä olet?
On hyvin usein avain, joka avaa oven.
Vaikeutetaan vielä. Yhdellä sanalla tai yhdellä lauseella kuvattuna. Kuka sinä olet?
Tällä ei tarkoiteta titteleitä, ei arvoasemia eikä rooleja. Vaan puhtaasti, kuka olet?
Ihana, jos osaat vastata siihen suorilta heti.
Minun täytyy myöntää, että minä en vielä osaa itse.
Yleensä se on vaikeaa juuri sen vuoksi, että määrittelemme itsemme ulkoisten arvojen kautta.
Tätä voi havainnoida myös niin, jos olet tyhjiössä, kuka siellä on?
Muiden hyväksi jonkun asian tekeminen, olipa se mitä hyvänsä, on ihmiskunnalle yllättävän vaikeaa.
Satunnainen hyvä teko voidaan kyllä tehdä, mutta siihen väsytään hyvin nopeasti.
Hyvänä esimerkkinä toimii nyt pandemian aikaan suuren suosion saavuttanut ruokien keräily ja toimitus valmiiksi kaupoista.
Ihan joka viikko kaupalla saan kuulla siitä, kuinka työlästä tuo homma on.
No, onhan se. Tilaukset ovat yleensä useita satasia, joten yhteen keräilyyn uppoaa helposti pari, kolme tuntia.
Näitä kun tekee muiden töidensä ohessa, ei se ihme ole, jos työ kuormittaa ja omat työt jäävät tekemättä.
Pohdin tuossa ihan vakavasti ehdottaisinko kauppiaalle minun palkkaamistani muutamana päivänä viikossa keräämään näitä tilauksia.
Minulla on tilaamisesta kokemusta ja tunnen kaupan.
No. Fyysinen tilani ei mahdollista tätä vielä, joten olen ollut hiljaa asiasta.
Silloin, kun itse jouduin käyttämään palvelua, oli se uusi tuttavuus. Edellinen kauppiaskin suhtautui siihen niin, että se on laiskojen hommaa. Muutamaan otteeseen jätti tuomatta minulle tilatut ruoat. Piti perään soitella. Ei mitään pahoitteluja ja täysi hinta.
Kaiken huipuksi sain homeista tavaraa tai sitten tuotteita oli korvattu niin kalliilla tuotteilla, ettei ollut varaa maksaa loppulaskua.
Näin ei pitäisi nykyään enää olla. Kuitenkin, kun joku asia jää toisen hoidettavaksi, on tyytyminen siihen, kuinka hän työnsä hoitaa. Millä mielellä ja millä asenteella.
Eräskin lähetti kiukkusi minulle, että kyllä sitä taas syödään, on tätä tavaraa nyt.
Niin. Oli kahden viikon ostokset. Yksi kassi ruokaa, loput muita tarvikkeita ja Dankon asioita.
Kun sanoin sen ääneen, meni hän ihan hämilleen.
Kummasti vain asiakaspalvelussa ei osata pahoitella huonoa käytöstään.
Minulla oli ihan myös rahalla palkattua väkeä. 4H:lta.
Heillä oli kohtuullinen hinta palvelusta.
Ensimmäinen tyttö jätti tulematta töihin useamman kerran.
Milloin oli puhelin kadonnut, ettei voinut ilmoittaa. Milloin jänis pompi tien yli, ja ei voinut silloin töitä tehdä.
Tein hänestä valituksen. Sain tilalle jo iäkkäämmän rouvan.
Hän kyllä teki töitä mielellään, mutta ei minulle.
Annoin hänelle oman pankkikortini ja kauppalistan. Hän kävi kyllä kaupassa.
Hän vain oli päättänyt, etten hänen mielestään tarvitse puoliakaan siitä, mitä listassa oli. Minun ei tarvinnut syödä.
Itse en päässyt kauppaan. Eikä ollut rahaa maksaa uudestaan kenellekään samasta hommasta, joten oli tyytyminen siihen mitä sai.
Minä inhoan toisten armoilla olemista. Et voi luottaa toisen omaavan edes pienintä työmoraalia. Tai tekevän asioita, niin kuin ne oikein ovat ihan yleisen mittapuun mukaan.
Jossain vaiheessa meille vaihtui kaupalla keräilijä.
Hän on ihan super-ihana tyyppi. Hän tutustui meihin ja tiesi miksi tilaan ja miksi mitäkin tuotetta tilaan.
Hän saattoi soittaa minulle: - Dankon porkkanalettuja ei ole, voinko laittaa tilalle porkkanalaatikkoa, sitä olisi?
Olen antanut paljon kehuvaa ja kiitollista palautetta juuri hänestä. Nykyisellekin kauppiaalle kerroin tämän ja sanoin, kuinka asiakkaana arvostan tällaista palveluhenkisyyttä.
Siksi minä haluan itse hoitaa asiani, jos siihen vain kykenen.
Avun pyytäminen ilman korvausta ei tule kuuloonkaan. Ei sitä kukaan kyllä tekisikään ilmaiseksi. Tai edes rahallakaan. Helpompi kieltäytyä.
Mutta oletan palkkaa saavien ihmisten hoitavan hommansa, koska työstä heille korvaus maksetaan. Silloin tehdään, mitä työnkuvaan kuuluu tehdä.
Niin. Ihmisen auttaminen on työlästä. Se vaatii aikaa, se vaatii ohjeiden kuuntelemista, se vaatii toisen parhaaksi toimimista.
Ei voi päättää omasta puolestaan sitä, mikä on oman mielen tuotos toisen parhaasta.
Ja tämä on se juju, miksi ihminen ei halua auttaa toista.
Olen huuli pyöreänä lukenut julkkisten kannanottoja uudistuvaan raiskauslakiin.
Miehet tuntuvat olevan vain huolissaan siitä, ettei seksiä uskalla enää harrastaa, kun suostumus tähän harrastukseen vaaditaan.
Täytyy kyllä todeta, että asennemuutos on enemmän kuin paikallaan.
Jos pakottaminen tai painostaminen on ollut ainoa keino saada toinen osapuoli sänkyhommiin, on ehkä parempi hankkia siveysvyö. Silloin ei tule hankaluuksia.
Ei on ei. Se on aina ollut ei.
Mielestäni tämä vähentää myös toisinpäin tapahtuvaa joissain tapauksissa asiatonta syyttelyä.
Kun on varmistettu molempien suostumus, ei jää mitään epäselvää. Kaikki voivat vapaasti nauttia toisistaan. Ei tule jälkeenpäin sanomista. Tietenkin niin, ettei väkivaltaa ole kummallekaan tehty.
Minä luin lakiesityksen aikalailla kokonaisuudessaan. Siellä on vieläkin kyseenalaisia kohtia, ja kohtia, joita voi tulkita monin tavoin.
Se, mistä olen erittäin tyytyväinen, on se, ettei lapseen saa kajota.
Lapsi ei mitenkään voi ilmaista suostumusta sellaiseen tekoon.
Olen niin iloinen, että nyt se tulee lakiin kirjatuksi.
Ja lapseen kajoaminen tulee rangaistavaksi teoksi pääsääntöisesti.
Ei siis haittaa yhtään, jos tunnustukset vaikka sattuisivat venymään niin, että tämä laki ehtii tulla voimaan.
Silloin voi olla täysin varma siitä, että tulee kovemmat ja erittäin ansaitut rangaistukset.
Murhiin tämä ei vaikuta, mutta lasten seksuaalisen hyväksikäytön osalta odotan tätä kovasti.
Hitsiläinen. Olin pistänyt toivoni maaliskuussa Suomeen tulevaan uuteen rokotteeseen koronaa vastaan, joka on valmistettu perinteisemmällä menetelmällä.
Tuo on ihan oikein. Minä vain ymmärsin sen väärin. Oletin sen olevan heikennettyä virusta, se ei kuitenkaan ole.
Tämä on valmistettu laboratoriossa hyönteisen kautta. Se on hitaampaa ja epävarmempaa, kuin synteettisesti massoille valmistettu rokote. Näin ollen myös kalliimpaa.
Kyse on kuitenkin vain samasta piikkiproteiinista, kuin näissä synteettisissä rokotteissa, mitä nyt on annettu.
Eli rokote tehoaa virukseen VAIN tämän piikkiproteiinin osalta. Muu osa viruksesta siis voi aiheuttaa sairastumisen, vakavan tautimuodon tai jopa kuoleman.
Eli kontraindikaatiot, milloin rokotetta ei suositella, ovat hyvin samanlaiset, kuin jo tarjotuilla rokotteilla.
Tarkoittaa sitä, että minä jään taas ilman rokotetta.
Verenvuototautisille kun ei voi oikein mitään vierasainetta antaa. Lisäksi olen taipuvainen vakaviin ja rajuihin allergisiin oireisiin.
Sitten vielä kammotuksena ja pelotteena on se, että viimeksi
Kun minuun laitettiin neula vasten Kuopion lääkärin ohjeistusta,
Toinen puoli kehosta halvaantui 4:si vuodeksi.
Silti olisin halukas toimivan rokotteen ottamaan.
Vaikka ihmisille annettujen rokotteiden tehot hiipuvat, on se silti pelottavaa, kun JOUTUU olemaan ilman.
Minä en voi käyttää edes maskeja. Yllätys yllätys.. Allergia.
Kiitos vain vuosien kosmetologinen hoitotyö.
Ei siis voi tehdä muuta, kun olla poissa ihmisten läheltä. Pitää turvavälit ja pestä käsiä.
Tosin, minä nyt elin karanteenia vastaavissa oloissa jo ennen koronaakin, eli mikään ei juuri muuttunut.
Kuitenkin, kun vielä odottelemme sitä juurisyyhyn pureutuvaa hoitokeinoa tai luonnon mukanaan tuomaa keinoa, jolla tarttuminen ja tartuttaminen saadaan pois, olisi turvallisempaa, jos voisi kaikki olemassaolevat keinot hyödyntää.
Suomeen on kaavailtu hankittavan ihan tätä perinteistä rokotetta, joka sisältää heikennettyä virusta.
Tämän testaus oli kuitenkin kohdannut jotain ongelmia Englannissa, joten myyntilupaa ei vielä myönnetty. Tai näin ainakin ymmärsin.
Eli voi mennä vielä tovi sen tarjolle tulemiseen.
Ja sitten vielä se, voiko sitäkään sitten ottaa? Mistään ei löytynyt tietoa vielä siitä, mitkä haittavaikutukset ovat.
Minä en siis usko salaliittoteorioihin. Minä uskon tietoon.
Kuitenkin sen puhtaan tiedon löytäminen on tehty mahdottoman vaikeaksi.
Ymmärrän massojen suitsimisen, mutta samalla se vaikeuttaa yksilön tiedonsaantia, joille tieto olisi elintärkeä.
Toivoisin ihan puolueetonta tiedon jakamista.
Puhutaanpas välillä ihan asiaakin. Nimittäin siitä, mitä pahantahtoisuus oikeasti on ja kuinka se käyttäytyy.
Psykologiassa määritellään Dark trial. Synkkä kolmikko. Narsismi, psykopatia ja machiavellismi.
Näille yhteistä on empatian puute. Muita yhtäläisyyksiä ovat mm omahyväisyys, tunnekylmyys, aggressiivisuus ja kaksinaamaisuus.
No mistä sen sitten tietää, että ihmisellä on pahat aikomukset, eikä kyseessä ole vain ajattelematon ja itsekeskeinen törppö?
Määritteleminen on ammattilaisillekin usein vaikeaa.
Apuvälineeksi on kehitetty testi. Joka voi antaa osviittaa sille, mistä on kysymys.
Likainen tusina- testi on psykologien kehittämä. Ja nimenomaan antamaan vain osviittaa. Kehityksestä ovat vastanneet psykologit Peter Jonason ja Gregory Webster.
Minun näkökulmastani nämä kysymykset ovat ERINOMAISIA.
Siksi, että ihmisen katsantokanta riippuu aina omasta kuplasta.
Jokainen meistä määrittelee esimerkiksi asian hyväntahtoisuus TÄYSIN eritavoin.
Siksi testiä tehdessä on hyvä pysähtyä pohtimaan mitä termistö itselle oikein tarkoittaa.
Ja kuinka se näyttäytyy yleisellä tasolla.
Testaamaan. Olkaapa hyvät!
💯 Anna seuraavista 12 väittämästä itsellesi 1-7 pistettä.
7=Kuvaa minua todella hyvin
1=Ei kuvaa minua ollenkaan
Säännöt selvät. Eteenpäin.
1. Minulla on tapana manipuloida muita, jos he ovat tielläni / estävät minua saavuttamasta haluamani.
2. Olen ollut petollinen tai valehdellut jotta olen saanut haluamani.
3. Olen mielistellyt, jotta olen saanut haluamani.
4. Minulla on tapana käyttää hyväksi muita oman edun tavoitteluun.
5. En koe tunnontuskia / katumusta.
6. En ole huolissani siitä, mikä on oikein / väärin ja onko teoillani moraalisia seurauksia.
7. Minulla on tapana olla kylmä tai tunteeton.
8. Minulla on tapana olla kyyninen.
9. Haluan ihmisten ihailevan minua.
10. Haluan, että ihmiset kiinnittävät huomionsa minuun.
11. Minulla on tapana tavoitella ihailua ja titteleitä.
12. Minulla on tapana olettaa, että muut tekevät minulle erityisiä palveluksia.
Laske lopuksi pisteet yhteen.
Pisteitä voi yhteensä saada testissä 12-84.
Jos testistä saa yli 45 pistettä, Jonasonin ja Websterin mukaan tulos on huolestuttava.
Testin kysymykset 1-4 viittaavat eniten machiavellismiin.
Kysymykset 5-9 psykopaattisiin ja 9-12 narsistisiin piirteisiin.
Olen itse työssäni pistänyt merkille sellaisen seikan, että ihminen voi väristellä tätä tulosta.
Ensinnäkin pimeyden kolmikko usein ymmärtää mitä näillä haetaan ja pystyy manipuloimaan vastaustaan. Varsinkin narsististisia piirteitä omaavat.
Toisekseen kiltit ihmiset määrittävät itsensä ja toimensa hyvin usein huonommiksi, mitä todellisuus antaa olettaa.
Esimerkkinä tästä toimii kysymys numero 7. Minulla on tapana olla kylmä tai tunteeton.
Ihminen, joka on lamaannuksen tilassa, näköalattomuuden riivaama tai uskoteltu olemaan muille paha,
Vastaa lähes AINA tähän kysymykseen omalta kohdaltaan väärin. Eli liioittelee oman tilansa, koska uskoo niin vahvasti luotuun mielikuvaan.
Eli on äärimmäisen tärkeää tällaisia testejä tehdessä POHTIA sitä, mitä itse tai toinen TODELLISUUDESSA on.
3 vuotias siskonpoikani uskalsi viimein tulla juttelemaan minulle puhelimessa.
Äitinsä kysyi: Mitä kerrot Odessalle?
3 vuotias vastaa: Kaiken!
Juuri näin! On se hyvä, että edes joku tottelee.
Ja tietää miten kuuluu oikeaoppisesti toimia. 😃
Ja sitä juttua muuten riitti. 💖
Alan itse päästä tästä valtavasta surusta toiminnalliseen vaiheeseen.
Tänään värjäsin hiukset. Vihdoin. Se on tuntunut niin vaikealta, kun en ole tiennyt kuka oikein olen.
Oikea minä alkaa tämän valheen alta löytyä.
Haluan muistuttaa ihmisiä ja kanssaeläjiä siitä, että totuus EI KOSKAAN satuta.
EI KOSKAAN! Se ei revi mitään rikki tai hajalle.
Valhe satuttaa. AINA!
Tottakai ihmistä sattuu silloin, kun kuulee totuuden ja tietää olleensa valheen narri.
Tietää uskoneensa valheen ja vielä toimineensa sen vaatimalla tavalla.
Niin, sen pitääkin sattua. Sen täytyy koskettaa syvältä, jotta pystymme toimimaan totuuden vaatimalla voimalla.
Olen saanut yhteydenottoja. Ihmiset ovat ihan rikki.
Pohditaan sitä, miksi on ollut niin sokea. Tai ei ole osannut toimia, vaikka onkin huomannut asioita.
Niin jokaisella on syynsä.
Sinä voit toimia kuitenkin nyt. Voit tehdä sen, mikä on tämän hetken pohjalta seuraavaksi oikea teko.
Äläkä koskaan mieti sitä, että tieto olisi koskaan mitätön tai liian pieni.
Jos tiedät jotain, kerro tietosi poliisille.
He päättävät sitten, mikä on merkityksellistä heidän toimintansa kannalta.
Ja minulle voi edelleenkin kertoa aivan kaiken.
Kaiken informaation otan vastaan.
Se, mikä tässä rikki repii ihmisen psyykettä, on se juju,
Ettei rehellisen ihmisen oikeudentaju pysty ymmärtämään miksi minua kohdellaan uhkaavasti tai väärin, kun yritän saada oikeutta toiselle, joka ei pysty enää puolustautumaan.
Lukiossa katsoimme elokuvan The Truman Show.
Meidän piti kirjoittaa siitä äikän aine.
Minuun tuo elokuva vaikutti hyvin syvästi. Aivan, kuin olisin katsonut itseäni.
Sieluani repii rikki se, etten silloin luottanut itseeni enemmän. Omiin tuntemuksiini.
Niin Trumannillekin istutettiin pelkoja. Näin on tehty myös minulle. Kyllä ne vaikuttavat.
Vuonna 2019 vierailin lyhyesti Valamon luostarissa. Se vaikutti minuun syvästi. Oikein sykähdytti.
Se on upea paikka. En ollut koskaan käynyt siellä aiemmin. (Taas.)
Niinpä ihmettelin suuresti muistikuvaani siitä, kuinka olen käynyt siellä oppiäitini kanssa.
Eihän se voinut pitää paikkaansa. Sinä aikana, kun asuin hänen vuokralaisenaan, emme matkustaneet yhdessä kuin Sortavalaan.
Niinpä ajattelin muistavani väärin.
Kuitenkaan tuo muistikuva ei katoa tai muutu.
Niinpä purin asian taas palasiin ja aloin kokoamaan sitä kuvaksi uudestaan.
Minähän löysin tuon asunnon silloisen äitini ystävän kautta.
Ihminen oli mukava ja luotettavan oloinen. Asunto oli edelliseeni verrattuna hyvä ja turvallinen.
🕳️Ensimmäinen porras. Luottamus saavutettu.
Me tutustuimme nopeasti ja hän antoi minulle töitäkin.
🕳️Toinen askel. Lujitetaan luottamus, muodostetaan riippuvuutta aikaansaava side.
Koukussa. Minä jäin. Rentouduin vähitellen.
🕳️Kolmas askel. Luodaan turva, jotta saadaan tietoja sekä pystytään hallitsemaan ja ohjailemaan ajatusta.
Niinpä olen taas tutkinut asioita.
Olen ihmetellyt tuota ortodoksisuutta. Ja sitä ikonia, joka minulla oli.
Googlettelin ajo-ohjeita, kun törmäsin sellaiseen seikkaan, että Tuusniemen mummola, eli vielä virallisen isäni kotipaikka,
on vain noin tunnin ajomatkan päässä Lintulan luostarin tiluksilta.
Tämä tieto järisytti minua suuresti. Useastakin syystä.
Muutama asia loksahti kohdalleen. Niin tietysti. Miksi en osannut aiemmin yhdistää muutamaa tietoa..?
Näin se vaan eletty elämä muuttaa muotoaan. Tunteet, mitä on tuntenut ihmisiä kohtaan, väistyvät totuuden tieltä.
En osaa vakuuttavasti vielä itselleni selittää oppiäitini merkitystä tässä vyyhdessä.
Sen vain sanon, että hitonmoinen riski siinä on otettu, jos hän on ollut uudelleensijoittamisen aikoihin kanssani tekemisissä.
Minä olisin voinut muistaa hänet.
En muistanut, vasta kun asiayhteydestä.
Pidin häntä ystävänäni. Pidin häntä ihmisenä, joka ei petä.
Niin se vaan totuus paljastuessaan kertoo muuta.
Eli minuakin on hallittu ihan koko ajan, vaikka luulin olleeni fiksu ja päässeeni omilleni ja eroon heistä.
Ilmeisesti olen vieläkin hallinnan alla, kun luotto siihen, ettei tarvitse asioita tunnustaa on niin luja.
No, vielä se tulee aika, jolloin katsotaan se, kuka on fiksu.
Moi iskä!
Arvaa mitä? Tajusin sen eilen,
siis vasta eilen,
että meillä on yksi yhteinen "ystävä".
Minä puhun hänelle, ja ilmeisesti myös sinä puhut hänelle. Toki varmasti hiukan erilaisista asioista.
Olen niin pahoillani, että tämä johtolanka on ollut ihan lähellä jo 13 vuotta, enkä minä ole tajunnut.
Saa soimia hitaaksi, ihan vapaasti. Ei voisi olla enempää totta.
Joskus vuosia sitten tämä henkilö katsoi minua kesken keskustelun ulkona, aivan kuin hän olisi keksinyt polkupyörän uudestaan. Siis jonkinlainen heureka-hetki.
Minä kummastelin asiaa, mutta silloin tulin vain pohtineeksi roikkuuko lahkeestani vessapaperia tai teinkö jotain muuta noloa..? Puolustaudun huonolla syömisellä, ei ollut energiaa ajatella.. 🤭
Viime vuoden (2021) joulun jälkeisellä viikolla puhuin hänen kanssaan. Hän sanoi jotain niin kummallista, kaunista kyllä, mutta kummallista, että menin aivan sanattomaksi ja lukkoon. Puhelin oli taas pudota kädestäni, koska sanoma kosketti hyvin syvältä. Jostain sellaisesta sisuskalusta, jonka olemassaolosta en edes tiennyt.
En osannut kommentoida mitään. Sanoin jotain tyhmää jostain muusta aiheesta. Niin hämmennyksissä olin.
Eilen, kun kirjoittelin blogia, oivallus iski.
Niin. Tämä henkilö ei ikinä sanoisi minulle, niin kuin sanoi. Sinä sanoisit. Minun oma isäni sanoisi.
Ja kiitos kauniista sanoistasi!💖
Tunnistin sinut siis käytöksestäsi, kun hän puhui sinun "äänelläsi".
Älä huoli, kaikki ok. En kiusaa kyseistä henkilöä enkä painosta häntä. En halua. Hän on ilmeisesti jo vuosia ollut puun ja kuoren välissä. Siellä on tunnetusti tukala olla, joten hengittäköön hän vapaasti.
Minulla on kuitenkin nyt huoli pois, sillä tiedän Sinun tavoittavan minut.
Jos haluat. Ja, jos joskus olet siihen valmis.
Sinulla on saatavilla puhelinnumeroni. Saa soittaa tai laittaa viestiä, jos se tuntuu Sinusta hyvältä ja oikealta ratkaisulta.
Täällä olen, puhelimen mitan päässä.
Toki, ymmärrän erittäin hyvin, jos ajankohta ei vielä ole oikea. Minäkin haluan saada vastauksia, joten on ihan ok, jos Sinä haluat ensin ne katsoa tai selvittää.
Halusin vain kertoa, että olen hyvin iloinen siitä, että et ole sen kauempana.
Erään teorian mukaan jokainen ihminen on 6 ihmisen päässä toisistaan. Minua lämmittää ajatus, että me olemme yhden ihmisen päässä toisistamme.
Ei yhtään kauempana. Minua ahdisti ajatus, etten yhtään tiedä mistä alkaisin Sinua etsiä. Nyt ei tarvitse etsiä. Odotan, että Sinä löydät minut, kun aika on meille molemmille oikea.
No, nyt en ahdistele enää enempää.. 😃
Oikein mukavaa viikkoa!
