Turhuuden tähdenkö?

Luin jostain jonkun viisaan ihmisen määritelmän:

Tärkein tapa arvioida ihmistä on, 

Kuinka hän kohtelee muita ihmisiä.

Hyvän esimerkin sain tästä eilen. Jouduin lähtemään kauppaan, koska suunnittelemani ruoka meni mönkään, ja ruokaa oli saatava. Käyn yleensä kerran viikossa kaupassa, koska tykkään tehdä asiat suunnitellusti. Minun kriteereilläni tämä kaupassa käynti vei turhaa aikaa, joka oli pois kaikesta muusta. Olin siis hieman ärtyneellä tuulella, kun lähdin kauppareissulle..

Vastaan minua tulee hyväntuulinen naapuri, joka kysyy otanko salaattia hänen kasvimaaltaan.. 

Minä kysymään heti, että paljonkos ne maksavat? Hän sanoi, ettei mitään.

Kaupalta ostin kuitenkin karkkipussin, koska minut on opetettu siihen, että hyvä työ korvataan hyvällä työllä. 

Minun tilanteessani oleva ihminen ei kuitenkaan voi odotella iän kaiken sitä, että voisi niitä hyviä töitä toiselle vastapalveluksena tehdä, joten toinen keino on antaa vastalahjaksi jotain.

Sain iiison pussillisen ihan taivaallisen hyvänmakuista salaattia, ja sain suostutella rouvan ottamaan makeispussin vastaan.

Hänen ajatuksenaan oli, että hän antaa ylimääräisiään pois.

Minun näkökulmastani taas pussi itse kasvatettua salaattia oli paljon arvokkaampaa kuin arkinen kaupasta ostettu karkkipussi. Harvinaista herkkua siis minulle, tokihan siitä täytyi vastalahja antaa. Itsestäänselvää minulle. Olihan rouva laittanut aikaa ja rahaa oman kasvimaansa hoitoon, työn määrästä nyt puhumattakaan. Kyllä sellaista täytyy arvostaa. 

Jäinkin pohtimaan sitä, kuinka me näemme sekä itsemme, että toistemme käytöksen? 

Tuleeko analysoitua OIKEASTI omaa käytöstään, vai luottaako vain omaan oletukseen asiasta? 

Toinen viisas ihminen on sanonut:

Virhe johtuu aina

OLETUKSESTA! 

Olen pohtinut omaa elämääni ja määriteltyjä ihmissuhteita. Olen itse huomannut, että en voi hyväksyä joidenkin käytöstä muita kohtaan. 

Miksi siis tällaisten henkilöiden kohdalla OLETAN heidän kohtelevan minua kunnioittavasti? 

Kun aikani tätä vatvoin ja pyörittelin, tulin siihen tulokseen, että VAIN

tyhmä odottaa erilaista lopputulosta samalla toimintakaaviolla. 

On siis täysin omaa tyhmyyttäni, jos en laita rajoja sille, kuinka minua ihmisenä kohdellaan. 

Se ei tarkoita sitä, ettenkö hyväksyisi näitä ihmisiä juuri sellaisina kuin he ovat. Jokaisella on siihen oikeus. 

Jokaisella on myös oikeus siihen, että erilaisuuden alleviivaamisen sijaan nähdään hänen ainutlaatuisuutensa ja kunnioitetaan sitä, elämää ja kanssaihmistä. 

Ja hän, joka ei tiedä mitä kunnioitus toista henkilöä kohtaan tarkoittaa, joutuu kohtaamaan sen tosiasian, että on etujensa orja. Ajattelee vain omia etujaan, yleensä suuremmassa mittakaavassa - VAIN turhuuden tähden. 

Kesäkuulumiset

🌺 Hyvää syntymäpäivää minulle!🎉

Kiitos kaikille, jotka olette lahjoneet ja muistaneet jo etukäteen. Eilen aamulla oli ihana yllätys, kun naapuri oli muistanut syntymäpäiväni ja tuonut herkkuaamiaisen oven taakse. Puhelimeeni kilahti heti viesti, että siellä yllätys odottaa.. oven takana 💖

Ja mikäs sen mukavampi synttärimuistiainen, minulle maistuu kyllä ruoka aina 😉🤭

Kesä on ilmoineen tarjonnut kyllä parastaan. Vaikka on satanut ja myrskynnyt välillä, en muista tältä kesältä yhtään päivää, ettei aurinkoa olisi näkynyt. Se on kesässä aivan parasta.. Aurinko! 🌞

Vaikka kesänvietto on sujunut ilman matkustamista, totesin eräälle henkilölle, että silti tuntuu, kuin olisi ollut ulkomailla. Olen todella tyytyväinen tämän kesän kuvatarjontaan, kun minulle kuvatessa on tärkeintä luonnon oma valo, eli aurinko. Ja helteinen ja muutenkin lämmin kesä on kyllä ollut juuri sitä, mitä ihminen toivoa voi. 💗🌺🌞

Terveyden puolesta saan kiittää sekä vitamiineja, että luontaistuotteita siitä, että olen ylipäätään jaksanut tuolla helteisessä säässä liikkua keppien kanssa. Lämpöhoidot oli pakko aloittaa kuumuudesta huolimatta, sillä keppeily teki taas selkätulehduksen.. Vähän väliä sumenee silmissä ja yläselkä ilmoittelee olemassaolostaan.. Lisäksi molemmissa käsissä on puutumisongelmaa.. Mutta ei menoa haittaa. 

Jalka ei toiveistani huolimatta ole vieläkään siis kävelykunnossa. Jos se tuosta vielä joskus kuntoutuu kävelykuntoon, tarvitsen varmasti videokuvaa itselleni todisteeksi asiasta.. Toivo elää asian suhteen yhä, mutta realiteetti tuppaa huutelemaan väliin.. Tilanne on siis hoidettava ja hyväksyttävä sellaisena kuin se minäkin hetkenä on.. Näin se vaan menee. 

Koronasta huolimatta sain myös yllätysvieraita käymään! Olikin ihana yllätys. Lisäksi he eivät yhtään valittaneet, että seurustelimne ulkoilmassa. Oli kyllä voimaannuttavaa tavata näitä pitkämatkalaisia vieraita! Kiitos N, P ja L kun vierailitte! 💗

Tämän kesän hitti on ollut jäätelö. Asetin itselleni sellaisen hauskan tavoitteen, että 3 erilaista uutta  jäätelömakua olisi hyvä maistella kesän aikana. 

Yhtä uutta makua vielä puuttuu, niin tavoite on täynnä. 😊

Kaikista eksoottisin maku oli banaanijäätelö, joka oli tehty ylijäämäbanaaneista, eli oikein hyvä ajatus. Mausteena jäätelössä oli kuitenkin kurkumaa. Hassu tunne suussa.. Jäätävää ja polttavaa yhtäaikaa.. Oli melkoinen elämys. 

Hyvinvointivuosi 2020 - puolivuotiskatsaus

On aika tehdä puolen vuoden kohdalla pientä väliarviota, kuinka hyvinvointivuosi on toteutunut.




Olen ollut blogin puolella vähäsanainen, mutta erittäin paljon työtä vaativa prosessi on käynnissä.




Hyvinvointivuosi 2020 polkaistiin käyntiin niin, että määritin omalle hyvinvoinnilleni 3 tärkeintä arvoa.


Pohdin, mitä nämä arvot pitävät sisällään. Mitä ne määrittävät, ja mitä tekoja ne vaativat.




Prosessi oli minulle hyvin vaikea, koska olin määritellyt jo minulle sopivat asiat hyvinvoinnin saralla, mutta ympäristö useammalta taholta vaati minua tekemään tähän muutosta.




Sitten tuli koronakriisi, ja kaikki asiat palasivat perusteisiin. Oli pakko palata perusasioihin. Tämä oli minulle oikeastaan pelastus. Kriisi auttoi näkemään asioita hyvin laajassa mittakaavassa, ja määrittelemään ne perusarvot uudelleen.




Totesin, että palasin siis takaisin juuri siihen, jonka olin määrittänyt jo vuosia sitten.




Nyt tähän pitäisi todeta, että kun ihminen elää omien arvojensa mukaan, silloin on ihmisen hyvä olla.




Olen totisesti täysin eri mieltä.


Tai vastaavasti joudun tavallista keskivertokansalaista useammin tilanteisiin, jossa nämä arvot punnitaan.




Minä olen niin karkea ihminen, että tunnepohjaiset perustelut mielestäni ovat ensinnäkin aina asioihin vaikuttamista sekä myöskin harhaanjohtavaa toimintaa. Näin minulle on aina uskoteltu, että vika on minussa - olen siis epäkelpo.





Olen kuitenkin keskittynyt etsimään tietoa ja sivistämään tiedon pohjalta OMAA käsitystäni asiasta, ja tullut siihen tulokseen, että olen ollut täysin oikeassa.


Silloin kun pyritään totuudenmukaiseen tuomioon jostain asiasta. Tai vaikka omasta tai toisen ihmisen käyttäytymisestä, on totuuteen pyrkivä ajattelumalli mielestäni kaikkein oikeudenmukaisin. Se myös palvelee parhaiten, jos asioihin on tarkoitus saada muutosta.




Tämä ei tarkoita sitä, että asiat menisivät mitenkään helposti. Ehei.




Olen ihan järkyttynyt siitä, miten paljon tunnepohjaisilla asioilla pyritään vaikuttamaan toisen mieleen ja eksyttämään tosiasioista. Lisäksi inhoan sitä toimintamallia, se, joka huutaa kovimmin on oikeassa.




Ne, joiden perimmäinen ajatus on käyttää hyväksi toista ihmistä tai hyötyä tästä ihmisestä jotenkin, suosivat tätä käyttäytymismallia hyvin paljon.




Se tarkoittaa sitä, että he vetovat toisen tunteisiin, jopa niihin primitiivisiin tunteisiin, silloin he itse välttyvät vastuun kannolta.




Tämä on minulle todella suuri tekijä ihmissuhteissa. Kantaako toinen vastuuta omasta käytöksestään vai ei.




Vaikka asia olisi arvoja vasten täysin selvä, voi asian ratkaisu silti olla vaikeaa. Kaikella on aina seurauksensa. Lisäksi voi olla aitoja tunteita ihmisiä kohtaan, vaikka he eivät olisi välittämistä ansainneetkaan.




Päätökset arvoja vasten eivät aina ole helppoja. Eikä prosessit, jotka joutuu läpikäymään ja työstämään, jos meinaa arvojensa mukaan elää.




Tässä on myös se ansa, että tulee tuominneeksi toisen ja vastaavasti itse käyttäytyy samalla tavalla jotain toista kohtaan, eikä tule huomanneeksi asiaa, välttämättä.




Huolellisuus oman ajattelun ja käytöksen kanssa on siis enemmän kuin paikallaan. Ainakin kun on kyse suurista ratkaisuista.




Arvoja on siis kovasti määritetty sekä tarkasteltu. En vielä väittäisi, että tämä on mikään hyvinVOINNIN vuosi, mutta kun prosessit selviävät ratkaisuihin, uskon hyvinvoinnin silloin koittavan ja myöskin voittavan.