Turhuuden tähdenkö?

Luin jostain jonkun viisaan ihmisen määritelmän:

Tärkein tapa arvioida ihmistä on, 

Kuinka hän kohtelee muita ihmisiä.

Hyvän esimerkin sain tästä eilen. Jouduin lähtemään kauppaan, koska suunnittelemani ruoka meni mönkään, ja ruokaa oli saatava. Käyn yleensä kerran viikossa kaupassa, koska tykkään tehdä asiat suunnitellusti. Minun kriteereilläni tämä kaupassa käynti vei turhaa aikaa, joka oli pois kaikesta muusta. Olin siis hieman ärtyneellä tuulella, kun lähdin kauppareissulle..

Vastaan minua tulee hyväntuulinen naapuri, joka kysyy otanko salaattia hänen kasvimaaltaan.. 

Minä kysymään heti, että paljonkos ne maksavat? Hän sanoi, ettei mitään.

Kaupalta ostin kuitenkin karkkipussin, koska minut on opetettu siihen, että hyvä työ korvataan hyvällä työllä. 

Minun tilanteessani oleva ihminen ei kuitenkaan voi odotella iän kaiken sitä, että voisi niitä hyviä töitä toiselle vastapalveluksena tehdä, joten toinen keino on antaa vastalahjaksi jotain.

Sain iiison pussillisen ihan taivaallisen hyvänmakuista salaattia, ja sain suostutella rouvan ottamaan makeispussin vastaan.

Hänen ajatuksenaan oli, että hän antaa ylimääräisiään pois.

Minun näkökulmastani taas pussi itse kasvatettua salaattia oli paljon arvokkaampaa kuin arkinen kaupasta ostettu karkkipussi. Harvinaista herkkua siis minulle, tokihan siitä täytyi vastalahja antaa. Itsestäänselvää minulle. Olihan rouva laittanut aikaa ja rahaa oman kasvimaansa hoitoon, työn määrästä nyt puhumattakaan. Kyllä sellaista täytyy arvostaa. 

Jäinkin pohtimaan sitä, kuinka me näemme sekä itsemme, että toistemme käytöksen? 

Tuleeko analysoitua OIKEASTI omaa käytöstään, vai luottaako vain omaan oletukseen asiasta? 

Toinen viisas ihminen on sanonut:

Virhe johtuu aina

OLETUKSESTA! 

Olen pohtinut omaa elämääni ja määriteltyjä ihmissuhteita. Olen itse huomannut, että en voi hyväksyä joidenkin käytöstä muita kohtaan. 

Miksi siis tällaisten henkilöiden kohdalla OLETAN heidän kohtelevan minua kunnioittavasti? 

Kun aikani tätä vatvoin ja pyörittelin, tulin siihen tulokseen, että VAIN

tyhmä odottaa erilaista lopputulosta samalla toimintakaaviolla. 

On siis täysin omaa tyhmyyttäni, jos en laita rajoja sille, kuinka minua ihmisenä kohdellaan. 

Se ei tarkoita sitä, ettenkö hyväksyisi näitä ihmisiä juuri sellaisina kuin he ovat. Jokaisella on siihen oikeus. 

Jokaisella on myös oikeus siihen, että erilaisuuden alleviivaamisen sijaan nähdään hänen ainutlaatuisuutensa ja kunnioitetaan sitä, elämää ja kanssaihmistä. 

Ja hän, joka ei tiedä mitä kunnioitus toista henkilöä kohtaan tarkoittaa, joutuu kohtaamaan sen tosiasian, että on etujensa orja. Ajattelee vain omia etujaan, yleensä suuremmassa mittakaavassa - VAIN turhuuden tähden.