Hyvinvointivuosi 2020 - puolivuotiskatsaus

On aika tehdä puolen vuoden kohdalla pientä väliarviota, kuinka hyvinvointivuosi on toteutunut.




Olen ollut blogin puolella vähäsanainen, mutta erittäin paljon työtä vaativa prosessi on käynnissä.




Hyvinvointivuosi 2020 polkaistiin käyntiin niin, että määritin omalle hyvinvoinnilleni 3 tärkeintä arvoa.


Pohdin, mitä nämä arvot pitävät sisällään. Mitä ne määrittävät, ja mitä tekoja ne vaativat.




Prosessi oli minulle hyvin vaikea, koska olin määritellyt jo minulle sopivat asiat hyvinvoinnin saralla, mutta ympäristö useammalta taholta vaati minua tekemään tähän muutosta.




Sitten tuli koronakriisi, ja kaikki asiat palasivat perusteisiin. Oli pakko palata perusasioihin. Tämä oli minulle oikeastaan pelastus. Kriisi auttoi näkemään asioita hyvin laajassa mittakaavassa, ja määrittelemään ne perusarvot uudelleen.




Totesin, että palasin siis takaisin juuri siihen, jonka olin määrittänyt jo vuosia sitten.




Nyt tähän pitäisi todeta, että kun ihminen elää omien arvojensa mukaan, silloin on ihmisen hyvä olla.




Olen totisesti täysin eri mieltä.


Tai vastaavasti joudun tavallista keskivertokansalaista useammin tilanteisiin, jossa nämä arvot punnitaan.




Minä olen niin karkea ihminen, että tunnepohjaiset perustelut mielestäni ovat ensinnäkin aina asioihin vaikuttamista sekä myöskin harhaanjohtavaa toimintaa. Näin minulle on aina uskoteltu, että vika on minussa - olen siis epäkelpo.





Olen kuitenkin keskittynyt etsimään tietoa ja sivistämään tiedon pohjalta OMAA käsitystäni asiasta, ja tullut siihen tulokseen, että olen ollut täysin oikeassa.


Silloin kun pyritään totuudenmukaiseen tuomioon jostain asiasta. Tai vaikka omasta tai toisen ihmisen käyttäytymisestä, on totuuteen pyrkivä ajattelumalli mielestäni kaikkein oikeudenmukaisin. Se myös palvelee parhaiten, jos asioihin on tarkoitus saada muutosta.




Tämä ei tarkoita sitä, että asiat menisivät mitenkään helposti. Ehei.




Olen ihan järkyttynyt siitä, miten paljon tunnepohjaisilla asioilla pyritään vaikuttamaan toisen mieleen ja eksyttämään tosiasioista. Lisäksi inhoan sitä toimintamallia, se, joka huutaa kovimmin on oikeassa.




Ne, joiden perimmäinen ajatus on käyttää hyväksi toista ihmistä tai hyötyä tästä ihmisestä jotenkin, suosivat tätä käyttäytymismallia hyvin paljon.




Se tarkoittaa sitä, että he vetovat toisen tunteisiin, jopa niihin primitiivisiin tunteisiin, silloin he itse välttyvät vastuun kannolta.




Tämä on minulle todella suuri tekijä ihmissuhteissa. Kantaako toinen vastuuta omasta käytöksestään vai ei.




Vaikka asia olisi arvoja vasten täysin selvä, voi asian ratkaisu silti olla vaikeaa. Kaikella on aina seurauksensa. Lisäksi voi olla aitoja tunteita ihmisiä kohtaan, vaikka he eivät olisi välittämistä ansainneetkaan.




Päätökset arvoja vasten eivät aina ole helppoja. Eikä prosessit, jotka joutuu läpikäymään ja työstämään, jos meinaa arvojensa mukaan elää.




Tässä on myös se ansa, että tulee tuominneeksi toisen ja vastaavasti itse käyttäytyy samalla tavalla jotain toista kohtaan, eikä tule huomanneeksi asiaa, välttämättä.




Huolellisuus oman ajattelun ja käytöksen kanssa on siis enemmän kuin paikallaan. Ainakin kun on kyse suurista ratkaisuista.




Arvoja on siis kovasti määritetty sekä tarkasteltu. En vielä väittäisi, että tämä on mikään hyvinVOINNIN vuosi, mutta kun prosessit selviävät ratkaisuihin, uskon hyvinvoinnin silloin koittavan ja myöskin voittavan.