Saimaan kaunista

La Isla Bonita

Terveisiä taas....

Tällä kertaa Saimaan saaresta sekä Saimaan rannalta. Yksi unelma on taas toteutunut tänään.

Olemme olleet päivävaelluksella. 

Jalkoja ja selkää vähän väsymyksestä koskee, mutta muutoin olo on oikein mainio 4 tunnin yhtämittaisen vaeltamisen jälkeen.

Kilometrejä tuohon 4 tuntiin kertyi noin 12. 

Ensimmäisellä etapilla saaressa olimme aika tarkalleen tunnin kävelemisen jälkeen. Tunnissa matkaa taittui noin 4 km. Maasto oli asfalttia ja loppumatka oikeaa vanhanajan hiekkatietä. Nousuja ja laskuja kertyi tähän etappiin jonkin verran. Pitkää ja loivaa nousua ja myös laskua oli ihan mukavasti. 






Loppumatka sujui tasaisessa maastossa. Hiekkatietä, kivikkoista tietä, rantahiekkaa ja nurmikkoa. Sekä tietenkin vielä loppumatkasta asfalttia.






Eväspuoli oli muuten hallussa, mutta juomista olisi saanut olla muutama desi lisää. 






Uskomatonta, miten sää suosi meitä. Vaikka asteet olivat tuossa +10 ja vähän paremmalla puolella, niin aurinko paistoi aina juuri silloin kun olimme hyvillä kuvauspaikoilla. 






Ilmanala oli minulle juuri sopiva, vaikka etukäteen se vähän mietitytti. Siis kaikin puolin onnistunut vaellus. 

Lisää Dankon blogissa

Viimeksi omasta tilanteestani täällä.

Miten käyttäydymme?

Mitä sinä sanot, oikeasti?

Kuinka käytäydyt kanssaihmisiä kohtaan, oikeasti?

Mitä hyvät tavat sinulle merkitsevät?

Miksi vastuullinen käytös on tärkeää?

Voin pojat ja margariinin tyttäret, millaisia tapauksia on taas viikkoon mahtunut. 






Kyllä massasta poikkeavuus voi olla sitten - no- poikkeavaa. Sitä en kuitenkaan tiennyt, että massaan mahtuvalla on oikeus olla loukkaantunut siitä, että minä poikkean massasta.






Näin tarkemmin asiaa pohdiskeltuani, kai se ettei toinen ole samaa "sarjaa", jollain tavalla keikuttaa sitä massaan mahtuvan tasapainoa tai käsitettä tasapainosta.







Olimme ulkoilemassa Dankon kanssa kaikessa rauhassa hiljaisella kadulla mahdollisimman rauhalliseen aikaan päivästä. Seisoimme tien laidassa. Danko oli rattaissa ja minä seisoin siinä vieressä. Ihastelimme maisemaa. Samaa maisemaa ihasteli myös eräs nuori alakouluikäinen herra, jonka kanssa olimme hieman aiemmin jutelleet siinä saman maiseman ihailun lomassa.








En kuullut mitään, mutta yhtäkkiä huomasin sivusilmällä kun pyöräilijä tulee hurjaa vauhtia päälle. Säikähdin ihan tuhottomasti ja vaistomaisesti vetäydyin pois alta rattaiden suuntaan.









Ilmeisesti tämä herra, joka tätä kulkuvälinettä ohjasi, ei katsonut eteensä ja säikähti samalla tavalla kun minäkin, mutta onneksi emme ottaneet osumaa.








Reaktio asiaan oli kuitenkin jotakin sellaista, joka saa minut vieläkin pöyristymään. Hän huusi minulle jotain julkaisukelvotonta. Sen verran kommentoin sitä, etten ole moista "kehua" kuullut koskaan ennen.








Jähmetyin aivan suolapatsaaksi - niin säikähdyksestä, kuin hänen reaktiostaankin sekä siitä, että tämä nuori ihmisen alku näki ja kuuli kaiken. 








Olen sen verran outo, että mielestäni meidän aikuisten tulee näyttää omalla käytöksellämme esimerkkiä vastuullisesta käytöksestä, vaikka lapset eivät meidän omia olisikaan. 







Ja vastuullinen käytös kuuluu mielestäni meille kaikille aikuisille, vaikka lapsia ei lähistöllä olisikaan.










Siinä tapausta nieleskellessäni, tuli paikalle tietä kysyvä ihminen. En muista nykyään teiden nimiä ulkoa, joten tien neuvominen on vaikeaa. En saanut hetkeen sanaa suustani, vaikka yritin. Keho vaan ei toiminut halutulla tavalla yhteistyössä. 







Tämä tietä kysyvä henkilö kuitenkin suuttui ja ärsyyntyi minuun.

Silloin koin jotain, joka pelasti uskoni ihmiskuntaan. Tämä nuori herra tuli avukseni kertomaan, että hän opastaa tädin oikealle tielle, koska hän tietää minne pitää mennä. 

Kyyneleet asiasta tulivat vasta myöhemmin, mutta siinä hetkessä kiitin tätä nuorta ihmisen alkua moneen kertaan.












Toinen tapaus sattui ulkoa tullessamme kun olimme omalla ovella. Olin avannut oven ja päästämässä Dankoa rattaista ja valjaistaan, kun en taas kuullut mitään, mutta yhtäkkiä näin hahmon silmäkulmasta ja tämä tyyppi alkoi kovaan ääneen puhua takanani. 










Säikähdin taas niin, että pulssia sai tasailla ihan jonkin tovin. Minä pyysin anteeksi, että säikähdin häntä, koska en kuullut. 

Vastaus hänen puoleltaan oli, ärsyyntynyt murahdus ja elekieli. Samassa alkoi valitus jostain, mitä en ihan tarkkaan kuullut, mutta kun hän kääntyi minuun päin menivät sanat minullekin jakeluun asti. 

"Sinulla on niin helppoa tuo liikkuminen kun on rattaat." 

Siis katkeraan sävyyn. En oikein tiennyt mitä taas sanoa. Olisiko minun pitänyt tarjota hänelle rattaita, jotta hän olisi niiden kanssa voinut ulkoilla,vai mitä? Selvennyksen vuoksi kerrottakoon, että kyseinen henkilö on aivan terve liikunnallisilta kyvyiltään. 













Pohdittuani asiaa muutaman tunnin tulin siihen tulokseen, että toivoisin erilaisia näköaloja kyseiselle ihmiselle. Jos ajatusmalli on pelkästään se, että kaikki mikä muilla on, on itseltä pois, ei elämä näytä juurikaan valoisalta.











Siinä vääristyy ihan kaikki. Elämää ei voi enää tulkita neutraalisti, vaan kaikki on menetyksen kautta koettua. 











Mikä siihen sitten auttaa? Riippuu lähtökohdista. Ja riippuu siitä tiedostaako henkilö itse käytöksensä. 

Ovatko hyvät käytöstavat tai niihin pyrkiminen sekä vastuullinen käytös liikaa vaadittu nyky-yhteiskunnassa?

Norpan elämää

Arjen valinnat

Miten arkesi soljuu?

Millaista arkesi on?

Se, mitä vastaukseksi noihin saa, riippuu vain ja ainoastaan taas jokaisen yksilön lähtökohdista.

Mihin arjen valintasi perustuvat?

Tukevatko ne valinnat tavoitteitasi, jotka johtavat unelmiesi saavuttamiseen?

Jos tavoitteet ja unelmat tuntuvat karkaavan aina vain kauemmaksi, on syytä pohtia omia arjen valintojaan.

Suunnittelu ja aikataulutus ovat se juttu, jolla pääsee tavoittamaan unelmiaan.

Paljonko tarvitset vuorokaudesta tunteja nukkumiseen?

Paljonko tarvitset vuorokaudessa tunteja lepoon (/ kivunhallintaan)?

Paljonko tarvitset vuorokaudessa aikaa syömiseen / ruoan valmistamiseen / ravinnon hankintaan?

Paljonko tarvitset vuorokaudessa aikaa työhön tms?

Tästä muodostuu jokaiselle oma kaava, jonka mukaan voi järjestää sitten sen ajan, joka näistä jää niin sanotusti yli.






Meillä jokaisella on käytössä vuorokaudessa 24 tuntia. Meistä jokainen itse valitsee, kuinka ne käyttää.






Aikataulutuksen tavoite ja tarkoitus on kuormituksen rytmittäminen. Vain sillä voidaan luoda kestävää kehitystä suhteessa tavoitteisiin ja unelmiin.

Entäs sitten, kun eteen tulee jotain, jonka takia joutuu / saa joustaa omasta suunnitelmastaan?

Siinäkin on tehtävä valinta. 

Mistä luopuu?

Ja mitä siitä seuraa?

Kuinka paljon aikaa menee ennen kuin tilanne taas aikataulullisesti normalisoituu?

Mitä on valmis kestämään, jotta voi toteuttaa tämän asian, joka aikataulullista joustavuutta vaatii?

Esimerkiksi,

Oletko valmis luopumaan yöunista? Ja kauanko menee aikaa siihen, että pääsee taas unirytmiin kiinni?





Oletko valmis pitämään tilanteen vaatiman ajanjakson lepoa kaikesta muusta, jotta pääset tämän yllättävän asian tuoman lähtökohtien muutoksen takia taas siihen tilanteeseen, jotta voit noudattaa viikkosuunnitelmaasi?






Nämä ovat niitä valintoja. Ne eivät aina tunnu siltä. Kipuihminen voi tuntea, että jos haluaa tehdä jotain "normaalia" niin siitä joutuu maksamaan kivuliaan hinnan. 







Ja näinhän se on. Kiputilanne muuttuu aina, kun lähtökohdat jotenkin muuttuvat.

Mutta siinä auttavat ne valinnat ja suunnittelu / tavoitteiden asettaminen ja unelmat. 

Sinä valitset.

Kehohyvinvointi

Kuinka kehohyvinvointisi laita on?

Se ei suinkaan ole sama asia, kuin kysyä, kuinka voit.

Kehohyvinvointi tarkoittaa kehon hyvinvointia, ja sitä viestintää, joka sinun ja kehosi välillä kulkee.

Ehkä termi avautuu paremmin, jos muokataan kysymystä vaikka näin:

Kuinka olet huolehtinut kehosi hyvinvoinnista tänään?

Mitä kaikkea kuuluu kehohyvinvointiin?

Se tietysti riippuu jokaisen yksilön lähtökohdista. 





Ruoka. Lepo. Liike. Ajatus. Tiedostaminen. Asenne. Kyseenalaistaminen. Huomioiminen. Siinäpä muutamia mainitakseni.







Ihmisillä on sellainen yleinen harhakuva, että kehon kanssa asioista voi joustaa. Jos nyt kaikesta ei tule huolehdittua, se ei ole niin justiinsa. 

Jos lenkin jälkeen jää venytykset väliin, äh.... antaa olla.

Jos nyt ei muistanut syödä ja juoda kunnolla, äh.... mitä se nyt haittaa.

Jos johonkin koskee, äh.... kaikki muut velvollisuudet ovat tärkeämpiä.

Jos mieli on mustana tai mustelmilla, äh.... elämä on.

Väärin. Se on totta, että vaikutuksia ei lyhytkestoisissa laiminlyönneissä huomaa. Mutta keho muistaa kyllä.






Jokainen kerta, kun kehon hyvinvointia laiminlyö, se heikentää ja muuttaa kehon omia lähtökohtia.

Milloin tämän sitten huomaa?

Siinäpä se, huomaako sen?

Se on tietysti yksilöllistä, miten kenenkin keho reagoi ja antaa niin sanotusti takaisin. 

Mutta se, mikä tässä on se huolestuttavin osuus, on kehoviestinnän vääristyminen.

Itse olen kokenut nyt kantapään kautta, kuinka tärkeää kehoviestinnän tulkitseminen on. Nyt kun olen päässyt enemmän liikkumaan, se on tietysti aivan mahtava asia. Kääntöpuolena siinä on se, että en ole osannut syödä oikein. Tai mitoittaa energioita oikein.






Liikkuminen sai minut pahoinvoivaksi. No, pahoinvointi on tuttua minulle. 






 En ole pitkään aikaan enää pitänyt ruokapäiväkirjaa tai kirjannut kaloreita ylös. Se on työlästä hommaa, ja luotin siihen, että osaan jo arvioida kuinka paljon tarvitsen ravintoa vuorokauteen.






Kun pahoinvointi lisääntyi, en huomannutkaan etten syönyt enää samalla tavalla kuin aikaisemmin, vaan huomaamatta ruoan määrä väheni.

Kehoni sanoi minulle, ei ruokaa. Eli vaste syömiseen oli pahoinvointinen olo.

Tämä oli sitä väärää kehoviestintää.

Minulla on tehtynä listoja. Listattuna on kivunhoitomenetelmät, mitä käytän mihinkin kipuun. Ja seikkaperäisesti selvitetty, mitä tehdä silloin kun kipukohtaus iskee.






Vaikka oloni oli täysin voimaton, en jaksanut enää mitään tehdä, edes haarukkaa nostaa, satuin lukaisemaan yhtä näistä listoista.






Samassa tajusin, että nyt on aika listata mitä kehoni tarvitsee.





Ja sieltähän se löytyi. Ruoan puute. Pahoinvoinnista välittämättä aloin syödä enemmän, taas alkuun väkisin, mutta se kannatti. Huomasin heti myönteiset vaikutukset. Uusi lista on siis syntynyt. Välillä tarkistan sitä, onko kaikki perustarpeellinen tehty ja huomioitu. 







Väärällä kehoviestinnällä voi olla hurjatkin seuraukset. Ongelma vain on siinä, että tätä on kauhean hankala tunnistaa.







Täytyy kyseenalaistaa täysin oma ajattelu ja tekeminen, kun tätä asiaa tutkii omalla kohdallaan. Realistiset asiat listattuna, mitä pitää olla huomioituna / tehtynä. Sitten rehellinen pohdinta, onko näin tehty, mitä puuttuu, mitä muutetaan ja kuinka se tehdään.







Arjen tilanteet ovat erilaisia ja joskus niiden muutosten tekeminen tuntuu mahdottomalta, jopa ajanhallinnallisesti. 







Ota silloin 3-4 uutta asiaa, jotka sujautat sinne arjen lomaan, niiden tavallisten tekemisten joukkoon. Vaikka aluksi voi tuntua siltä, että arki ei jousta yhtään, pohtiessa varmasti tulee tilanteita, joissa voi kehohyvinvointiaan huoltaa ja lisätä.

Esim: 

1. Jalkojen venyttelyt voi hoitaa siinä samalla kun riisuu kenkänsä. Jatkaa sitten muihin askareisiin.

2. Hengitys. Palleahengitys. Voi tehdä missä ja milloin vain. Pakottaa oman kehon huomiointiin ja läsnäoloon.

Kehohyvinvoinnille,

Power of Yellow

Incredible Experience

Toukokuu, ja kevättä edelleen odotellaan, mutta se ei onneksi kuitenkaan estä kokemasta kehitystä.

Mitä unelmillesi kuuluu? 

Kuinka olet saavuttanut tavoitteita matkalla kohti unelmiasi?

Minä olen. Siis saavuttanut tavoitteita. Kuntoutumistavoitteita. 

Ja kuinka ihminen voi olla onnellinen, kun tehty työ tuottaa tulosta.

Olen harjoitellut roskien ulosvientiä nyt nelisen viikkoa. Hyvin sujuu. Dankon rattaat ovat hyvin monitahoiset toiminnoiltaan meidän arkeemme. 

Tänään kuitenkin tein jotain niin jännittävää. 

Kävimme Dankon kanssa noutamassa ostokset ruokakaupalta ensimmäistä kertaa. Huih, kyllä jännitti, mutta hyvin onnistui. Kiitos rattaat, hyvä suunnittelu ja pohjatyö.






Olen käyttänyt tähän saakka kotiinkuljetuspalvelua, ja roskien viennissä on ollut palkattu henkilö 4H:lta. 






Joten muutos on minulle iso, vaikka nämä asiat jollekin toiselle ovat ihan itsestäänselvyyksiä.



Sekä kehitys on minulle valtaisa. Ja kun siinä onnistui, niin tunnetilan voi jokainen varmaankin arvata.







Kuntoutuminen on edennyt, mutta ilmaiseksi se ei suinkaan tule. Kivunhoito on kellontarkkaa työtä ja kaikki on suunniteltava etukäteen hyvin. Sekä ajoitettava hyvin. Silti, niitä muuttujia löytyy aina. 






Kehitys kuitenkin kantaa hedelmää, ja jokaisesta asiasta - niin ulkoilusta kuin muustakin - oppii koko ajan lisää, ja samalla varmuus tekemiseen lisääntyy.

Toinen asia, minkä tein tänään ensimmäistä kertaa, oli popcornit kattilassa, ihan itse.

Se uskomaton kokemus, kun keho toimi täydellisessä yhteisymmärryksessä ja sopusoinnussa.

Lisäksi koin mahtavan tuoksuelämyksen, joka heitti minut suoraan lapsuuden keväisiin, jolloin sirkus saapui kylille. Ja joskus siellä pääsi käymään. Mikä onnellinen muisto.

Onnellisen tunnetilan luoville uskomattomille kokemuksille 

ja ennenkaikkea kehitykselle,

Viimeksi omasta kehityksestäni täällä.