Mikä tekoja ohjaa?

Tragediat ovat puhuttaneet viime viikkoina. Niin lehdistössä, kuin lähipiirissäkin. 

Perhesurmat, menehtyneenä löytyneet kadonneet ja lasten tekemä kuolemaan johtanut väkivalta. Siinäpä aiheita kerrakseen. 

Erityisesti korviini ja lehdistä silmiini on osunut kommentti siitä, kuinka naisihminen voi tehdä tuollaista?

Miksi ihmeessä ei voisi? 

Eihän surmaaminen tai itsemurhan tekeminen ole mitenkään sukupuolisidonnainen asia. 

Ihmisille voi tulla suurenakin järkytyksenä se, että tällaiseen käytökseen on olemassa täysin selkeä toimintamalli. 

Suomessa oli tehty selvitystä perhesurmiin johtaneista syistä. Lopputulema oli kuitenkin, että se luokitellaan epätoivoiseksi teoksi, johon on yhteiskunnan taholta oltava apua saatavana. 

Totta on, että tiettyjä lakimäärityksiä on oltava olemassa. 

Kuitenkin selvitys totesi, että vaikka apua olisi saatavissa lain puitteissa, sitä ei silti saada. 

Käytännön kannalta näistä ei välttämättä ole suurtakaan apua, kun siellä apua antavana tahona on ihminen. Joko henkilökohtaisten asenteiden, resurssipulan tai muun syyn varjolla voidaan jättää toimimatta, vaikka tilanne sitä vaatisi. Tai sitten vain ei uskalleta toimia. 

Lisäksi kukaan ei pysty ennustamaan tulevaa. Kukaan ei voi mennä takuuseen toisen käytöksestä. 

On erilaisia motiiveja sille, miksi ihminen päätyy perhesurmaan. 

Tekotapa antaa jälkeenpäin aina viitteitä siitä, mitä tapahtumaa edeltävällä ajalla on saattanut olla. Mikä on johtanut äärimmäiseen ratkaisuun. 

Perhesurmaaja suunnittelee tekoaan ennakkoon lähes aina. 

Mistäs minä sen voin tietää? 

Varmaksi en voikaan. Kuitenkin yleensä perhesurmaa täytyy valmistella. Harvoin on tilanne, jossa tilaisuus antaa mahdollisuuden vain yhtäkkiä toteuttaa tällaisen päähänpiston. 

Lisäksi, yleensä tätä on täytynyt harkita jonkin aikaa. Asiat, jotka vaikuttavat päätöksen syntymiseen, ovat tehneet tuloaan jo tovin. 

Tosin, aina on mahdollista olla toisinkin. 

Mikä sitten äärimmäiseen tekoon voi johtaa?

-Arvomaailma. Jos sallii toisen tappamisen minkä tahansa syyn varjolla. Näitä voi olla poliittinen näkemys, vääryyden kokeminen, opetuksen antaminen jne. 

-Arvomaailma. Maineen menetys. Tähän voi olla syynä taloudelliset vaikeudet, seksuaalinen identiteetti jne. 

Kuitenkin jotain sellaista, joka on ulospäin näyttäen sellaista, mitä muut ovat vaatineet. Sen eteen on uhrattu paljon. Ei nähdä tietä ulos, vaan koetaan syvä häpeä ja kasvojen menetys. 

-Halu tappaa. Halu tai tarve. Ei välttämättä edes syytä. 

-Itsemurha. Ei haluta jättää perheenjäseniä jälkeen jostain syystä. Voi olla syy, ettei halua heidän kärsivän. Tai ei haluta heille uutta elämää itsensä jälkeen. 

-Suojelunhalu. Esim. väkivaltaisesta elämäntilanteesta ei nähdä muuta poispääsyä. Sama voi koskea myös seksuaalista hyväksikäyttöä. 

Tämä voi juontaa juurensa myös pelosta. Pelkokäyttäytymiseen vastataan surmaamisella. 

-Kosto. Tai äärimmäinen halu satuttaa jotakuta. Myös tarve näyttää valtansa. 

Tässä vain muutama. 

Jos tarkastellaan ihmistä, joka ei voi menettää kasvojaan. 

Tälläisen arvomaailman omaava ihminen tuskin hakee mistään apua. Tai vastaavasti, jos hakee apua, osaako hän juuri täsmällisesti ilmaista ja sanoittaa itseään sekä tunnetilojaan tai aikomuksiaan? Tuskin. 

Sama toistuu lähes kaikissa mainitsemissani syissä. 

On siis täysi mahdottomuus edes tietää, kuka tällaista tekoa suunnittelee. Se, jos mikä on pelottavaa. 

Sitä kun ei ihmisen ammattikaan määritä. Siinä missä sairaanhoitaja voi tehdä perhesurman, siihen pystyy myös esimerkkinä niin halonhakkaaja kuin diblomaattikin. 

Sen, mitä kukakin tekee ja mihin ratkaisuun päätyy, vaikuttaa ainoastaan toimintamalli. Jonka puolestaan määrittää arvomaailma. 

Itse olen kokenut perhesurman yrityksen useamman kerran. Silloin, kun minä olin lapsi, ei tällaista termiä varmaan edes kovin hyvin tunnettu. Ehkä se koettiin jopa oikeutena, että perheenpää saa kurittaa perhettään ja tehdä mitä haluaa. 

Miten auttaa asiaa, jota ei voi ennakoida tai hallita? 

Asioista ja kokemuksista avoin keskustelu poistaa salailemisen tarvetta yleensä. 

Asennekasvatus. Asenne asioita kohtaan pitäisi AINA pystyä perustelemaan. 

Tällä tavoin ehkä itsekin ymmärtäisi sen, missä kohtaa asenne määrittää niin arjenratkaisuja, kuin vääristää arvomaailmaa. 

Vaihtoehtojen pohtiminen. Aina on vaihtoehtoja. 

Loppukädessä kuitenkin jää jokaisen ihmisen OMALLE VASTUULLE se, kuinka toimii. Millaisia toimintamalleja arjessaan suosii, ja mikä on arvopohja, johon oma toiminta nojaa. 

Ihmistä ei välttämättä ohjaa teoissaan pahuus. Ainoastaan toimintamalli ja ne arvot, joihin se nojaa. 

Teot sitten voivat olla pelkkää pahuutta.  Elämän riistäminen toiselta ei ole koskaan oikein, olipa se järkeilty tai perusteltu miten hyvänsä. 

Tämän yleensä jokainen täydessä ymmärryksessä oleva ymmärtää kyllä. Se vain ei välttämättä estä toimimasta. 

Joustamaton totuus

Valvoin viime yönä. Olen pohtinut paljon, kuinka markkinoisin valmennustani. 

Siinä asiassa en tullut kyllä yhtään viisaammaksi. Vaikka osaisin takaperin tavaten kertoa, mitä minun tulisi tehdä, en sitä tee, koska oma arvomaailmani ei sitä salli. 

Miksi? Olenhan koulutettu ja työkokemusta omaava. 

Kyse on totuudesta. Minun on vaikea suhtautua valikoivasti totuuteen, vaikka olisi vain kyse markkinoinnista. 

Haluaisin puhua käyttäytymisvalmennuksesta. Sillä sitä minä käytännössä teen. Analysoin käytösmalleja suhteessa johonkin. 

Kuitenkin Suomessa luokitellaan käyttäytymistiede omaksi tieteenalaksi. Kaikki, mikä poikkeaa tästä, luetellaan pseudotieteeksi, eli näennäistieteeksi.

Jos käyttää vääriä sanoja markkinoinnissa, on hyvin äkkiä soppa valmis, sillä sanat ymmärretään eri tavoin. Joku vetää hernekasvuston nenään siksi, että tiedettä ei kunnioiteta. Toinen taas olettaa sanojen perusteella saavansa jotain muuta kuin saa. Jne.

Valmennus ei ole koskaan terapiaa. Ne sellaiset valmennukset ovat aina terveydenhuollon ammattilaisten tekemiä. 

Valmennuskin sanana johtaa harhaan. Varsinkin, kun minäkin valmennan sairastuneita muiden muassa. 

Minun tuottamani valmennus tehdään AINA suhteessa tavoitteeseen. Mikä sitten on tavoite? Se riippuu aina näkökulmasta sekä viitekehyksestä.

Konsultoivaan tyyliin, esitetään kysymyksiä. Pyritään oivalluttamaan ja itse oivaltamaan. Voidaan esittää teorioita, joihin odotetaan ajatustyötä vastineeksi, niin itseltä, kuin valmennuksen kohteelta. 

Tämä ei tarkoita pelkästään ihmiseltä ihmiselle valmennusta, vaan myös asiayhteydessä käsiteltäviä laajempia kokonaisuuksia jonkin ilmiön tai tapahtuman tai jo tapahtuneen asian yhteydessä todellisten toimintatapojen selvittämiseksi.

Niin. Markkinointi on hankalaa, koska jokaisella on hyvin erilainen tapa suhtautua totuuteen. 

Totuuskin merkitsee eri ihmisille eri asioita. 

Aina silloin kun jotain tehdään omaa hyötyä tavoitellen, vastaa toiminta hyvin pitkälti manipuloinnin tunnusmerkistöä. 

Suhtaudutaan joustavasti totuuteen. Ei kelpuuteta faktoja, jotka eivät tue omaa maailmankuvaa. Valitaan niin sanotusti oma totuus. 

Nämä ovat erilaisia käyttäytymismalleja. Tällaiset mallit voivat esimerkiksi vaikka aiheuttaa monenlaisia ongelmia ihan käytännön arkielämässä. 

Myyntimaailmassa ne ovat kuitenkin tapa toimia. 

Se on yksi syy, miksi en ole halukas myyntityötä tekemään. 

Minä puhun faktoista, mitä valmennus tekee, ja mihin se vastaa. 

Sitä ei ole sokerikuorrutettu erilaisiin termeihin, joten se voi tuntua hyvin pelottavalta. Ja jos suhtautuu hiukan valikoiden totuuteen, on totuuteen ja totuudenmukaisuuteen pyrkivä valmennus raadollista. 

Siksi pyrkimys totuuteen, sekä pyrkimys hyvään ja totuudenmukaiseen itsetuntemukseen ovat avaimia onnistuneeseen sekä hyvin palvelevaan valmennukseen. Valmennus ei tuomitse. Se osoittaa asiat aina suhteessa johonkin. 

Määritelty asiakaskunta on rajallinen. Ne, joita tämä teksti puhuttelee, hyvässä tai pahassa, ovat niitä ihanneasiakkaita. 

Eli siis taisin kuitenkin markkinoida asiaa itselleni ominaiseen tyyliin. 

Viihteestä vastasi Agatha Christie Poirot elokuvallaan. 

The Hollow elokuva tarjosi hyvin elävän esimerkin siitä, kuinka kaikille totuus ei ole tärkeä. Periaatteisiin eivät kuulu asianmukaiset rangaistukset, noin esimerkiksi. Tai oikeus ei kuulu uhreille, koska se ei omaan arvomaailmaan ja maailmanjärjestykseen sovi. 

Tässä on tietenkin viihdearvoa, mutta hyvin totuudenmukaisesti kuvattu todellinen toimintamalli. 

Rakkauden teot välittämisen ilmaisuna

Susanna Jussila osaa sanoin maalata kauniisti. Jotenkin kevyesti. Kauniisti kuvata raakojakin asioita elämässä. 

Minä tulkitsen nämä kirjoitukset kirjaimellisesti. Kauniisti sanottu se, mitä omassa henkilökohtaisessa elämässäni tunnen tähän saakka olleen.

Rakkaus on hyvin moninainen asia. Katsoin yhtä hömppäsarjaa televisiosta ja siinä päähenkilö päivitteli sitä, miksi suhde komeaan mieheen ei tunnukaan hyvältä. No, mies ei tuonut hänelle kukkia.. Siinäpä selitys.

Minun ei koskaan pitäisi katsoa ihmissuhdedraamaa, nytkään en voinut olla ajattelematta.. Voi tyttö hyvä.. Ei ne kukat paranna sitä, että teillä ei ole mitään yhteistä.. 

No joo.. Mennäänpäs oikeaan asiaan. 

Jokainen meistä kaipaa rakkautta. Jokaisella meistä on oma mielikuva siitä, millaista tuo omaan arvomaailmaan sopiva rakkaus on.

Enkä nyt puhu välttämättä pelkästään romanttisesta rakkaudesta, vaikka siihen pätee sama asia. On tutkittu tosiasia, että on useampia eri tapoja ilmaista välittämistä toiselle. Jos kaksi toisistaan erillistä tapaa kohtaa, voi soppa olla valmis, koska ei ymmärretä toista, vaan peilataan toimintaa omaan malliin toimia.

Minä kuulun siihen porukkaan, jolle teot merkitsevät. Ei pelkästään välittämisessä, vaan ihan kaikessa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita kukkapuskan ostamista, vaan käyttäytymisestä aiheutuvia tekoja. 

Valintoja siitä, kuinka toimii. Mitä arvoja edustaa valinnoillaan. 

Suurin välittämisen osoitus, jonka olen koskaan saanut, on vara-isäni reaktio. 

Vaikka hän kuinka vakuutteli minulle, että kertoisin hänelle, mitä olen kokenut, hän kestää kyllä. Epäilin asiaa. (Epäilen aina. ) 

Olin varma, ettei hän kestä. Hänen mielenkiintonsa olla minun vara-isäni ja turvallinen aikuinen minulle, lopahtaa siihen, jos kerron kaikki raadolliset yksityiskohdat. 

Tulimme tähän kulminaatiopisteeseen, jossa kerroin kaiken. 

Hän järkyttyi. Hän lähti tilanteesta pois. 

En nähnyt häntä useampaan vuorokauteen. 

Se siitä siis.. Ajattelin. Kipu viilsi jostain todella syvältä. Ajattelin olleeni oikeassa, kukaan ei voi rakastaa ja hyväksyä minua minuna. 

Kunnes.. 

Äitini, se yksi ja ainoa oikea, tuli käymään. Hän rutisti minut kyynelsilmin syliinsä ja piti vain siinä. Hän kertoi miehensä kertoneen hänelle, mitä minulle on tehty. 

Hän kertoi heidän valvoneen ja puhuneen monta yötä putkeen. Hän kertoi heidän itkeneen yhdessä. Ja vara-isäni, joka taitaa hänkin olla se ainoa oikea isä, 

Oli sanonut, ettei voi tavata minua nyt vähään aikaan, koska hänellä on niin voimakkaita väkivaltaisia tunteita minulle vääryyttä tehneitä kohtaan, ettei hän halua minun näkevän ja kokevan häntä sellaisena. Hän pelkäsi satuttavansa minua sillä, että hän halusi primitiivisellä reaktiolla satuttaa minuun kajonneita ihmisiä. Myös niitä, jotka sallivat näin tapahtua vuosikausien ajan. 

Minä jäin aivan sanattomaksi. Siis vihdoin oikea reaktio. Asiaan ainut oikea reaktio. Se kaikki, mitä olin aina toivonut. Minä sain sen siinä kertarysäyksellä. 💖

Siinä kun halailimne äidin kanssa, isä tuli myös paikalle. Juoksin hänen syleilyynsä. Olin löytänyt todella oikeasti rakastamaan pystyvät vanhemmat.

Minun maailmassani tuota ei oikein voi ylittää. Noin vahvasti ilmaistu ja sanoitettu välittäminen ei turhia krumeluureja tarvitse. He eivät koskaan maininneet sanaa rakkaus, tai mitään siihen viittaavaa. Ei tarvinnut, tiesin sen muuten. En ole koskaan kaivannut sanoja. He teoillaan osoittivat kaiken tarvittavan.

Onko ihmisenä oleminen itsestäänselvyys?

Olen seurannut yleistä keskustelua eri blogialustojen kommenttiosioissa. Ihan oppiakseni ihmisten käytöksestä lisää. 

Järkyttävää on ollut se, että toista voi lyödä milloin milläkin periaatteella tai asenteella, joilla viitataan arvoihin. Kuitenkaan tätä ei koeta kiusaamisena, vaan näin oikeutetaan oma käytös. 

Keskustelujen edetessä käy kuitenkin yleensä ilmi, että tietoa ei ole tarpeeksi.

Jokin pieni asiaanliittyvä osanen saa aikaan myrskyn, joka oikeuttaa arvopohjaisen tuomitsemisen toista kohtaan. Käsittämätöntä. 

Arvot ovat asia, jotka vaativat pidempiaikaista sekä syvällisempää pohdintaa. 

Myös oma käytös tulisi AINA suodattaa sen oman arvomaailman läpi.

Usein tämä unohdetaan, koska omaa käytöstä ei nähdä. Ei ymmärretä, että omalla huonolla käytöksellä myös pointti koko hommasta katoaa. Mitätöityy. 

Tämä tahtoo usein kärjistyä sitten niin, kun toista ei saada taipumaan omalle kannalle, otetaan kyseenalaiset keinot käyttöön. Annetaan tuolle opetus -hengessä.

Silloinhan ei kyse ole enää keskustelusta, eikä arvopohjaisista asioista. Kyse on vallankäytöstä. Tästä ei ole enää pitkäkään matka rikoksen polulle.

Luin kauhulla, kuinka erilaisilla tavoilla ihmisiä uhkaillaan, ja heidän perhettään sekä läheisiään uhkaillaan.

Tämähän on aina rikollista toimintaa. Eri asia vain on, voidaanko rikoksen tunnusmerkistö todentaa.

Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Myös niille, jotka tekevät omasta mielestä väärin. 

En siis ymmärrä kuinka tälläisella toiminnalla voidaan edes ajatella perustelevansa arvopohjaisen näkemyksensä. 

Lopputulema kun tuppaa keskittymään ihan muihin asioihin, kuin tähän puolustettuun arvoon.

Mitä siis opin? 

- Muista tarkastella omaa näkemystä vieläkin tarkemmin. Tee taustatutkimusta vielä huolellisemmin. Etsi perusteet, joihin mielipiteesi nojaa. 

Pyri siihen, että voit keskustella toisen kanssa asioista ilman toisen syyllistämistä ja tuomitsemista. Asiat voi esittää monella eri tavalla. 

Minulle se tarkoittaa käytännössä, että en reagoi välittömästi johonkin arvokeskusteluun, vaan pidän suuni kiinni ja pohdin asiaa perusteellisesti ensin. 🧐

Toinen asia on yleinen asenneilmapiiri. Havahduin itsekin siihen, kuinka asenteellisessa ilmapiirissä edelleen elämme. 

Vapaus valita on kansan syvissä riveissä aika tuntematon käsite kuitenkin. 

Ainakin normista poikkeava käytös aiheuttaa edelleen tuomitsemista. 

Vuosi sitten kohtasin tilanteen, jossa itsekin huomasin tekeväni virheen. Valitsin helpomman tien ulos hyvin vaikeasta keskustelusta. 

Tämä keskustelu oli hyvin heteronormatiivinen. Lisäksi se sisälsi oletuksen, että minun pitäisi tässä elämässä suorittaa velvollisuuteni, eli mennä naimisiin ja saada lapsia. Muutoin en ole täyttänyt velvollisuuttani tämän maan kansalaisena. 

Voin aina vedota sairauteeni ja siihen etten voi saada biologisia lapsia. Niin tein tässäkin tapauksessa. Se tarkoittaa asiayhteydessä, että olen epäkelpo ihmisenä, mutta kohtalon kouraisema, joten sen voi sivuuttaa. 

Koko keskustelu oli muutenkin ihan absurdi. Asenneilmapiiri, joka on kulkenut sukupolvelta toiselle. 

En käsitä sitä, että minä en ihmisenä riitä, vaan minun pitäisi olla tietynlainen. Tietääkseni valtio ei ole määritellyt tällaista asiaa. 

Seksuaalinen identiteetti on ensinnäkin jokaisen ihmisen perusoikeus. 

En koe itse tarvetta selitellä asiaa sen enempää kenellekään, vaikka olen aseksuaali. 

Se ei tarkoita ettenkö voisi elää rakkaussuhteessa toiseen ihmiseen. Kohdallani tämä toinen tarkoittaisi mies-puolista henkilöä. En siis koe varsinaisesti olevani mitenkään erilainen tai vääränlainen. Olen vain valikoiva. 

Kuitenkaan en osaa tunnistaa ihan kaikkea perus heteronormatiivista käytöstä. En aina ymmärrä miesten käytöstä. En tajua sitä, jos olen ystävällinen toista kohtaan, se tulkitaan seksuaaliseksi käytökseksi. 

Minusta näin käyttäytyvät ovat vain perus moukkia, mutta voin olla väärässäkin. 

Toisaalta taas hyvin moni mies kokee, että kanssani voi keskustella ihan kaikesta, koska ei ole mitään oletuksia. Vaimot ja tyttöystävät taas voivat tämän täysin viattoman ihminen ihmiselle-tilanteen ymmärtää väärin. 

Siis minulle tällaiset tilanteet ovat vaikeita. Siksi en yleensä ota kantaa. Ja kiusaannun, jos täytyy kantaa ottaa. En pidä siitä, että minut sotketaan keskusteluun, jossa esim toinen haukkuu toista ja vaatii kolmannelta vahvistusta asialleen. 

Minulle lähtökohtana keskusteluun on aina ihminen. Ei rooli. Seksuaalinen kanssakäyminenkin perustuu eri rooleihin. 

Miten siis selittää tuotakaan ihmiselle, jolla on vahvat asenteet, ja ei ole tarpeeksi tietoa, jotta voisi ymmärtää?

Silti, jokaisella on ihmisoikeudet. Niin minulla, ja niin hänellä, joka ei minua hyväksy. 

Muistin vanhan viisauden. Se joustaa, joka hoksaa. 

Tämä vain ei edistä yhdenvertaisuutta. Siihen meidän omalla toiminnalla pitäisi pyrkiä. Se ei vaan ole niin helppoa ja yksinkertaistakaan, kuten itsekin sain kokea ja huomata. 

Tälläisillä asioillakaan ei olisi mitään merkitystä, eikä niistä tarvitsisi tehdä numeroa, jos

kaikille olisi selvää se, että jokainen on omanlaisensa yksilö. Hän on semmoinen, minä olen tämmöinen. Ei mitään muuta. Ei ihmettelyä, ei tuomitsemista, ei kiusaamista, ei vallankäyttöä. 

Itsestäänselvyys. 

Kauppa-assistentin kanssa liikenteessä

No niin. Nyt on kauppa-assari sisäänajettu. 💯

Ihana, miten positiivisesti ihmiset huomioivat asian. Kaupalla olivat oikein ystävällisiä ja kehuivat ratkaisua loistavaksi. He ovat siellä todistaneet jo niin kauan ähellystäni ja kipukohtauksiani, että ratkaisu oli looginen jatke.

Tänään tuli heikotuskohtaus taas kaupassa, mutta syytän siitä toppatakkiani, joka on vähän liian pätevä hommaansa. Voi tietysti asiaan vaikutusta olla myös selkätulehduksella. 😉

Kaupalle kävelin kahdella kepillä, ja joka askeleella työnsin kärryä eteenpäin. Vuoroliikettä. Kummallista vain, että ylämäessä kärry tuli takaisinpäin, vaikka kuinka työnsin sitä vauhdilla ylöspäin. 🤭

Kaupassa kävelin yhdellä kepillä ja työnsin kärryä vapaalla kädellä. Huomasin, kun kärry täyttyi ja painoa tuli lisää, tarvitsin ohjaamiseen kahta kättä. Välillä meni mutkatkin vähän suoriksi. 🤪

Poistultaessa huomasin, että viisainta on kävellä yhdellä kepillä ja työntää vapaalla kädellä. En voinut kuvitellakaan, kuinka tehokasta tuollainenkin treeni on. Huh. Kuitenkin homma sujui hyvällä vauhdilla ja tunsin käveleväni.. No ainakin melkein kuin ihmiset yleensä..

Olen nyt jo 2 kertaa käynyt kaupalla ja 2 kertaa muuten ulkona ilman reisitukea. Tänäänkin olin ilman. 

Ihme kyllä, reiteen ei sattunut ollenkaan. Kävelykin meni oikein mallikkaasti. 

Tosin kyllä terveemmän puolen iskiashermo otti nokkiinsa niin hyvin, että kumartuessa nostamaan kauppatavaroita melkein huusin ääneen tuskasta. No, kaikkea ei voi saada, ainakaan heti.

Eli uusi kuntouttamismalli on nyt sitten kokeiltu ja hyväksi havaittu. 

Toinen uusi kokeilu. Tilasin itselleni joululahjaksi (ensimmäinen kerta, muuten) vähän lisäarvikkeita. Stylus kynä oli yksi näistä. Olen tämän postauksen kirjoittanut nyt tällä kynällä kokeilumielessä. Tykkään kyllä. Huomaan vain puristavani kynää melkoisesti, joten vielä opetteluttaa.

Lisäapua tuomaan stylus-kynän lisäksi kolmijalka puhelimelle ja kameraan linssejä. Huomaa kynän upea väri. 

Kärryjen avulla sain myös kaupasta kerralla tuotua purkissa olevia suolakurkkuja, lemon curdia ja useamman purkin maitoa, vaikka oli perunoitakin. 

Tullessa vielä olisin saanut kyytiin yhden innokkaan koirankin, hänellekin olisi kyyti kelvannut. 😍

Tämä oli hyvä kokemus! 

Uusiokäyttöä..

Lumi tuli. Upea keli tuolla ulkona. Vielä ei ole liukas. 

Tämä inspiroi minua tänään testaamaan ulkona, kuinka kovaa uusi kauppakassini oikein kulkeekaan. 😉🤭😀

Kyseessä on siis Dankolta jääneet rattaat, jotka nyt saavat toimittaa kauppa-apulaisen virkaa. Tässäpä uusi assistenttini..

Rattaat ovat äärimmäisen kevyet. Pystyn hyvin yhdellä kädellä ohjaamaan ja tarvittaessa nostamaan rattaita myös. 

Kepit mahtuvat mukavasti mukaan. 

Dankoa varten viritelty hihna onkin hyvä, sillä saan rattaat lenkillä ranteeseeni kiinni. Ikäänkuin turvahihnalla. 

Nähtäväksi jää, auttaako se kaupan mäkeä alaspäin tullessa..? 

Kokeilin kävellä yhdellä kepillä ja työntää rattaita vapaaksi jääneellä kädellä.

Nämä kärryt kestävät 15 kg painoa. Laskeskelin, että viikon ostokset pitäisi saada noihin mahtumaan. 

Roskat vein ihan kokeilumielessä. Hyvin mahtuu hissiin ja olivat kevyet käyttää. 

Vähän jännittää kauppaan meno. 

Eniten ehkä ihmisten pilkka, mutta ei auta, ei auta. Jokaisen on tehtävä niin, kuin itselle on hyväksi. 

Minä nyt tein tälläisen ratkaisun.