Ystäväni kysyi minulta viime viikolla puhelimessa, miten olen oikein onnistunut haalimaan ympärilleni hyvin samoin käyttäytyviä ihmisiä.
Kyse ei ollut nyt mitenkään mairittelevasta tai ylistystä keräävästä käytöksestä.
Jäin pohtimaan asiaa. Tulin siihen tulokseen, että käytös on tuttua, joten se on silloin turvallista.
Silloin, jos ei ole määritellyt omia arvojaan, ei tiedä sitä, mitä toiselta on lupa odottaa. Sitä tyytyy silloin siihen mitä saa.
Se herättää epäoikeudenmukaisuuden tunteita ja väärin kohdelluksi tulemista.
Sanat narsismi tai narsisti herättävät heti ikävän kaiun.
Määritelmää ei tietenkään kenestäkään voi tehdä kukaan muu, kuin asiaan perehtynyt ammattilainen.
Kuitenkin tietyt toimintamallit voi toisesta huomata arkea jakaessa.
Vaikka nämä toimintamallit pyrkivät vallan väärinkäyttöön, sekä yksilön maksimaaliseen hyötymiseen,
On olemassa hyvin eri tasoisia pyrkimyksiä.
Ihmisellä, jolla on valtava tarve itsekorostukseen, on hyvin usein pohjalla heikko itsetunto.
Hän ei välttämättä myöskään ymmärrä täysin asioiden merkityksiä.
Häikäilemättömyys ja millä tasolla tuntee huonoa omaatuntoa tai missä tunne kohtaa moraalin, määrittävät sitä, mihin toimiin vallankäytössä ihminen pyrkii.
Eräs ihminen toimi esimerkkinä siitä, miten omien arvojen tunnistaminen on tärkeää.
Tämä mieshenkilö oli asunut vuosikaudet avoliitossa erään naishenkilön kanssa.
Liitossa oli vakavia ongelmia ja puutteita.
Kun tutustuimme ja ystävystyimme, kertoi mieshenkilö luonnollisesti, kuinka vaikeaa parisuhteessa on. Ero ei kuitenkaan ollut sopiva vaihtoehto.
Minä en tietenkään heti uskonut, millainen noita-akka (mieshenkilön määritelmä, ei minun) tämä naishenkilö oli.
Me kuitenkin tutustuimme sattumalta erään projektin kautta ja vietimme puoli vuotta aikaa yhdessä.
Silloin todella totesin sen, kuinka ilkeä ja petollinen tuo ihminen osasi olla. Ihan kaikille muillekin, kuin minulle.
Tämä nainen oli ulkoisesti kuin enkelin, jumalattaren ja keijun sekoitus. Herätti jokaikisen miehen suojelunhalun. Sekä tarpeen omistaa noin kuvankaunis ja hentorakenteinen nainen.
Mutta käytös oli kuin teini-ikäisellä oikuttelevalla ja vahvasti tahtovalla ja vaativalla mörrimöykyllä.
Ja kieli oli myrkyllinen. Voi hyvänen aika, miten ihminen osasi sanoa rumasti.
Tämä mieshenkilö ihastui nuoreen naiseen, joka oli aivan päinvastainen, kuin avovaimonsa.
Toivoin todella, että nyt hän saisi tämän nuoren naisen avustuksella tehtyä päätöksen omaksi parhaakseen. Hän voi todella huonosti suhteessaan.
Alkuhuuma oli ja meni. Niin meni myös tämä kiltti nuori nainen.
-Miksi? Oli ainoa kysymykseni tälle mieshenkilölle.
Hän perusteli asiaa taloudellisesta näkökulmasta.
-Oikeastiko? Sinähän rakastuit tähän nuoreen naiseen, vai?
-Kyllä, mutta siitä puuttui kuitenkin jokin sitten kun alkuhuuma oli ohi. Sen jonkin pystyy tarjoamaan vain tämä nykyinen avokki.
Hän ei kuitenkaan osannut tai halunnut määritellä, mikä tuo jokin oli.
Ja niin sinetöityi tämän miespuolisen ihmisen kohtalo. Hän antoi kaiken itsestään tuolle naiselle. Lopuksi jopa henkensä.
Romantiikan draamankaaren mukaan todella traaginen tarina ja loppu.
Ihmisen käytösmallien mukaan taas täysin looginen ja odotettu lopputulema.
Tätä naishenkilöä ohjasi juurikin tämä määritelty pyrkimys.
Mikään keino saavuttaa haluamansa ei ollut liikaa. Henkinen hallitseminen muutti tarpeen mukaan muotoaan.
Tällä naisella oli kauniista ulkokuoresta huolimatta sisäsyntyinen arvottomuudentila.
Sitä täytettiin vain sillä, että sai miehen toimimaan oikkujensa vaatimalla tavalla.
Ei ollut muuta keinoa saada toista pysymään vierellään, kuin alhaisimpiin tarpeisiin vetoaminen.
Mieshenkilöllä taas tämä nainen vastasi johonkin tarpeeseen, jota hänen sisimpänsä vaati täyttyäkseen.
Vaikka järki sanoi toista, tunne kuitenkin lopulta vei voiton. Tuo sisäinen tarve.
Jos arvojaan haluaa tällaisessa tilanteessa tarkastella,
🍉On hyvä aloittaa pohdinta siitä, miksi haluaa tai tarvitsee tulla huonosti kohdelluksi?
🍉Minkä tarpeen itsessä tuo huonosti sinua kohteleva ihminen täyttää?
🍉Luoko tuollainen käytös myös itselle valtaa sitä toista kohtaan?
🍉Onko kyse alistumisesta vai tasavertaisesta vallankäytöstä suhteessa toiseen ihmiseen?
🍉Minkä tunteen vallankäyttö itseä kohtaan oikeasti sisäisesti herättää?
🍉Ja tärkein kysymys.. Tuottaako vallankäyttö kuitenkin jonkinlaista nautintoa?
-Esimerkkinä siitä toimii pelastajan syndrooma. Tällöin suhde on tasapainossa ja tuottaa jonkinlaista täyttymyksen tunnetta ja siten nautintoa.
Näillä pääsee jo kiinni siihen omaan ajatusmalliin, jota voi halutessaan alkaa työstämään.
Fakta on se, että kaikki eivät halua.
Sekin on vallankäyttöä, että uhriutuu tilanteessaan, ja vaati toisilta myötätuntoa. Se täyttää sisäistä tarvetta, joten alkuperäinen aiheuttaja pysyy ennallaan.
Ihmissuhteet ovat aina kahden kauppa ja kolmannen korvaan pusu 😉,
joten tilanteet, motiivit ja tarpeet täytyy aina tapauskohtaisesti määritellä.
🌸Kuitenkin VAIN omat arvonsa määrittelemällä voi vaatia toiselta mitään.🌸
Kun itse ymmärsin tuon lauseen sisällön, ymmärsin miksi pidän tiettyjä ihmisiä edelleen lähipiirissäni, vaikka käytös harvoin vastaa edes yleisiä käytöstapamalleja.
Se ei johdu tuttuudesta, eikä turvallisuudesta. Ne saattoivat aikanaan vaikuttaa suhteiden muodostumiseen kyllä. Kyse on juurikin siitä kahden kaupasta.
Me harvoin voimme vaikuttaa siihen, että ympärillämme vaikuttaisi vain niitä henkilöitä, jotka jakavat samat ajatusmallit.
Elämä on oppikoulu vain siten, että se tarjoaa haastetta.
Minä ajattelen niin, että jos minä opin näiltä huonosti käyttäytyviltä ihmisiltä, homma toimii myös toisinpäin.
He eivät sitä kyllä ikinä myöntäisi. Niin se valtarakenne toimii.
Kuitenkin on mahdotonta olla saamatta vaikutteita toisesta pitkissä suhteissa.
Se toimii myös oppikouluna oman itsetuntonsa kehittämisessä, sekä oman arvopohjan vakauttamisessa.
Silti, ketään ei saisi kohdella huonosti. Kuten edellä opimme, sietokyky ei kestä kenelläkään loputtomiin.
Tämäkin koskee jokaisen ihmisen itsensä määriteltyä määritelmää lojaalisuudesta.
Se edellyttää, että toinen on tietoinen siitä, mitä pidät petoksena.
