Yllätysten aamu 💖

Kylläpä on ollut yllätysten aamu. Tiesin tänään odottaa ystäväni synttäripakettia, mutta sen lisäksi viime kesänä salaattia tuonut ihminen toi minulle salaattia kasvimaaltaan taas! 😍

Olipa ihana yllätys! Emme ole tavanneet puoleen vuoteen, joten yllätys oli sitä suurempi. Hän osaa kasvattaa aromikasta salaattia. Mikä tarkoittaa upeaa ruokaelämystä.

Ystäväni pakettikin oli mieluinen. Hänen itsensä mielestä se oli jotenkin liian vaatimaton. Höh!

Hän oli hiljattain saanut suoraan huonoa palautetta lahjastaan, joten jännitti minun reagointiani.

Kuvasin hänelle videon paketin aukaisusta, joten hän sai suoran ja peittelemättömän reaktioni.

Minä olen aina pitänyt paketeista, joissa on kaikkea kivaa pientä sälää.

Tämä on kuulemma viimeisten kolmikymppisten selviytymispakkaus. Suklaata, luonnonkosmetiikkaa huulirasvan ja kasvojen kuorinta-aineen muodossa, pari upealla mietelauseella varustettua luonnosvihkoa ja tuo mahtavan upea pinkillä "timantilla" varustettu mustekynä. 😍

Olisi tarkoitus pohtia omaa hyvinvointia. 

Kiitos! Ei voi muuta sanoa. 💖

Aamulla kasasin uuden tuulettimeni, kun edellinen yö oli niin tuskaisen kuuma.

Siinä hommassa tuli niin hiki, että vilvoitellessa selasin somea.

Siellä oli muutama vaikuttaja saanut aikaiseksi pienen rähäkän ihmisoikeuksista.

Jäin ihan pohtimaan asiaa. Toinen syytti toista siitä, että vierailee maassa, jossa tietyillä ihmisillä ei ole ihmisoikeuksia.

Ja vaati muuttamaan käytöstään, koska ihmisoikeudet eivät ole valinnainen asia. 

Toinen tietysti puolustautui. Hän perusteli sitä, miksi hän saa tehdä juuri niin kuin tahtoo.

Sen enempää ottamatta kantaa näihin kahteen, pohdin asiaa omasta näkökulmasta, sekä yleisestä näkökulmasta.

En ole itse tullut ajatelleeksi, että etelänloma voisi jonkun toisen ihmisoikeuksia polkea.

En ole ajatelut asioita niin syvällisesti.

Jäin tänään pohtimaan ulkomaanmatkaa, jonne pääsin 1990-luvun puolivälin tienoilla ollessani 13 vuoden ikäinen.

Ihana rantaloma muuttui kuin taikaiskusta, sillä aivan loman lopulla kohdemaassa puhkesi sisällissota.

Se oli ihan kauhean pelottavaa. Sotilaita oli jokaisessa hotellissa ja he ajelivat aseistautuneina pitkin teitä.

Meillä oli seuramatkalaisina kiire, koska oli asetettu määräaika, jolloin ulkomaiden kansalaisten piti olla ulkona kohdemaan ilmatilasta.

En ole koskaan nähnyt sellaista kiirettä ja paniikkia, joka lentokentällä vallitsi. Tosin kaikki hoitui hyvin tehokkaasti.

Ihmisoikeuksien näkökulmasta meille kävi hyvin.

En vain koskaan ennen tätä aamua tullut ajatelleeksi niitä ihmisiä, tuon maan kansalaisia, jotka jäivät sodan jalkoihin.

Kaikkia niitäkin, silloin itseni ikäisiä, lapsia.

Matkan jälkeen aiheesta ei koskaan kotona puhuttu. Sitä ei edes sivuttu.

En edes tiennyt, että poliittinen tilanne oli tuolloin ollut arka kohdemaassa. Aikuiset nämä asiat päättivät.

Luulen kuitenkin sukuni ollessa kyseessä, että ihmisoikeudellisia asioita ei otettu huomioon lomamatkaa valitessa.

Ja tuskin niin moni muukaan tekee niin. Vaikka periaatteessa olisi ihmisoikeuksien puolella, ne asiat on helppo ulkoistaa. 

Minä olen vain turisti. Ne asiat eivät kosketa. 

Tämä on sitä arkipäivän politiikkaa, jonka jokainen meistä itse valitsee. 

Kukaan ihminen EI vapaaehtoisesti mene omassa arjessaan epämukavuusalueelle. Ei kukaan. 

Ihminen valitsee niin pitkään kuin mahdollista itselleen helppoa ja hyödyllistä.

Ja onko sitä aina mahdollistakaan ajatella kaikkia asioita kaikista mahdollisista näkökulmista? 

Epäilen ettei ole. 

Ei sitä turhaan toitoteta, että omalla käytöksellään vaikuttaa asioihin. 

On sitten aivan eri asia TIETOISESTI valita toimia tietyllä tavalla. Tai olla piittaamatta tietyistä tiedossa olevista asioista tai toimenpiteistä.

Silloin hedonismi voittaa. Yleensä vaikuttimena on myös valuutta. Tai sitten jokin suuri itseä koskettava hyöty.

On hienoa, että on olemassa ihmisiä, jotka tekevät näkyviksi näitäkin epäkohtia. 

Kauhistelin ihmisoikeusasiaa henkilökohtaisesti covid-pandemian puhjettua. 

Silloin oli skenaariona se, että hoitoa joudutaan arpomaan. Kriteerinä oli elinajan ennuste. 

Silloin pohdin elämän epäoikeudenmukaisuutta. Jos minut ja pahoja asioita tehnyt isäni olisi laitettu kilpailemaan hengityskoneesta, 

Olisin katsellut kuolemaa silmiin. Taas. 

Siinä ei mitattu ihmisen hyvyyttä, eikä pahuutta. Vain sitä, kenellä on mahdollisuus jatkaa elämää pidempään. 

Minun tapauksessani sairauteni olisi karsinut minut. 

Omalla paikkakunnallani oli mahdollista saada vain 24 hengityskonetta, ja ihmisiä on täällä yli 40 000. Silloin Uudenmaan sulun jälkeen tänne oli saapunut 3500 ihmistä lisää. 

Mediassa kun olisi käsitelty asioita puhtaalla matematiikalla, olisi rajoitusten perusteleminen ollut helpompaa. Ehkä. Ainakin ymmärrettävämpää. 

Siinä sitä voi jokainen pohtia, miten oma käytös voi vaikuttaa mihinkin ja minkä verran.