Pride-viikko

Tänään huipentui Helsinki Pride-viikko. Lueskelin ihmisten kannanottoja ja ulostuloja somesta.

On se aivan uskomatonta, kuinka ihmisoikeudet eivät vielä tänä päivänä ole kaikille yhdenvertaiset.

Jäin pohtimaan ensimmäistä kertaa, kun törmäsin naispariin.

Olen siis tynnyrissä kasvanut. Pienellä paikkakunnalla maalla, jossa erilaisuus määriteltiin vielä 90-luvulla patriarkaatin sääntöjen mukaan.

Eli erilaisuus pyrittiin kaikin keinoin peittämään tai piilottamaan.

Olin teini-iässä ja törmäsin kesällä kaupassa näkyyn, kun naispari osoitti hillitysti toisilleen hellyyttä.

Varmaan suu auki tuijotin tapahtumaa. Se, mitä ihmettelin oli juuri se hellyyden osoitus toiselle.

Minä olin oppinut lyömisen olevan kiintymyksen ilmaisun muoto. Ja olin tottunut siihen ajatukseen, että mies saa olla naiselle julma. 

Oli ihmeellistä nähdä kahden ihmisen osoittavan lempeyttä ja välittämistä toisilleen. En niinkään ihmetellyt samaa sukupuolta olevaa paria, vaikka olin kasvanut erilaisuutta kavahtavaan ajatusmalliin.

En ole koskaan tullut ajatelleeksi sitä, kuinka paljon vastuuta meiltä jokaiselta vaatii se, että ihmisoikeudet todella toteutuisivat.

Tuttavapiiriin on kuulunut heteronormatiivista poikkeavia ihmisiä. Useampiakin.

En ole kuitenkaan tullut ajatelleeksi millaista heidän taistelunsa ihmisoikeuksien puolesta oikein on.

Kummilapseni ilmoitti minulle keskustellessamme miesten välisestä ystävyydestä, ettei hän ole mikään homo. 

Ihan hölmistyneenä kysyin, mitäs sinulla on homoja vastaan? 

Kun toiselle kummilapselleni erilaisuus on normaalia, koska elinpiiriin kuuluu parikin sateenkaariperhettä, joiden kanssa on tekemisissä jatkuvasti. 

Tässä sen näkee, miten suhtautuminen erilaisuuteen, ja sen sietäminen, on riippuvainen paljolti myös kasvuympäristöstä. 

Meillä jokaisella on tehtävää siinä vastuussa, joka ihmisoikeuksien puolustamiseen kuuluu. 

Tein ammattikorkeassa tutkielman sateenkaariperheiden lapsista. Minulle aiheessa ei ollut mitään tunnetiloja herättävää. Se oli ihan hyvää sivistystä itselleni. 

Kuitenkin opintoryhmässä aiheesta keskustellessa puhkesi mellakka. Toiset puolesta, toiset tiukasti vastaan. 

Silloin jo pohdin itsekseni sitä, että mikä ihmeen vika on välittävässä vanhemmassa, joka poikkeaa heteronormatiivista? 

Minulla puolestaan on kokemusta väkivallasta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä, rikollisuudesta vanhempien osalta. 

Kuitenkin heitä pidetään enemmän arvossa, kuin heteronormatiivista poikkeavaa välittävää vanhempaa. 

Ei ole asiat oikealla tolalla ei!