lauantai 13. helmikuuta 2016

Kivuton hetki









Kivuttoman hetken tällä kertaa tarjosi Beurerin sängynlämmitin. Sänkyyn lakanan alle laitettava sähköllä toimiva lämmitin. 









Meillä onkin ollut käytössä saman sarjan lämpötyyny jo aiemmin, mutta tämä keksintö on kyllä vertaansa vailla. 



Aamulla oli aivan uskomaton tunne, kun lämpö oli tasainen koko yön, ja mihinkään ei koskenut. Mistään ei kiristänyt eikä mikään paikka soinut. 



Kivuttomat hetket ovat työn takana, mutta ne ovat todella arvokkaita. Se, että saatavilla on tällainenkin apuväline kivun lievittämiseen saa kyyneleet kaihertamaan silmäkulmissa pelkästä kiitollisuudesta. 
















torstai 11. helmikuuta 2016

Ajan määre kehon keinojen esteenä vai hidasteena?






Millai muuten?


No, sillai kai..



Aivan kuten Putouksen sketsihahmon Salme Pasin  hokema kuuluu. Olen hyvin varovainen siinä, mitä kerron silloin kun, joku minulta erehtyy vointiani kysymään. Varovainen vastaus, jokainen päivä on omanlaisensa, tiivistää mielestäni tilanteeni hyvin. Tilanteeni kun on ollut hyvin vaikea jo pitkän aikaa.




Viimeisen 4 kuukauden aikana olen ollut 3,5 kuukautta kuumeessa ja oksennellut sappinesteitä ja välillä ei ruokakaan pysynyt sisällä. Maksa puhdisti itseään kaikesta siitä vitamiini- ja rautamäärästä, jotka eivät imeytyneet silloin, kun verenvuotoa niillä yritettiin hillitä.





Aika onkin  asia, jota olen pohtinut tässä kuluneen puolen vuoden aikana. Kuulin monta kertaa noiden kuumeisten kuukausien aikana naapurustolta tuskastuneen kysymyksen ;" No eikö se jo ole parantunut?"


Mitä siihen voi sanoa? -No, ei ole.  Kristallipalloa kun ei minullakaan ole. Tähän ei ole ennalta määritettyä karttaa, eikä kukaan ole juuri tätä nimenomaista polkua ennen kulkenut. On mentävä tilanteen mukaan, opittava siitä ja toimittava sen mukaan. Epävarmuus kuuluu asiaan.





Keho ottaa juuri sen ajan, jonka se parantuakseen tarvitsee. Se ei hoputtamalla parane. 





Ajan määreelläkin voi luoda raamit. Se tarkoittaa sitä, jos sanotaan epämukavuuden päättyvän tietyn aikamääreen sisällä, sitten tilanne voi muuttua helpommaksi. Tämä luo turvaa sille, ettei tarvitse kärsiä kuin tietyn ajan. Silloin kun on vaikeaa ja elettävänä tai käsiteltävinä vaikeita asioita, niitä selviytymisen oljenkorsia haetaan tästäkin asiasta. Luodaan aikaraja epämukavuudelle, jotta voidaan palata takaisin mukavuusalueelle.



Elämä ei kuitenkaan yleensä mene juuri näin. Sairauksien kanssa eläessä ei ole mitään ohjekirjaa. On vain kokemuksia.




Päivän sana on multitasking. Eli teet monta asiaa yhtäaikaa. Olen hyvin vaikuttunut siitä, mitä kaikkea kehoni on kestänyt viime vuosina ja miten se on kuntoutunut ja parantanut itseään, sekä kuinka asenteeni ja ajattelutapani ovat vaikuttaneet tähän prosessiin. 



En väitä, että viimeiset(kään) kuukaudet olisivat olleet helppoja niin henkisesti kuin fyysisestikään. Kaikkea muuta. Koskaanhan ei voi tietää kuinka paljon sitä aikaa menee ja tuleeko sitä parempaa aikaa ollenkaan.




Epävarmuuden sietoon on olemassa yksi lääke, jonka olen omakohtaisesti kokenut. 

Tilannetta katsotaan ja eletään päivä kerrallaan. 



Silloin kun elämä on ohuessa langassa ja selvityminen elämään on kiinni siitä kuinka itseäsi ja kehoasi kohtelet, on elettävä hetki kerrallaan ja mietittävä kuinka selviän / mitä asioita tai asennetta muuttamalla selviän seuraavaan päivään? Kuinka saan kehoni vahvistumaan ja henkisen kanttini kestämään? Mistä löydän jokapäivä ne voimavarat, jotta keho voi kuntoutua



Se voi tarkoittaa sitä, että tietyt asiat hoidetaan vasta sitten kun pystytään. Tai tietyt ihmiset tavataan vasta sitten kun tilanne ja vointi on parempi. Se voi tarkoittaa sitä, että asiat mietitään uusiksi ja toimintamalleja ja asennetta muutetaan tai työstetään.




Kukaan ei tiedä tilannettasi paremmin kuin sinä itse. Eikä kukaan voi muuttaa asennettasi tai toimintamallejasi kuin sinä itse. Se koskee niin sairaita kuin terveitäkin.




Terveille ja kanssakulkijoille vinkki: On hyvä kysyä itseltään, Miksi ei siedä toisen tilannetta tai siitä aiheutuvaa epävarmuutta? Sillä tavoin voi päästä kiinni niihin asioihin, joiden käsittelyä ja työstämistä tarvitaan, jos yhdessä halutaan tilanne elää ja jakaa. Sekä jatkaa eteenpäin uudistetuin ajatus- ja toimintamallein.




On turhaa kerätä itselleen paineita siitä, mitä kaikkea pitäisi tehdä, tai miten pitäisi asioista suoritua. Pitäisi ja pakko. Ne eivät ole sairaan tai kipuihmisen kavereita.






On syytä muistaa se, kuinka paljon keho tekee töitä ja kuinka ihmeellisiin suorituksiin se kaikenaikaa taipuukaan.  On oikeastaan velvollisuus myös treenata omaa ajatteluaan tukemaan tätä upeaa prosessia, jonka pääosassa on sinun oma kehosi, oma hyvinvointisi sekä paranemis- ja tai kuntoutumisprosessisi.