maanantai 16. joulukuuta 2019

Uusiutumisen aikakausi














Heippa vaan, ja terkkuja täältä tällä hetkellä hallitusta kaaoksesta.


Miksi niin?





No siksi.. Olen juuri lopettanut 2 viikon intensiivisen valmennuksen, jossa olin tällä kertaa itse oppilaana tai valmennettavana




Kyllä teki todella eetua, eetvarttia eli todella hyvää.





Ihminen todella tarvitsee ihan säännöllisin väliajoin vähän uusia tuulia sekä uusia näkökulmia asioihin.






Itse sain uutta inspiraatiota, rohkeutta ja uskallusta toteuttaa muutos, jota olen pyöritellyt jo pidemmän aikaa






Siis kaikki meistä tarvitsee niin tukea, kuin esitettyjä asioita sekä kysymyksiä ihan ulkopuolisen silmin nähtynä ja korvin kuultuna, jos meinaa päästä hyvään lopputulemaan.





Muutos?




Kyllä, ja siihen tarvitsen myös teidän apuanne, te ihanat, arvoisat lukijani..




Tärkeää- sivullahan löytyvät kaikki valmennukset, jotka ovat siellä valmiiksi hinnoiteltuna.

Kuitenkaan toiminta tällaisenaan ei kannata, joten siksi tapahtuu muutos.







Millaisesta valmennuksesta sinä olisit valmis maksamaan?



Olisin todella kiitollinen, jos laittaisit minulle sähköpostia tuttuun osoitteeseen
solidaarinensydan@gmail.com




Minulle olisi hyvin tärkeää kuulla, mitä sinä lukijani ajattelet valmennuksen osalta.







Tärkeää- sivuston hinnasto on vielä voimassa, mutta se tulee tuollaisenaan häviämään tässä tulevan kevään aikana




Se, mitä uutta tulee, sen te arvoisat lukijat saatte tietää täältä blogista.







Kiitos teille ihanat valmentajani R ja E, sillä uusiutuminen on ihana asia. Se avaa aivan uusia näkökulmia sekä laajentaa sitä panoraamaa, jota me itse kukin katselemme.







Olen aina uuden kynnyksellä kuin kissa pistoksissa, tuntuu ettei nahkoihinsa sovi, jännittää ja vatsanpohjassa on perhosia. Myös vanhasta irtipäästäminen ja luopuminen tuovat aivan uudenlaista muutosenergiaa.






Uuden vuosikymmenen kynnyksellä on hyvä tehdä tilinpäätöstä asioista, ja katsella sitä uuden vuosikymmenen kalenteria, mitä sen haluaa tuovan mukanaan.




Tämä antaa suuntaviivoja siihen, mitä tarvitsee tehdä, jotta voi kyseiset asiat saavuttaa.






Silti, elämä osaa yllättää meidät, ja suunnitelmat menevät uusiksi monta kertaa, kuitenkin oman itsensä kehittämisen kannalta kannattaa jonkinlainen suunnitelma tai ajatus olla.















sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Takki auki tuuleen













Arki haltuun - valmennus 2019 (2.osa)









Käsittelen tässä nyt asiaa, joka aiheuttaa pelkoa ihmiskunnassa mitä suurimmissa määrin. Aihe on ulkonäkö, ja vielä tarkemmin määriteltynä painonnousu.







Meidän ulkonäkökeskeisessä maailmassamme poikkeama ihanteesta aiheuttaa hyvin useasti negatiivissävytteisiä reaktioita.





Kyse on kuitenkin useimmiten pohjimmiltaan pelosta.





Painonnousu, olipa se sukupuoleen katsomatta kenellä hyvänsä, voi aiheuttaa reaktion, joka purkautuu inhona tai vastenmielisyytenä.




Se, joka tällaisen reaktion aiheuttaa voi olla pelko hallinnan menetyksestä.





Meidät on kasvatettu tietyllä tavalla. Opimme ihannoimaan tietynlaisia asioita. Ympäristö muokkaa meitä, eikä media ole suinkaan vähiten vaikuttava asia.






Naisiin kuitenkin kohdistuu vielä tänäkin päivänä erikoinen paine painon ja ulkonäön suhteen. Tai ainakin minulla on asiasta sellainen kuva.






Naisihanteet ovat vuosisatojen kuluessa muokkautuneet hyvinkin paljon. Joskus muinoin laiha ja itsellinen nainen oli suorastaan kauhistus, toisin on nykyään..







Toinen asia, jonka painonnousu yleensä aiheuttaa, on se, että siitä täytyy päästä mainitsemaan. Joko henkilölle itselleen tai ainakin kauhistelemaan selän takana.


Yleensä se aiheuttaa vahingoniloa, ja tehdään määritelmiä siitä, millainen tuo ihminen on.







Tässäkin on kyse pohjimmiltaan pelosta. Syykin on sama, hallinnan menetyksen pelko. Se vain purkautuu eri tavalla, kuin inho-reaktiossa.







Miksi sitten hallinnan menetys aiheuttaa paljon porua?







Niin, pelko on asia, joka vie meitä aina jonnekin. Silloin, kun kyse on selviytymisestä tai hengissä pysymisestä, pelko voi olla hyvä ohjaava voima. Toisaalta se voi myös romuttaa kaiken.





Ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin ja haluaa sopeutua joukkoon sekä tulla hyväksytyksi, joskus hinnalla millä hyvänsä.







Jos pelko pääsee valloilleen ja aiheuttaa sen pahimman skenaarion, jonka se hallitsemattomana yleensä tekee, niin silloin ajatusmalli on uhka sille, kuulutko tähän valtavaan ihmislaumaan. Selkokielellä pelko luo ajatuksen siitä, että meistä tulee sosiaalisia hylkiöitä.







Tähän on kuitenkin olemassa ratkaisu. Pelon hallinta.







Kukaan meistä ei pysty ennustamaan sitä, mitä kukakin yksilö kohtaa omassa henkilökohtaisessa elämässään. Kaikki mitä eteen tulee, on vain kohdattava, ja sen kanssa on opeteltava tulemaan toimeen.








Blogissa en ole aiemmin puhunut julkisesti siitä, mitä itse olen tämän sairauden myötä kokenut. Se on johtunut juurikin siitä pelosta.







Kuitenkin olen nyt todennut, että on aika ottaa härkää sarvista, ja taltuttaa se peto sekä voima, joka sitä ohjailee.







Siis, kun aliravitsemus sai vallan kehostani ja katselin kuolemaa silmästä silmään, turposin tasan 50 kiloa.


Moni käyttäisi termiä lihonut, mutta teknisesti ei ole kyse siitä.





Olen aina ollut jotenkin pyöreä omasta mielestäni. Olen kuitenkin ymmärtänyt tämän sairauden myötä, että kyse ei ole ollut siitä, että olisin ollut pyöreä, se ajatus vain oli iskostettu päähäni.

Lisäksi olen ollut sairas ja vajaalla ravitsemuksella koko ikäni, joten sekin on vaikuttanut asiaan.





Tein ihan kuvakollaasin vertailua varten.







Oli vaikea löytää kuvia, jossa kroppani näkyy tätä vertailua varten, sillä en ole koskaan viihtynyt kuvattavana. Tässä kuitenkin ne, mitä nyt löysin..





Kuvassa 1 olen sen painoinen, joka olen ollut suurimman osan aikuisikääni. Ja tämä oli paino, joka kirvoitti aina ja joka paikassa haukut siitä, miten lihava olen.


Kuvassa 2 olen noin 10 kiloa painavampi kuin kuvassa 1. Silloin tunsin itse olevani suorastaan tynnyri. Sain inhoa osakseni ja hyvinkin voimakasta arvostelua siitä, kuinka olen liian lihava.


Kuvassa 3 on sitten se raaka totuus. +50 kiloa turvotusta sairauden myötä.






Nyt kun asiat ovat muuttaneet perspektiiviä elämässä ihan yleensäkin, ja itsetunto ei ole enää niin heikoissa kantimissa, kuin ennen, voisi melkein sanoa, että sitä saa mitä tilaa. Jos et ole tyytyväinen siihen, mitä olet, asiantila muuttuu niin, että joudut kohtamaan asian hyvinkin paljon entistä ongelmaa isompana.





Minä katson asiaa niin, että kehoni on tehnyt äärimmäisen työn sen eteen, että minä elän. Siksi, minä en sitä moiti mistään. Yritän tehdä asiat niin, että kehollani olisi hyvä olla, ja se saa sen, mitä se tarvitsee




Tämän vuoksi en voi sietää minkäänlaista kehovihaa







Ymmärrän kuitenkin sen, miksi ulkoinen olemukseni aiheuttaa joillekin hyvinkin voimakkaita inho-reaktioita.





Vika ei kuitenkaan ole minussa eikä minun kehossani. Korjaus tilanteeseen tapahtuu ajatusmallia muuttamalla.







En koe myöskään olevani millään tavalla sosiaalinen hylkiö, vaikka kohtaankin välillä voimakastakin arvostelua kehoani kohtaan.





Suhtaudun yleensä kaikkiin kohtaamiini ihmisiin ymmärtäväisesti.





Minä en ajattele kehoni kokoa. Itseasiassa, muistan sen hyvin harvoin. Kun kohtaan ihmisen, kohtaan ihmisen. Olen minä. Yleensä hymyilen ja olen ystävällinen. Kysyn, mitä tälle toiselle ihmiselle kuuluu ja kuinka hän voi. Lisäksi kuuntelen vastauksen.







En millään osaa enää ajatella, että minä olisin henkilönä jotenkin erilainen, jos painoni olisi toinen. Toki toivon ihan kehoni tähden, että paino putoaa vielä joku päivä sinne mikä minun keholleni on se hyvinvointipaino. Silloin voin sanoa, että olen tervehtynyt tästä







Sellainen hyvä palaute, jota usein ihan spontaanisti saan ihmisltä on, sinä olet todella mukava tai ihana ihminen.


Oletusarvo on voinut olla jotain toista, ja todellisuus pääsee yllättämään.
Tai sitten vain ihminen toteaa, että asia on näin.







Mieluummin kuitenkin otan vastaan luonnettani koskevan arvion, kuin ulkonäköäni koskevan arvion. Olisi aika tylyä kuulla olevansa vain vaikka pelkät kauniit silmät.







Valmennusosio:


Mihin malliin kasvatus on sinut opettanut toisen ulkonäön suhteen?
Mikä on se ihan ensimmäinen reaktio, kun katsot vaikka tuota minun kuvaani?





Oletko koskaan ajatellut, että ajatusta asiaan voisi päivittää?

Erittele, mitä pelko sinulle tahtoo sanoa ja mitä pelko tahtoo sinun ajattelevan?





Oletko tilanteessa, jossa voit tuomita toisen, vaikka kuinka pelottaisi?







Tähän auttaa myös oman itsetunnon tutkiskelu





Osaatko kääntää pelon rohkeudeksi kohdata tilanne, ja mitä se sinulta vaatii?


Oletko niin vahva, että voisit hyväksyä tilanteen ja opetella sietämään sitä?

Erittele, mitä apua tarvitset, jotta voit muuttaa ajatusmallia ja kohdata pelkoa aiheuttavan asian.







Loppukaneettina vielä,



Kaikki meistä pelkäävät täällä jotain. Se on meissä sisäänrakennettu ominaisuus.

Onko kuitenkaan järkeä pilata omaa tai toisen arkea vain sen takia, mitä toiset ihmiset saattaisivat ajatella?




Voin kertoa, että he ajattelevat joka tapauksessa. Aina löytyy joku, joka on puolesta tai vastaan






Voimme kuitenkin erottua joukosta sillä, että pelkäämisen sijaan uskallamme. Emmekä menetä siinä itseämme, omia arvojamme tai minuuttamme.






Ja niille henkilöille, jotka oikeuttavat toisen ihmisen vähättelyn tai arvostelun sen nojalla, että haluavat olla rehellisiä,


kannattaa pohtia sitä, mihin rehellisyytesi pohjautuu?



Onko rehellisyytesi mielipiteesi, ja mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että ajattelet juuri niin kuin ajattelet



Ja onko sillä rehellisellä toisen ihmisen mollaamisella jokin todellinen arvo


Lisäksi, miksi koet tarvetta tuoda tämän rehelisenä pitämäsi asian toisen ihmisen tietoon?