Syntymäpäiväni kuulemma lähestyy. Eräs ystäväni ilmoitti aamulla, että pakettia pukkaa postin kautta. 😍
Ihana hän.
Tosin itse olin unohtanut koko asian.
En osaa, enkä voi juhlia. Sehän ei ole minun päiväni, vaikka syntymäaika mitä väittäisi.
Se päivä kuuluisi siskolleni, vaikka eihän se hänenkään oikea syntymäaika olisi.
Tuntuu todella kurjalta elää edelleen jollekin toiselle kuuluvaa elämää.
Jos yhden toiveen tämän vuoden syntymäjuhlan kunniaksi saisin esittää..
-Toivoisin, että poliisiasemilla ympäri maata alkaisi käydä kuhina, koska menneisyyteni ihmiset jonottaisivat tunnustamaan kaikki rikoksensa.
Perustan toiveeni ihmisen tarpeeseen tehdä tiliä tekemisistään.
Olen hiukan ihmetellyt sitäkin, että kunniaa ei tekemisistään kukaan tahdo ottaa julkisesti ja tunnustetusti.
Itse kävin ensimmäistä kertaa ikinä psykiatrilla, silloin oikeudenkäynnin takia. Olin vielä alaikäinen.
Vaikka tämä ihminen reagoi minuun ja istunnon aiheeseen tunteella, ihminen kun on ennen kaikkea muuta,
Hän käänsi jonkin katkaisijan itsessään päälle, jolloin muuttui ikään kuin näkymättömäksi.
Paikalla oli myös todistaja. Häntä en pystynyt katsomaan oikein koko session aikana, sillä hänellä tulivat tunteet niin rajuina pintaan. Hän ei pystynyt piilottamaan niitä.
Vaikka aihe oli minulle tuskallisen vaikea, ja pakolla jouduin elämään tapahtumat läpi,
Sai tämä psykiatri aikaan minulle ikään kuin oman kuplan.
Siinä ei ollut hänen tunteitaan. Hän oli selin minuun koko session ajan.
Hän esitti tarkentavia kysymyksiä, mutta areena oli yksin minun.
Niin hyvässä kuin pahassa.
Kukaan ei ollut lohduttamassa tai tukena siinä kaiken nielevässä pelossa.
Toisaalta taas kukaan ei laittanut sanoja suuhun, eikä ohjaillut toimintaa. Tai mitätöinyt surua ja kauhua millään.
Kaikki tapahtui juuri niin kuin se puhtaasti oli.
Vaikka se on eittämättä yksi vaikeimmista lääkäri tapaamisistani koskaan,
Olen myöhemmin ajatellut, kuinka ihailin hänen tapaansa hoitaa asia.
Se sopi minulle täydellisesti.
Se oli kaikkein terapeuttisin tapaaminen, vaikka oikeus määräsi minut aikoinaan terapiaankin.
Uskon, että tämän maan poliisivoimissa on joku rohkea työmyyrä, joka omaa rippipapin kärsivällisyyden, ja pystyy ilman tunnelatausta tai ilman ennakkoasenteita tunnustukset vastaanottamaan,
ja sen jälkeen käynnistämään tarvittavat oikeudelliset toimet.
Voinko siis toivottaa hyvää syntymäpäivää itselleni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti