Juttelin illalla piiiiitkäaikaisen ystäväni kanssa puhelimen välityksellä.
On se niin ihanaa, kun toinen todella tuntee minut.
Hän oli lukenut blogia ja kommentoi minusta niin kauniisti.. - Sinähän olet aavistellut näitä asioita aina. 💖
Eli ikuisuuden 💕
Tämä hyvänä aasinsiltana arvomaailmaan.
Olen pohtinut sitä, miten minulla on niin voimakas oikeudentunto?
Lapsena näin eräiden poikien kiusaavan vanhuksia. He soittelivat ovikelloa ja juoksivat heti piiloon.
Minä kävin käräyttämässä heidät.
Ei se ihme ole, ettei minusta aina niin pidetä. 🤪
Olen pohtinut tätä useamman viikon.
Olen ratkaissut tapauksen.
Minut on kasvatettu tiettyjen perusarvojen mukaan vauvasta noin viisi vuotiaaksi saakka.
Sitten jouduin tyystin erilaiseen ympäristöön ja täysin erilaisten perusarvojen maailmaan.
Miksi en ole sellainen, kuin (kolmois) siskoni perhe?
Siksi, että minua on rangaistu pahoista teoista, mutta minua on rangaistu myös OIKEIN OLEVISTA teoista. Myös hyvistä teoista.
Silloin siihen ei jää muuta mahdollisuutta, kuin luottaa siihen perusminään ja perusarvoihin, jotka juurtuivat aikavälillä vauvasta viisi vuotiaaksi.
Eli, minä en ole muuttunut miksikään, vaikka ympäristö onkin muuttunut ja muuttanut muotoaan.
Toki arvot jalostuvat ihmisen kasvaessa ja kokemusten myötä, se on selvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti