Luova työ

Kävimme erään henkilön kanssa mielenkiintoisen keskustelun riistämisestä.

Siitä, kuinka ymmärrämme oikeudet ja velvollisuudet aivan eri näkökulmista.

Tulin muistaneeksi tapauksen, kun itsenikin piti aikoinaan työkokeiluihin osallistua. Sairastuessa yhteiskunta velvoittaa niihinkin.

Sehän on siis käytännössä palkaton työharjoittelu, josta kulukorvaus maksetaan. Työnantajalle ilmainen työvoima. 

Vakuutusyhtiöiden/ työeläkeyhtiöiden harjoittelu on eri asia. Niistä maksetaan enemmän. 

Monessa mielessä hyvä, monessa myös huono.

Eräs oma kokemukseni oli mieleenpainuva.

Tämä työnantaja oli todennut minut jo hakemukseni perusteella hyväksi. Tiesin itsekin olevani liian kokenut paikkaan, joten arvelin karsiutuvani joukosta sen vuoksi.

Hän kuitenkin olisi halunnut minut. Hän vaati, että otan hänelle kuvastollisen valokuvia ja annan kuvien oikeudet hänelle, koska harjoittelu niin velvoittaa.

Jos olisin ollut nuorempi, olisin saattanut mennä halpaan.

Nyt totesin hänelle, että minua ei velvoita mikään antamaan tai luovuttamaan luovan työn oikeuksia ilman asiaankuuluvaa korvausta.

Toki, voin työn tehdä, jos hän maksaa kuvien oikeuksista, niin kuin kuuluu tehdä. 

Siinä kohtaa tämä täti suuttui. Hänen mukaansa markkinoilla on niin paljon työttömiä, jotka osaavat homman minua paremmin.

Selvä. Eihän siinä. Vapaus valita on yksi demokratian hienouksista. 

Jos olisin jäänyt vain oman kokemukseni armoille, olisi minulla todennäköisesti ollut alempiarvoinen olo. Toisin sanoen, hän halusi käyttää asemaansa väärin, koska minä olin häneen verrattuna alisteisessa asemassa.

Tutkin kuitenkin firman tiedot. Selvisi, että yritys oli konkurssikypsä.

Tiedon lisääntyessä myös käytös muutti muotoaan.

Viimeinen yritys nousta jaloilleen ilman kustannuksia. Hän oli siis löytänyt yhteiskunnasta väylän, jota pystyi hyödyntämään. Ja jonka varjolla pystyi pitämään kulissit yllä.

Väärin ja väärä tapa. Vähintään ainakin kyseenalainen. 

Täytyy silti näin asiantuntijana tai käytöstieteilijänä arvostaa tapaa, jolla hän oli toisen ihmisen hyväksikäytön itselleen perustellut. Ja kuinka hän näiden perusteiden mukaan oli hyvä ja armelias ihminen, kun tarjosi heikommalle mahdollisuuden.

Siinä, jos ei ymmärrä mitä toinen sanoo tai pakottaa tekemään, jää tyhjän päälle. Ei osaa perustella sitä, miksi se on väärin. 

No, työharjoittelun ideaahan se ei täyttänyt, vaikka kuinka perustelisi itselleen mitä sattuu.

Usein siinä vaiheessa, kun menetys uhkaa, ihminen sortuu toisen riistoon.

Se on valitettavaa. Arvokkuus menee likaveden mukana. Jäljelle jää vain itsensä nostaminen toista rankaisemalla. Ja olemassaolo vain sen mukaan, kuinka paljon riistettävä kärsii. Kuinka tuskaa voi säädellä lähinnä lisäämällä sitä. 

Syyllistäminen on keino, jolla se toteutetaan. Kiristys on toinen. Pakottaminen kolmas.

Minullekin tämä täti sanoi, että olen kiittämätön, kun en ota vastaan näin hienoa tilaisuutta. Sillä olen sairas ja minua ei kukaan oikeisiin töihin ota koskaan.

Voi olla. Siltikään minun ei tarvitse luopua luovan työn oikeuksistani ilmaiseksi ja painostuksen alla.