Moni luulee tietävänsä koska toinen ihminen valehtelee.
Yleensä luotetaan ensireaktioon, joka kertoo kuinka asia on.
Ja siinä mennään metsään niin, että heilautus vain.
Jokainen on kohdannut toisen ihmisen toimesta valheen jossain vaiheessa.
Tämä valheellisuus luo pohjan sille, mitä pidämme valehtelun mallina.
Toinen seikka on arvomaailma. Jos emme usko tiettyihin tapoihin tai tapahtumiin, sellaisen kohdatessa pidämme sitä helposti ensisijaisesti valheena.
Eli, ensireaktiomme ei useinkaan perustu absoluuttiseen totuuteen tapahtuneesta, vaan se on värittynyt oman sisäisen maailmamme luomilla odotuksilla.
Jouduin omien aivojeni toimesta pohtimaan visaista dilemmaa.
Eräs henkilö heitti minulle haasteen, jossa hän väitti ihmisen luonteen voivan muuttua hyvästä huonompaan suuntaan.
Minä olin toista mieltä, mutta en osannut esittää yhtään argumenttia.
Aivoni ratkaisivat tilanteen niin, että koko keskustelua seuraavan yön ratkoin unissani niin hirveää tapausta, joka puistattaa minua vieläkin.
Visaisessa tehtävässä minun piti ratkaista eräs pulma juuri tästä näkökulmasta. Voiko luonne yhtäkkiä muuttua..
Kyseessä oli pariskunta, jonka olen tuntenut nuorena.
Nyt oli tilanne, jossa nainen oli pahoinpitelyn jäljiltä mustelmilla ja häntä oli kuristettu, hän syytti miestä tapahtuneesta.
Unessa ensireaktioni oli.. Ei voi olla luonne muuttunut noin paljon!
Kyseessä on herra, joka on niin ymmärtäväinen kaikkia kohtaan, hän on avoin kaikelle, kaikille ja kaikelle uudelle. Hän saa kaikista parhaat puolet esiin. Hän on ystävällinen, lempeä ja ei tarkoituksella tapa edes kärpäsiä.
Unessa kuitenkin hetken epäröin ensireaktion jälkeen, koska en osannut perustella miksi tuo mies ei ole voinut hakata ja kuristaa tuota naista.
Samassa joku huusi.. Uskoit!
Niinpä unessa tunsin suurta syyllisyyttä, koska en osannut perustella. Se jätti mahdollisuuden sille, että olisin kohdellut väärin jompaa kumpaa osapuolta.
Herättyäni pohdin tätä dilemmaa, ja totesin, että kysymyksen asettelu oli väärä. Näkökulma asiaan oli täysin väärä.
Ei siinä tilanteessa olisi kuulunut kysellä voiko täysin absoluuttinen hyvä muuttua pahaksi,
Vaan kuka valehtelee, ja mistä syystä?
No niin.. Syyllisyyteni alkoi helpottaa, koska tunteen sijaan ohjat otti järkiajattelu.
Lähtökohta on se, että ihminen kykenee kaikkeen ja pystyy tekemään kaikkea.
Väkivalta on jokaisessa ihmisessä olemassa, sitä ei kukaan voi kiistää.
On kuitenkin olemassa erilaisia keinoja, miten hoidamme eteen tulevia tilanteita.
Se, millainen arvomaailma meillä on määrittää näiden keinojen laajuuden.
Tässä nimenomaisessa tapauksessa ihminen, joka ei käytä väkivaltaa missään tilanteessa ja kokee elämän arvokkaana..
Hyvin epätodennäköisesti löisi tai kuristaisi läheistään edes todella voimakkaasti provosoituna.
Voimakkaassa kiihtymyksen tilassa voisin korkeintaan kuvitella hänen läpsäyttävän poskelle ja samantien kauhistuvan ja katuvan OMAA reagointiaan ja kantavan siitä syyllisyyttä.
Eli, tässä tapauksessa ensireaktioni oli oikea. Perustelujen puute aiheutti kuitenkin empimistä.
Uneni muuten lopulta paljasti puhtaan totuuden. Mies oli täysin viaton, sillä nainen halusi kostaa hänelle jotain ja oli aiheuttanut mustelmat ja jopa kaulan ruhjeet itse itselleen.
Tärkein seikka, miksi epäröin oli se, että näin unessa vain nämä ruhjeet.
En nähnyt naisen reaktiota mieheen.
Hyvin moni olettaa pelkkien ruhjeiden perusteella asian olevan selvää pässinlihaa.
Mikä yleensä onkin oikein.
Valitettavasti kuitenkaan mikään asia ei ole aukoton, ettei se sallisi myös väärinkäytöstä.
Jos valehtelun ratkaisussa pohditaan keinoja, pitää huomioida myös reaktiot.
Uhri, jota on pahoinpidelty pelkää aina. Siis siihen ei ole olemassa mitään oikotietä, pelkoreaktio on väistämätön ja välttämätön.
Toinen asia on lajityypillinen käytös. Ihminen pyrkii peloissaan AINA piilottamaan kipunsa ja kolhunsa.
Jos pahoinpidelty uskaltautuu lääkäriin, hän häpeää, että hän on antanut itselleen tapahtua näin ja tuntee syyllisyyttä asiasta.
Kolmas asia on asian piilottelu. Siitä ei uskalleta heti puhua, eikä syyllistä osoitella.
Mieluummin vain unohdetaan koko asia. Väkisin jatketaan eteenpäin ja keskitytään muihin asioihin. Lisäksi pidetään reilua etäisyyttä pahoinpitelijään, ja vältellään kaikin mahdollisin keinoin hänen läheisyytensä joutumista.
Ihminen käsittelee trauman AINA vasta sitten, kun on siihen kaikilta osin kehossaan valmis.
Tästä syystä raiskaustapaukset ovat uhrin kohdalta kohtuuttomat, koska luontainen järjestys kehossamme ei anna myöden yhteiskunnan vaateille, jotta väärintekijä joutuisi laillisesti teostaan vastuuseen.
Sillä ei ole merkitystä, että tiedämme kuinka kuuluu toimia. Shokkitilan perimmäinen tarkoitus on suojella elämää.
Eli valehtelun määrittäminen ei ole helppoa, mutta ei se ole rakettitiedettäkään.
Osaammeko määrittää kanssaihmiset oikein?
Ja alkuperäiseen aiheeseen persoonallisuuden muuttumisesta ilman voimakasta mielen sairastumista tai muistisairautta tms. sanoisin sen olevan aika mahdotonta.
Juuri niiden keinojen takia, mitä meillä jokaisella on ja mitkä ovat luontaiset tapamme reagoida asioihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti