maanantai 20. syyskuuta 2021

Tuumaustauko






Blogissa onkin vierähtänyt useampi viikko radiohiljaisuutta.

Syynä on henkilökohtainen tuumaustauko.


Olen ollut siinä kulminaatiopisteessä, jossa pohditaan mikä suunta..?

Totesin, että eteenpäin.




Meillä on taloyhtiössä kauhua herättänyt koiran myrkyttäjä.


Onneksi yksi koiran omistajista oli niin fiksu, että vei asian poliisille asti. Jos omistaja ei koiraansa puolusta, sitä ei puolusta kukaan. 


Tällainen tappaja on pelottava, koska hän ei ollenkaan ajattele sivullisia uhreja.

Ja muutenkin, ihminen, joka vihaa noin paljon viatonta eläintä, on ilman muuta hirviö.


Vaarassa ovat olleet koirien lisäksi ihmis lapset, kissat ja luonnon eläimet.. Oravat, linnut, ketut, jänikset jne.


Kaikki, joilla on kerran merkityksellinen eläin ollut, ymmärtävät kuinka se on täysin korvaamaton. Ihan samoin, kuin ihminenkin.


Olen siis ottanut asian tiimoilta kierroksia. Niin on kyllä tehnyt moni muukin.



Totesin pihalla keskustellessa, että mitä täällä uskaltaa kohta enää tehdä? Ja miten täällä uskaltaa enää elää? Asua voi, mutta miten on elämisen laita? 




Meillä on muutama omalla tavallaan kauhua kylvävä terrori taloyhtiössä. Kukaan ei vielä toistaiseksi ole toiselta henkeä vienyt, mutta nyt kyllä ylitettiin jokin kynnys, joka vei pelon uudelle tasolle.


Mitäpä näille muuta voi, kuin ilmoittaa asiat eteenpäin.



Me, jotka haluamme elää omassa rauhassa, ja antaa toistenkin elää omassa rauhassaan, olemme melko voimattomia tällaisten ihmisten vallan alla.


Ja kaikista pahinta on, jos nämä voivat valtansa toteen näyttää onnistumalla tällaisissa järkyttävissä toimissaan.


En hyväksy tälläistä käytöstä keneltäkään.




Toinen asia, jossa olen pidättänyt hengitystäni yhdessä muun maailman kanssa, on ollut Yhdysvalloissa kadonneen Gabby Petiton tapaus. Joka ikävä kyllä tänään uutisoitiin päättyneen hänen jäänteidensä löytymiseen.



Katselin vanhempien tuskaa. Se on aina yhtä järkyttävää. Epätietoisuus on pahinta. 



Tässä tapauksessa poliisi oli pysäyttänyt nämä henkilöt juuri hetkeä ennen katoamista. 


Olenkin pohtinut olisiko lopputulos muuttunut, jos Gabby olisi pidätetty? 

Vai olisiko se vain siirtänyt väistämätöntä muuhun ajankohtaan? 


Mene ja tiedä. 


Näin jokin tulevaisuudessa tapahtuva asia voi nostaa esiin tässä hetkessä tehdyn päätöksen tärkeyden. 


Kaikkea ei voi kukaan tietää eikä ennakoida. Ja kukaan ei ole vastuussa toisen ihmisen päätöksistä tai teoista. 


Silti, jokaisella päätöksellä jonka teemme ja sen mukaan toimimme, on merkitystä. 



Ja niiden päätösten takia omakin elämä voi saada aivan uuden käänteen, jos ihminen kokee olevansa jollain tapaa vastuullinen oman päätöksensä vuoksi tapahtuneeseen. 



Silloin, jos ei ole vaikuttanut itse ratkaisuun, tai ollut siihen osallinen, ei vastuu ylety tällaisen päätöksen tekijään. 


Kiltti, hyvä ja oikeudenmukainen ihminen voi kuitenkin tuntea pitkäänkin syyllisyyttä tapahtuneesta. 


Mikä kertoo vain ja ainoastaan ihmisen hyvyydestä. Ja kyvystä huolehtia oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. 




Kolmas aikaani vienyt asia on uusi konsepti, jota olen työstänyt. 


Alku on jo, joten siitä ei puutu kuin loput. Siis ehkä vielä jossain vaiheessa sekin näkee päivänvalon. 👍





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti