Minulla on nyt aihetta kiitollisuuteen sekä näin julkisesti mahdollisuus esittää kiitokset.
Ymmärsin nimittäin eilen konkreettisesti pelon kaavan, kuinka se toimii.
Pelko on yksi voimakkaimmista tunteista, joilla ihmisen toimintaa ohjaillaan.
Sitä tapahtuu ihan joka tasolla. Kukaan ihminen ei siltä tunteelta välty.
Meille on asennettu talon katolle useamman päivän ajan Elisan 5G mastoja.
Se sai aikaan yhden ihmisen epäilyjen toimesta joukkohysterian, joka jo joukkopaoksi oli eskaloitua.
Oli niin hienoa saada kuulla sivusta, kuinka eräs näistä nuorista asentajista, joka joutui tiukkaan tenttiin hysteerisen tädin toimesta,
Oli niin asiakaspalveluhaluinen, että kuunteli rauhallisesti pelon aiheet ja VASTASI asiallisesti selittäen, miksi on tehty ja mitä niiden toiminnalla on tarkoitus saavuttaa.
Hän rauhoitti tilanteen täysin.
Loppukaneetiksi hän vielä kysyi.. - Osasinkohan selittää asian ymmärrettävästi?
Arvostan! Mikä loistava tilannetaju! Hän ei lytännyt pelkoa, vaan antoi sen olla ja pyrki selittämään asian informatiivisen laidan. Ei siis lähtenyt väittelemään onko pelko tunteena aiheellinen vai ei.
Tämä, mielestäni järjetön foliohattuilu, sai minut käsittämään pelon konseptin.
Pelkoa tunteena aiheuttaa moni asia. Yksi niistä on tietämättömyys tai tiedon käsittelyn puutos.
🌺Pointti ei ole tunteessa, jota peloksi kutsutaan. Pointti on siinä, mitä kukin ihminen vaatii pelon tunteesta vastineeksi.
Tämä nyt voi kuulostaa täysin järjettömältä. Kuitenkin se on täysin loogista.
Pelon jälkeen JOKAISELLA on jokin vaatimus.
Jopa hyvinä ja lohduttavina pidetyt asiat voivat näyttäytyä vaatimuksina, sillä sitä ne ovat.
(En nyt sitten puhu laittomuuksista, väkivallasta tai muusta tuomittavasta tai asiattomasta käytöksestä. Ne ovat asia aivan erikseen. Ja todettakoon, että hyviksillä ja pahiksilla on vaatimustasoissaan eroja. Pahis ei kaihda laittomuuksia tai kyseenalaisia keinoja.)
Jos sanotaan esimerkiksi, että jonkin järkytystä ja surua aiheuttaneen tilanteen vuoksi EI TARVITSE tuntea syyllisyyttä,
Niin siinähän on SELVÄ vaatimus.
Miksi ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, jos ihminen sitä tuntee?
Eihän se vielä tarkoita muuta, kuin sitä, että ihminen on tällöin valmis käsittelemään asiaa ja pohtimaan onko tarvetta kantaa vastuuta ja kuinka paljon.
Lisäksi syyllisyys on tunne, joka kuuluu surutyöhön.
Se, miksi siitä tulee "paha" vaatimus, on se, että silloin ihmistä ikäänkuin kielletään kyseenalaistamasta asioita ja omia tekojaan ja tunteitaan sekä niitä, joiden käskystä toimii.
Jos ihminen ei kyseenalaista, saadaan aikaan joksikin aikaa näennäistä tottelevaisuutta.
Jossain vaiheessa joku asia kuitenkin tuntuu niin kohtuuttomalta, että viimeistään silloin kyseenalaistaminen tapahtuu.
Sen ajankohta riippuu ihmisen halusta kantaa vastuitaan.
Eli, jokaisella on peloilleen vastineena jokin vaatimus.
Onkin sitten kohtuullista alkaa pohtia sitä, millaista valtaa on oman pelkonsa vuoksi oikeutettu kohdistamaan toiseen henkilöön.
Yleensähän sitä oikeutta ei ole.
Kiitollisuuden aiheeni löytyy juurikin näistä pelon aiheutumisen vaatimuksista.
Ja kiitokset esitän ihan kaikille ihmisille, jotka suoraan tai välillisesti ovat olleet kanssani kanssakäymisissä ja olette minua näillä pelon erilaisilla vaatimuksilla kohdelleet.
Osa on ollut ihan luonnollista tapahtumaa, mutta suuri osa on ollut sellaista järjettömyyttä, joka on todella vaatinut aikaa, jotta totuus on vihdoin selvinnyt. Sille ei ole ollut niitä perusteita, joilla kaikki toiminta pitää voida perustella.
Pelkoreaktion vaatimuksena aiheutettu painostus tai kärsimys tässä tapauksessa sai aikaan kyseenalaistamisen.
Ja menneisyyteni ihmisille erityiskiitokset ihan jokaiselle yhdessä ja erikseen. Te mahdollistitte oman pelkoreaktionne kautta, että totuus on vihdoin selvinnyt.
Tähän vedän viivan. Tästä lähtien en ota vastaan mitään muuta, kuin asiallista käytöstä, joka pitää sisällään jokaisen oman vastuun sekä käytöstavat.
Tämä koskee ihan jokaisen kohdalla myös ammatillista vastuuta.
Vähempään ei kenenkään tarvitse alistua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti