maanantai 17. tammikuuta 2022

Yhteinen päämäärä?







Natsipassi. Tämä oli viikonlopun suuri uutinen.



Ihmiset ovat ymmärtäneet koko pandemiasta selviytymisidean jotenkin väärin.


Toisaalta se on aivan normaalia. Se kuuluu hyväksymisprosessiin sekä surutyön prosessiin.



Ihmiset ovat toistensa kurkuissa kiinni sanallisesti, koska halutaan korostaa oma sanoma toiselle osapuolelle syyllistämällä toista osapuolta.


Haetaan vain asioita, jotka korostavat omaa kärsimystä tai toisaalta vapauttaisi kärsimyksestä.



Se on loputon suo. Siinä ei koskaan, ikinä, milloinkaan tule valmista.



Kun, koko homman pointti on unohtunut.


Pandemia loppuu sillä sekunnilla, kun joku keksii miten tartunnat saadaan loppumaan.



Ongelman ydin on tällä hetkellä se, että KAIKISTA toimenpiteistä huolimatta tauti liikkuu. Se tarttuu. Se tartuttaa niin sairastaneita, kuin rokotettuja, rokottamatomia ja muuten vaan ihmisiä. Ja rasittaa terveydenhuoltoa. 



Mikään tämänhetkinen toimenpide ei ole tie autuuteen. 



Vain keksimällä ja kehittämällä keinon ongelman ytimeen, kaikki saavat helpotuksen. 



WHO julkisti tämän tiedon jo viime viikolla. 


Maailmassa on tällä hetkellä meneillään yli 300 rokotuskehitystyötä, jolla tähän pyritään. Tartuntojen estämiseen. 


Siinä vielä hetken kestää. 



Tosiasia kuitenkin on, että ILMAN kestävää ratkaisua, jolla ongelman ydin ratkaistaan, meillä on vain väliaikaisia ratkaisuja, jotka siirtävät ongelmaa. Tai helpottavat joiltain osin hetkeksi. 



Kuka tahansa meistä on vapaa käyttämään aivokapasiteettiaan. 


Keinoja ongelman ytimeen. 


Silloin siinä usein käy myös niin, että jokainen puhaltaa yhteen hiileen. Silloin on yhteinen päämäärä. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti