Häpeä!

Kyllä ihminen voi pudota kuvitelmistaan kovaa ja korkealta.

Nyt hävettää ja nolottaa niin paljon, etten meinaa kestää.

Minä olen ollut niin ylpeä siitä, miten hyvin syön nykyään.

Hei, ainakin 1 lämmin ruoka päivässä ja 2 muuta ruokailukertaa.

Olen myös pitänyt huolta siitä, että juon jotain energiapitoista. Tuoremehua nyt, kun c-vitamiinia pitäisi saada rautaa imeyttämään.

Syön suklaatakin. No, ainakin yritän kovasti. Ihan joka päivä.

Olen tänäänkin syönyt 5 lehmäkarkkia eli kermakaramelliä ja yhden konvehdin.

Siis niin ylpeä tästä suorituksestani. Pahoinvointia jonkin verran. Suuhun suihkutettavat vitamiinit tukemassa ravinnon saantia.

Sitten minut pudotetaan näistä onnellisuuden fiiliksistä suoraan pohjamutiin.

-3 vuotias syö enemmän, paremmin ja monipuolisemmin sekä useammin kuin minä.

Siis 3 vuotias päihittää minut tässä lajissa mennen, tullen ja palatessa.

💥🙈💥

Mikä häpeä! 

Hävitä nyt 3 vuotiaalle, aikuisena ihmisenä. 

Minulle aina on sanottu, että kyllä sinä liikaa syöt. Niin helposti ne kalorit päivän mittaan kertyvät. 

Niin näköjään. 

Onnea sellaiselle ihmiselle, jolle syöminen ei ole ongelma. 

Se on aivan upea lahja, että ruokailu toimii normaalisti. Ja keho suodattaa ruoan normaalisti. 

Ajattelin jo syyttää 5 viikkoa jatkunutta hermosärkyä pään alueella. 

Jouduin soittelevalle ystävällekin viestittämään, että soitan takaisin jossain vaiheessa vuonna 4567. 

Toki kipu vie ruokahalut, se on selvä.

Syy kuitenkin taitaa olla siinä, että minä en edelleenkään OSAA syödä normaalia määrää ruokaa.

Tietenkään ruoan pois oksentaminen ei ole se juttu, johon pyritään.

Näin käy, jos yrittää ahtaa enemmän kuin vatsa vetää.

En tiedä, opinko koskaan enää. 

Kun aina on näitä muuttujia, niin ruokaa on näköjään vahtimalla vahdittava. Se vie viimeisenkin innon tästä touhusta. 

Kyllä väsyttää. 

Kuitenkin sieluani kaivelee se, että olen hävinnyt 3 vuotiaalle.

En sitten yhtään siedä näköjään häviötä lajissa, jota olen opiskellut enemmän kuin mitä kukaan voisi uskoa.