Ruususen uni

Tai sitten voi yllättyä iloisesti! 

Asenne on valinta. Niinpä niin. Olisipa se tosiaan kiinni pelkästä valinnasta ja sen mahdollisuudesta. 

Psykologiassa puhutaan hienostuneesti traumakemiasuhteesta. 

Minä kutsun käytösanalyytikkona sitä pelkästään ihmisyydeksi. 

Ei ole mahdollista elää ilman traumoja tai traumakemiaa. 

Se ei ole asia, josta on päästävä eroon tai se olisi pelkästään huono asia. 

Ei. Se on asia, jota täytyy työstää. 

Siinä on ennen kaikkea kysymys psykologisesta turvallisuudesta. 

Se taas puolestaan vaatii tekoja, jotta se voidaan saavuttaa. 

Luottamus toiseen voidaan saavuttaa vain luottamalla. 

Sinun täytyy osoittaa niin itsellesi, kuin toiselle, että olet valmis ottamaan askeleen. 

Jos odotat vain toisen kuitenkin pettävän, siinä käy aivan satavarmasti niin. 

Se ei kuitenkaan oikeasti tapahdu, vaan sinä itse et silloin ole luottamuksen arvoinen itsellesi, joten aivosi kääntävät sen toisen ihmisen syyksi. Petti se kuitenkin luottamuksen. 

-Minkä luottamuksen? Miten voi pettää sellaista, jota ei edes ollut olemassa? 

Tämä saa ihmisen lamaantumisen tilaan. 

Minä kutsun sitä Ruususen uneksi.

Siinä vain odotetaan, että toinen tulee ja korjaa kaiken. 

Toisen täytyy olla SINUN kriteeriesi mukaan täydellinen, jotta häneen voi luottaa. 

Ja ne kriteerit muuttuvat tunteiden mukaan. 

-Millä tavoin tällainen käytös on reilua yhtään ketään kohtaan? 

Ei millään tavoin. 

Siinä poljetaan kaikki kunnioitus ihmisyyttä kohtaan lokaan. 

Kunnioitus ihmisyyttä kohtaan on vähintä ja samalla aivan kaikki, mitä ihmisen täytyy ihmisyydestä tietää ja ymmärtää. 

Ruususen uni koostuu siitä, ettei ole työkaluja käsitellä asioita. Siihen liittyy vahvasti myös syyllisyys. 

Niitä on aika hankala ulkoapäin korjata. 

Itsellä täytyy olla tahtoa kunnioittaa itseään ja myös omaa henkeään niin paljon, että on valmis ottamaan luottamuksen askeleen itsensä suhteen. 

Jokaisella on itseluottamuksen suhteen heikkoja hetkiä. Kuitenkin luottamus itseen ja omiin kykyihin selviytyä pitää olla olemassa! 

Nämä ovat taitoja, joita voi kehittää. 

Niitä voi kehittää myös yhdessä toisen ihmisen kanssa. Silloin on kyse vuorovaikutuksesta ja vastavuoroisuudesta. Halusta kohdella toista ihmistä hyvin. Oikeudenmukaisesti. 

Uskosta siihen, että tämä toinen vapaaehtoisesti valitsee sinut ja haluaa vapaaehtoisesti myös kohdata ongelmat kanssasi. Hän pysyy kanssasi pitelemättä. 

Se on suurinta sitoutumista. Se on myös suurinta luottamusta. 

Toki parisuhteissa tämä ei sulje pois yleisiä sitoutumisen merkiksi tehtäviä toimia. 

Eli asenne EI OLE oikeastaan koskaan valinta. 

Se on trauman sanelema toimintamalli ja toimintatapa.

Kun alat kohdella itseäsi kunnioittavasti sekä kunnioituksella, toistat sen huomaamattasi myös toisten kohdalla. 

Silloin aukeaa aivan uusi ulottuvuus luottamukseen suhteessa muihin. 

Toisen tuomitseminen ei kuulu ihmisyyteen, jos toisen valinnat eivät miellytä. Tai itse et tekisi samoja valintoja. 

Tätä ei pidä sekoittaa tuomioistuimen tekemiin tuomioihin. 

Rikoslaki ja ihmisten tuomitseminen ovat täysin eri asioita. 

-Eilen tipahti postiluukusta jokin uskontolehtinen. Etusivulla komeili kapitaaleilla kirjoitettu teksti:

TUOMIO TULEE YLHÄÄLTÄ! 

-Jaa.. Ajattelin, että siinä tapauksessa sen täytyy tarkoittaa ullakkoa, koska sen ylemmäs tässä rakennuksessa ei pääse. 🤷‍♀️