Minä suutun todella harvoin. Kiukkuan todella harvoin. Tai olen tuohduksissa hyvin harvoin.
Niin. Yleensä olen hyvin rauhallinen.
Tällekin on poikkeuksensa.
On aikoja, jolloin minä käsken kaikkia painumaan helvettiin, tai vielä pahempaa, helvetin taakse.
Siitä ei kannata hermostua. Silloin minulla on sietokyvyn ylittänyt kipukohtaus.
Silloin kannattaa tuoda Buranaa ja pyytää nätisti, että nukkuisin hetken. Sillä tavoin tämä mörrimöykky alkaa muistuttaa taas omaa itseään.
Sellainen on nyt. Minä kestän kaiken muun, paitsi pääkivun.
Oli pakko taipua tilaamaan lääkettä.
Minä todella toivon, että Schenker Mikkeli tosiaan toimittaa nyt lääkkeet, niin kuin heidän toimenkuvaansa kuuluu toimia.
Silloin, kun joku päättää toimia ominpäin henkilökohtaisten kaunojen sanansaattajana, on syytä muistaa, että silloin laittaa koko firman nimen alttiiksi.
Huomaa kyllä, että näinkin rationaalinen ihminen ei nyt jaksa kipua, sillä möykkäsin kännykän laturin johdolle. 🤪
Niin. Ikään kuin se mitään auttaisi.
Puhelin oli yön kiinni ja latauksessa. Se oli koko yönä latautunut 3%:a.
Tällä pääkivulla ei voinut mitään. Hermot menivät totaalisesti.
No, hiukan rauhoituttuani käärin johdon ympärille ohutta rautalankaa näin tee-se-itse meiningillä.
Antaa se nyt siinä ensiapua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti