sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Tarina vai tositarina?







Minä olen kuullut erään sieppaus tarinan.


Tätä tarinaa kerrotaan sellaisella volyymilla, että kuulijalta unohtuu se, mikä on oikein.


Se koskettaa, se repii kuulijaansa rikki.


Kuulijalle tulee halu jopa kostaa tämän tarinan päähenkilön puolesta.



Ja siinä kohtaa pitäisi jokaikisen pysähtyä pohtimaan: miksi?



Narratiivit eivät ole koskaan yksioikoisia.


Kun luet kirjaa tai kertomakirjallisuutta, niissä käsitellään AINA monta eri näkökulmaa sekä useita henkilöhahmoja.


Näin on myös elokuvissa ja tv-sarjoissa.


Ei ole KOSKAAN olemassa tarinaa, jossa olisi vain yhden ihmisen näkökulma.



Olen täysin vakuuttunut siitä, että kuulemani tarina on sepitettä.


Siinä on katsottu kyllä jotain lännenfilmiä, sillä käytöstieteellisesti se on täysi katastrofi.



Aina, kun joku siepataan, sille on olemassa jokin syy. Jonkun ihmisen motiivi.


Sieppaaminen on sen verta hankalaa ja riskialtista puuhaa, että turhat riskit yritetään minimoida.


Siksi esimerkiksi äitiä ja lasta ei yleensä koskaan viedä yhdessä.


Tämän nyt sanoo jo arkijärki.


Miksi ottaa ihminen, jota ei tarvita?

Jonka viennille ei ole mitään tarvetta tai motiivia?


No ei miksikään.


Hulluahan se nyt olisi. Hänhän on ylimääräinen todistaja. Arvaamaton muuttuja.


Kukaan täyspäinen roisto ei moista riskiä ottaisi.


Ja sitten vielä päästäisi tämän todistajan kaikkien todisteiden kanssa vapaaksi.


Joo joo. Enon eläinsatuja.




Sama pätee tähän Portugalissa kadonneeseen Madeleineen.


Kaikki ihmiset uskoivat sumeilematta vanhempien olevan syyllisiä tasan niin kauan, kunnes syntipukiksi saatiin pedofiili.


On helpompaa ulkoistaa pahuus roistolle.



Tämäkin on täysi floppi käytöstieteellisesti.


Minä tarkistaisin metsäpalot tuolta ajalta. Sinne saa ruumiin kätkettyä tehokkaasti, ei jää jäljelle juuri mitään.



Toisekseen tarkistaisin oliko lapsi varmasti tuolla paikassa ollenkaan, tai lähtikö mitään rahtina tai pakettina kotimaahan.



Kolmanneksi selvittäisin biologisen suhteen. Oliko mahdollista, että lapsi on annettu jonkun toisen huostaan.



Eli, aina kun kuulemme tarinan, täytyy oma tunnereaktio ymmärtää. 


Miksi tämä ihminen vaikuttaa minuun niin, että tarina menee ihon alle? 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti