lauantai 2. huhtikuuta 2022

Haaveitako?






Olen tässä haaveillut tulevasta kesästä ja sen vietosta.


Nyt, kun tässä on tervehdytty, en haluaisi riskeerata vointia millään tavoin.



Olen muistaakseni sanonut, että ihmisen pahin rangaistus on kesä kaupungissa. Itse kaupungissa ei sinänsä ole mitään vikaa, vaan kuumassa asunnossa, ilman viilennysmahdollisuuksia.


Tämä kämppä on sellainen pätsi ollut 3 viime vuotta, että nyt riittää.



Lisäksi tämä jatkuva naapureiden tuottama tupakansavu aiheuttaa minulle ihan todellisen vaaran terveyden suhteen. Allergiat, you know. 



Olen kaiholla muistellut kesiä lomakeskuksessa. Siellä on vuokrattu mökki ja voit elää juuri niin kuin haluat. Ruokailut voi ostaa resortista tai laittaa mökin varustelun mukaan itse sapuskansa.



Siskoni oli juuri perheineen tällaisella tuetulla perhelomalla. Kylpylästä saivat sitten koronan koko sakki.

Että meni juuri niin kuin suunnitelma oli.



Minä olen viettänyt sisällä niin monta kesää, että tarvittaessa muutan vaikka telttaan asumaan.

Kesäaikaan ei yhtään hullumpi vaihtoehto. Jääkaappi vain pitäisi mukaan ottaa.



Olen etsiskellyt kesäksi tällaista mökki mahdollisuutta. 


Pääsisi toteuttamaan rakasta harrastusta, valokuvausta. Maisemakuvat ja metsäkuvat ovat jääneet viime vuosina vähiin. Tämä puute pitää korjata. 




Katselin tuossa ikkunasta juuri, kuinka joku teki jotain laitonta. Taas. 

Näen ikkunasta sellaiseen paikkaan, jossa roistot luulevat olevansa turvassa. Poliisikin kävi poliisikoiran kanssa tekemässä alueella etsintöjä. 

Eivät löytäneet mitään. Harmillista.




Minä en siis suinkaan kyylää ihmisten tekemisiä! 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti