Tähän päivään sitten hyviä uutisia.
Muille ne tuskin aiheuttavat mitään tunteiden liikahduksia, mutta minä nieleskelen onnen kyyneleitä.
Kaupalla käydessä tässä erään kerran törmäsin ihmiseen, joka varmasti jo sadannen kerran ehdotteli lenkkeilyä, jotta laihtuisin.
Olen varmasti sen sata kertaa selittänyt hänelle, miksi en "laihdu" lenkkeilemällä.
Nyt jäin kuitenkin pohtimaan, mistä kysymys kumpuaa.
Se on pelkoa. Pelkoa siitä, että totuttu konsti ei muka tepsisikään silmämääräisesti totuttuun ongelmaan.
Edelleen istuu tiukassa se mielikuva siitä, että ylipainoisen henkilön on syötävä salaattia ja liikuttava verenmaku suussa.
Tämä pätee terveydenhuollossakin vielä vuonna 2022.
Minäpä avaan nyt omaa tilannettani.
Minä siis sairastan kahta tautia. Ne ovat Afrikan nälkää näkevien lasten ja aikuisten tauteja. Marasmus ja Kwashiorkor.
Näistä taudeista ei ole paranemisennusteita tai kaavoja, koska näitä ei hoideta. Ei ole eloonjääneitä, jotta näitä tauteja voitaisiin ymmärtää.
Siksi niitä ei länsimaissa osata diagnosoida, vaikka moni alkoholisti esimerkiksi voi sairastaa näitä tai jompaa kumpaa. Tai muutoin heikosti ravitut ihmiset.
Niinpä, kun keho pääsee aivan tyhjäksi ravinteista, se alkaa käyttää ravinnoksi itseään. Syödä itseään sisältä päin.
Kun paino alkaa hyvin nopeasti nousta, mutta et syö, on kyseessä se, että solut päästävät nesteet läpi. Soluja on miljoonia ja miljoonia, joten lopputulema on yleensä kuolema.
Minulla oli niin hyvä tuuri, että ehdin aloittaa kehon uudelleen ravitsemisen juuri sillä kriittisellä hetkellä. Paino nousi, mutta henki säilyi.
Vaikka keho näyttää olevan "täynnä" nestettä, tosiasiassa keho kuivahti aivan kokonaan.
Eli nesteen alla on ollut jäljellä vain se, mitä ihmiskehosta jää jäljelle, jos se upotetaan merisuolaan ja annetaan olla siellä.
Kun kehoa aletaan jälleenrakentaa tällaisesta tilanteesta, on selvää, että se vie vuosia.
Kehossa ei päälle päin näytä tapahtuvan muutoksia, mutta sisäisesti tapahtuu paljonkin.
Ja tänään ne kyyneleet sai aikaan sellainen todella iso asia, että
minun kehoni on alkanut tuottaa soluväliainetta.
Sitä kutsutaan tutummin kudosnesteeksi.
Kudosneste koostuu sidekudoksissa suurimmaksi osaksi kollageenistä.
Minulla EDS-ihmisenä juuri tuo kollageeni muodostuu kehossa väärin.
Keho myös lakkaa luontaisesti tuottamasta kollageeniä tuossa 25 ikävuoden tienoilla.
Siksi onkin suuri ihme, että kehoni on pystynyt paranemaan niin paljon, että se voi tuottaa vielä itse tuota kollageeniä kudosnesteeseen ja ylipäänsä koko soluväliainetta. 💖
Eli vielä yksinkertaistettuna, nesteen alla oleva keho on parantunut normaaliksi ihmiskehoksi.
Tämä mahdollistaa painon laskun jossain vaiheessa tulevaisuudessa, koska terve keho käyttää sen sitten polttoaineena.
Ei tarvitse lenkkeillä "laihtuakseen".
Minun hyvinvointipainoni tulee niin, että syön paljon ja ihan kaikkea ruokaa.
Ja, kun näin tehden paino laskee ja kehon mitat pienenevät, se tarkoittaa silloin, että näistä on parannuttu. Kokonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti