Miten?

Hyvää sunnuntain huomenta. Tai hyvää ja hyvää.

Itse kukin määrittelee sen, mikä on hyvää ja mikä ei.

Minä näin viime yönä painajaista, mutta heräsin niin sirkeään lintujen lauluun.

Kohta kuitenkin alkoi kuulua mahdoton rääkyminen. Jokin peto hyökkäsi linnunpesään tappaen poikaset.

Tämä oli jo kolmas kerta, kun todistin luonnon omaa kiertokulkua.

Kuulin eräänä aamuna pöllön huhuilevan lähettyvillä. Siis keskellä kaupunkia.

Ei pääse luontosuhde unohtumaan tällä tahdilla.

Siinä valvoessa iski sitten valtava paniikki.

Olen yrittänyt huolehtia kuolleiden oikeuksista, mutta omat oikeudet ovat jääneet huomiotta.

Perjantain postissa tuli kutsu työkkäriin. Minut olikin siirretty ns luusereiden osastolle, josta jo kerran pääsin pois.

Vastassa täysin uudet ja oudot ihmiset.

Tämä tarkoittaa taas sitä, että joudun sen tosiasian eteen, että on pakko hakea sairaseläkettä, vaikka sitä on 4 kertaa haettu ja oikeusaste on todennut, etten näillä diagnooseilla sitä saa. Suomen lain mukaan.

Kuitenkin byrokratia on siitä kiusallista, ettei ole näyttöä työllistymisestä ja varsinkaan etätyöstä, niin joudun tähän prosessiin, joka vie ainakin vuoden.

Siinäpä se paniikki sitten iski.

Miten tämä nimihomma hoidetaan niin, etten menetä oikeutta esim eläkkeeseeni?

Minun oikealla nimelläni ja hetullani ei ole tehty päivääkään töitä.

Jos siskoni todetaan nyt kuolleeksi, niin menetän kaiken työkokemukseni sekä sairaushistoriani, sillä ne ovat hänen nimellään ja hetullaan.

Todella kylmäävä ajatus.

Jäisin siis täysin tyhjän päälle yhteiskunnassa.

Tuossa siivotessa löysin työtodistukset ja CV:n.

Ajattelin vain, että kuinka voin mistään hakea edes töitäkään, kun kaikki paperiset todistukset ovat siskoni nimellä ja hetulla?

Ei tämän nyt näin vaikeaa ja pelottavaa pitänyt olla.

Sama koskee pankkitiliä ja vaikka velkoja, jos niitä sattuisi olemaan. 

Miten ne käytännössä hoidetaan niin, että minä saan ne, mitkä minun jo ovat? 

Etten jää ilman jo elettyä elämääni ja arkisia toimia.