Tuumiskelua

Valmentaja kollega soitti tuossa eräänä iltana. Hän komensi minua heti keksimään ratkaisun asiakkaansa ongelmaan.

Jouduin ensimmäistä kertaa koskaan toteamaan, ettei työnteko kannata hänen tilanteessaan.

Minähän järkytyin tästä. Eihän sellainen nyt tule kuuloonkaan, että työnteko ei olisi kannattava vaihtoehto.

Kaikkiin ongelmiin on olemassa ratkaisu. Ne täytyy vain analysoida.

Siispä olen analysoinut nyt työttömyyttä. 

Työttömiä on kolmea lajia. Heti työmarkkinoille meneviä, yrittäjiä ja sitten vaikeasti työllistettäviä. 

Tämä jako on liikaa. Työnhakuun pitäisi kelvata ja velvoittaa vain suoraan siihen kykenevät. 

Tilastojen ns siistiytyminen on aika tärkeä osa tämän ongelman ratkeamista. 

Kaikki 5-10 vuotta ja yli kortistossa olleet, joilla yleensä on lääkärin jos toisen lausuntoja, jättäisin kokonaan pois tästä järjestelmästä. 

He eivät työllisty. Ihan sama, mitä pakkoratkaisuja heille tehdään. Heillä ei ole siihen tarvittavia keinoja. Mitkään tämän hetken olemassa olevat keinot eivät ratkaise tätä ongelmaa. 

Hoitaisin asian toisella tapaa. Perustaisin tällaisille ihmisille oman rahan. Vaikka sopeutumisrahan. 

He eivät pääse eläkkeelle, eivätkä töihin. Pattitilanne kaikille. 

Rahamäärän suuruus ei tarvitsisi nousta. 

Ainoastaan velvoite etsiä työtä jäisi pois.

Kuitenkin teroitettaisiin mahdollisuudesta tienata tietty summa kuukaudessa, joka ei vähennä tuen määrää. 

Heille täytyisi kertoa osa-aika yrittäjyyden sekä laskutusalustalla tehtävien töiden tai ns hanttihommien mahdollisuuksista. Alihankinta mahdollisuuksista. 

Moni ei näistä mitään tiedä tai ymmärrä. 

Lisäksi omaehtoisia opintoja voisi halutessaan suorittaa, sekään ei vähentäisi tuen määrää. 

Nykyinen järjestelmä sulkee nämä vaihtoehdot tehokkaasti ulos.

Kun ihminen voi tienata vähänkin omalla työllä ilman ns rangaistusta, nälkä usein kasvaa syödessä. Mahdollisuudet lisääntyvät, kun asia on ns vapaaehtoinen. 

Sama pätee opiskeluun. 

Jäähän sinne toki heitäkin, jotka eivät mitään tee, tai edes halua tehdä. Tai eivät kykene. 

Osatyökykyisille tämä olisi suuri onnistumisen tunnetta ja oman elämän hallinnan tunnetta lisäävä ratkaisu. 

Heissä on valtava potentiaali. Se kannattaisi hyödyntää. Sieltä voisi nousta lukuisia menestystarinoita. 

Tällöin myös työnhausta vastaavien tahojen työmäärä kohtuullistuisi sekä työmotivaatio pysyisi yllä. 

Jokainen tarvitsee onnistumisen kokemuksia. 

Tämä sama ongelma löytyy myös terveydenhuollosta. 

Kipupotilaat, jotka rampauttavat eniten koko järjestelmää, pitäisi saada yhden tahon alle. 

Siinä säästyisi veroeuroja vino pino.