tiistai 29. maaliskuuta 2022

Kiitos hyvänolon nauruista!






Hertta paratkoon, miten paljon olemme kaveriporukassa repineet huumoria tuosta eilen kirjoittamastani juorusta, jonka mukaan minä olen synnyttänyt 17 lasta.



En tiedä, pidentääkö nauru ikää, mutta elämän suola se kyllä on. Sitä on nyt varastossa taas useita kiloja.



Tämähän ei välttämättä ole kaikkien tiedossa, että olemme siskoni kanssa asuttaneet yhteistä kämppää aikuisiällä vuosia.


Muutimme yhteiseen asuntoon täälläkin Mikkelissä aikoinaan. Systeri kuitenkin seurusteli silloin ja piakkoin muutti yhteen silloisen poikaystävänsä, nykyisen aviomiehensä, kanssa.


Yksin en viihtynyt kauaa, sillä sattui se onnettomuus, joten käytännön syistä muutin systerin huusholliin. Olin niin lääkehuuruissani, että jonkun piti minua vähän silmällä pitää. Tai touhujani ainakin.



Söin hirveää myrkkyä. Lyricaa, jonka ansiosta aivoni menivät pois jengoiltaan ja aloin vaan oksentaa. Silloin alkoi myös armoton verenvuoto.

Näin harhoja koko ajan. Kävellessäkin näin isoja kuoppia tiessä, vaikka eihän niitä oikeasti siellä ollut.


Olin siis varsin rattoisa "anoppi" siskoni huushollissa. Siskoni tykkäsi kyllä, hänen nykyisestä aviomiehestään en niin menisi takuuseen. Minähän siis olen käytännössä kasvattanut sisareni. 



Tähän pohjautuen heitin naurun tyrskeen ohessa systerille: "Olet sinäkin melkoinen epeli, kun et ole kertonut minulle noina vuosina, että minä olen punkenut joka vuosi babyn maailmaan. On siinä mulla sisko, kiitti vaan. 😂" 



Siskoni on tikahtua omaan nauruunsa ja heittää takaisin: "No ei se vielä mitään, että kukaan ei ole sinulle kertonut,

mutta se on vallan kauheaa, että 17 lasta ja YHDENKÄÄN kummiksi en ole päässyt. 

Sinä sentään olet esikoiseni kummi. Kyllä tämä on vääryys. 😂" 



Nauru oli jo aivan hervotonta. Sanoin, että täytyy kyllä myöntää tehneeni ihan kardinaalivirheen. 


Jatkoin vielä.. - Eipä sillä. Ovat ihan hiton huonosti kasvatettuja kakaroita, sillä ei ole tarvinnut viikkorahoja paljon jaella, kun kukaan ei ole äitiään täällä hoivaamassa. 😂




Kavereilta tuli ihan sama palaute. Kummittomuus on suurin synti, kun materiaalia on kuulemma vaikka muille asti jakaa. 😂




Olemme siskoni kanssa vuosikymmenten saatossa niin tottuneet tällaiseen käytökseen, että osaamme jo naureskella näille jutuille. 


Eihän siinä. Hyvää huumoria täytyy osata aina arvostaa. 



Tällähän tarkoitetaan loukata juuri sen vuoksi, että minä en lisäänny. Lisäksi tällä tarkoitetaan minun olevan huonomaineinen nainen. 



Jo edesmennyt hyvä miespuolinen ystäväni suurimman totuuden kerran ääneen lausui. - Sinä Odessa olet niin viattoman näköinen ja täysin viattoman oloinen. Älä nyt suutu, mutta olet ihan äärimmäisen pelottava. 



Minusta se oli kaunein kohteliaisuus, jonka olin tuohon saakka koskaan kuullut. Niin totta. 



Siitä ehkä juontaa juurensa myös se, että täällä Mikkelissä miehet, jotka minusta kiinnostuvat tai lähempää tuttavuutta ehdottelevat, ovat kahdeksankympin ja kuoleman väliltä ikähaitariltaan. 




Tämä on osittain hupaisaa jopa siksi, että 17 lapsen synnyttäminen on jokseenkin mahdoton urakka jopa terveelle naiselle. 

Väistämättä tulee keskenmenoja. 


Lisäksi eri uskontokunnissa on näitä naisia, jotka synnyttävät paljon. Heiltä olen kuullut, että ei se mitään onnea ja auvoa ole. 


Kun nainen on raskaana, silloin tulee valtavat liitoskivut, kun hormonit siirtävät lonkkia paikoiltaan. 

Näihin valtaviin kipuihin ei auta yleensä muu, kuin kävely. He saattavat kävellä useita kymmeniä kilometrejä päivässä, jotta saisivat kivuttoman hetken. 


Eli hyvin harva nainen pystyy tällaisiin supernaisen suorituksiin. 




Lisäksi laskeskelin, että tuo huonomaineisuus vähän nyt ottaa osumaa tässä juorussa. 



Jos oletetaan, että olen ollut niin sikiävää sorttia, että joka vuosi on kerrasta pamahtanut raskaaksi, niin silloinhan se tarkoittaa, että on miestä tavannut 17 kertaa. Siis yksi sikiämiskerta per vuosi.



Tai, jos neitseellisestä sikiämisestä on kyse, silloin lisäosa Raamattuun on saatava. Siellä kuitenkin väitetysti näin tapahtunut VAIN kerran. 

Minähän siis olisin ihan pyhimys-materiaalia. Jonkinlainen ihme ainakin.




Eli, kehotan pohtimaan tarkkaan mitä kenestäkin puhutaan. 



Minä kyllä voisin käydä reilusti tätä henkilöä kättelemässä ja kiittämässä. 

Vaatii todella paljon vaivaa, että näin hervottoman vitsin saa aikaiseksi. 

Nauru tuo endorfiinejä, joten niiden aiheuttajaa täytyy aina kiittää. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti