perjantai 11. maaliskuuta 2022

Sosiaalista elämää







Kampesin viimein kaupalle tänä aamuna. Minulla oli pakastimessa niin paljon ruokaa, että olisin pärjännyt vielä muutaman ajan, mutta wc-paperin loppuminen ajoi kaupalle.


Ensimmäisenä kauppiaan rouva tulee kysymään missä olen ollut? Olenko huonompana kuin tavallista?


Vastasin hänelle, että minulla oli hevoskuorman verran sapuskaa ja sitten tämä kevät on niin hankalaa aikaa, kun paju kukkii.

Minulla oli oikein toimenpiteitä vaatinut allerginen kohtaus. Ihan oksat pois meiningillä. Ainakin ne pajunoksat.



Vastaan tuli myös tuttavapariskunta, joka odottaa esikoistaan. Vaimo oli niin paniikissa sodan vuoksi, että hysteriaa hänen tilansa jo lähenteli.


Aviomies seisoi niin avuttoman näköisenä vieressä, kun mikään tyynnyttelypuhe ei auttanut.


En keksinyt siihen hetkeen muuta, kuin otin rouvaa käsivarresta kiinni ja sain häneen katsekontaktin.


Kysyin, näkeekö hän mahdollisena sellaisen asian, että MEIDÄN presidenttimme menisi itärajalle ja levittäisi Putinille punaisen maton. Toivottaisi tervetulleeksi ja ilmoittautuisi tsaarin ensimmäiseksi lakeijaksi?


Hän katsoi minua hetken tyhjin silmin, ja sitten räjähti nauramaan. - En. En pidä mahdollisena. Niin tosiaan, onhan meilläkin puolustusvoimat.


Aviomiehensä kiitti minua äänettömästi vaimonsa selän takaa.

Ei olisi tarvinnut. Meistä jokainen tekee sen, minkä kykenee.



Tapasin myös ystävän, joka on nyt tervehtynyt vakavasta sairaudesta. Hän oli pukeutunut Ukrainan väreihin päästä varpaisiin. Jopa neulonut pipon Ukrainaa tukeakseen.


Minä ihastelin tätä omistautumista ja kauniita käsitöitä.


Hän sanoi, että oli uutiskuvista nähnyt samanlaisen tempauksen Moskovassa. Jos he siellä tekevät näin, meille se on vähintä, mitä me voimme eurooppalaisina tehdä.


Hän sanoi myös olevansa iloinen tästä yhteisestä euroopasta ja ylpeä, kun kuuluu meihin.

Ukrainan taistelutahto on ollut niin inspiroivaa, että on tullut halu pitää tällaista spirittiä yllä.



Hän myös kertoi, kuinka Putinista olevat vitsit ja pilakuvat ovat saaneet nauramaan.


En voinut muuta, kuin nyökytellä. Sanoin myös nauraneeni uutisjutuille ja muille välillä ihan hervottomasti.


Nauruterapia on yksi tärkeimmistä terapiamuodoista.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti