Minä olen kategorisesti ajatellen uhri. Monessakin asiassa.
Se on tosiasia. Kuitenkaan itse uhriutuminen ei oikein ole minun heiniäni.
Se on kaikkien kohdattujen ongelmieni ydin.
Minä en alistu.
Osaan nöyrtyä tarpeen niin vaatiessa, mutta en ole koskaan alistunut.
Enkä ajatellut aloittaa sitä vieläkään.
Viime viikolla lääkkeiden loppuminen tuotti kirjaimellisesti tuskaa.
No, en ole saanut niitä lisää vieläkään.
Asioiden pitää selvitä nyt ensin, ennen kuin arki asettuu uomiinsa. Mitä se sitten ikinä tulevaisuuden kannalta tarkoittaakaan. Vaihtoehdot ovat sen suhteen auki.
Kipu vei ensin. Niin järjetön kipukohtaus, että huh.
Sitten muistin. Niin, minähän olen elänyt suurimman osan tästä sairaudesta ILMAN minkäänlaista lääkitystä. Myöskin ilman tulehduskipulääkkeitä.
Aivan! Niinhän se olikin. Minähän nimenomaisesti olen kehittänyt keinoja kivun torjuntaan ja sietoon.
Viime ajat vain olen pystynyt syömään tulehduskipulääkkeitä, joten ne ovat olleet "helpompi" ja nopeampi ratkaisu asiaan. Toki ihan asiansa ajaneet ja tarpeen olleet.
Niinpä kaivoin lämpöpuhaltimen ja kylmäkallet naftaliinista. Samaan aikaan sekä vuorotellen annettuna kylmä-lämpöhoito hoisi ongelman kahdessa vuorokaudessa.
Pahoinvointi on ollut aivan järkyttävällä tasolla.
Eilen maailmakin pyöri silmissä ja pidättelin oksennusta puoli päivää. Väkisin tungin ruokaa naamaan.
Nykyään en enää oksenna.
Pahoinvointi on hyvin voimakasta. Krampit viiltävät.
Katselin ikkunasta, kun joutsenet olivat palanneet paikalleen. En ole nähnyt niitä pariin vuoteen, joten ensimmäinen ajatus oli,
No sentään jotain maailmassa vielä mallillaan ja totutusti.
Niin, että mitä ajattelin juuri?
Niin tietysti. Totutusti.
Miksikäs minä oikein voin niin pahoin?
Samassa astelin vaa'alle.
Niinpä niin. Kyllä minäkin osaan välillä olla melkoinen idiootti.
Painoa oli taas pudonnut ihan mukiinmenevästi.
Se tarkoittaa sitä, että minun kehoni on tehnyt taas mahdottomasta mahdollista.
Se on suodattanut tuota myrkkynestettä niin paljon, että se näkyy jo kilomäärissä. Nyt lähennellään jo - 10kg lukemaa.
Minun kehoni on siis tehnyt työtä peitotakseen pedon.
Minä tykkään käyttää ilmaisua
Laittaa nippuun!
Minun kehoni laittaa omaa vihollistaan nippuun ja minä vaan valitan, kun on huono olo.
Ok. Asia ymmärretty. En valita enää. Anteeksi! Olen oppinut läksyni!
Autan nyt kehoani kaikin tavoin pistämään vihollisen nippuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti