Vaillinnaista selostusta

Omien sanojen selitys ja uudelleen asettelu ymmärrettävämpään muotoon näköjään jatkuu.

On se ihana juttu, että ihminen osaa kysyä silloin kun ei ihan ymmärrä.

Näin juuri. Vastuullisen henkilön toimintatapa.

Kyse on anteeksiannosta tällä kertaa.

Olen kirjoittanut pitkän sepustuksen miksi en ymmärrä anteeksiantoa.

Olen ilmaissut itseni vaillinnaisesti, ja onneksi asiaa nyt kysyttiin.

Niin kuin olen vähän joka postauksessa todennut, näen kaikki tapahtumat elämässä oppikouluna tai opittavina läksyinä.

Näin ollen silloin molempien asianosaisten täytyy oppia oma läksynsä. Tai se olisi ainakin suotavaa, jos kantaa vastuunsa läksyistä. 😃

Se ei ratkaise mitä ihminen on tehnyt.

Monen hajottavan asian jälkeenkin minä voin elää minua väärin kohdelleen ihmisen kanssa täysin sopuisaa elämää.

En siis varsinaisesti ole antanut anteeksi. Olen pystynyt hyväksymään tapahtuneen.

Tämä johtuu myös siitä, että kyseessä ei ole ollut omassa mielessäni se suurin petos tai rikos, jonka jälkeen mitään kanssakäymistä ei enää ole.

Se suurin tai perimmäisin petos tai rikos, joka jokaiselta meiltä löytyy, on aina henkilökohtainen.

Se riippuu suhteen laadusta kyseisen henkilöön

Myös se, onko ihminen saanut jo uuden tilaisuuden ja pilannut senkin.

Se, mitä ihminen on oppinut ja ennenkaikkea oivaltanut tilanteesta ja omasta käytöksestään ratkaisee paljon.

Jos näin on tapahtunut, ihminen ottaa silloin vastuun omasta käytöksestään. Sekä korjaa sitä. 

Hän myös ymmärtää mitä hänen on pyydettävä omalta osaltaan anteeksi. Ja mitä ei. 

Silloin kaikki aiheutunut vaiva on ollut lopputuloksen kannalta arvokasta ja tilanteen vaatimaa.

Minulle se perimmäisin pahin synti on nykyään arvojani noudattavaan toimintaan kohdistuva kiittämättömyys ja kunnioituksen puute.

Voi kuulostaa sanahelinältä. Voin vakuuttaa ettei se sitä ole.

Kun minä katson asiat päättyneiksi, niihin ei ole enää paluuta. Ei, vaikka mikä olisi.

Olen silloin menettänyt lopullisesti uskoni ihmisen kykyyn kehittyä. Yleensä ihminen on saanut tässä kohtaa kaksi tilaisuutta todistaa toisin. 

Voi olla, että olen julma. Olen sitä mieltä vahvasti, että myös ero toisesta ihmisestä ja välien katkeaminen voivat osaltaan opettaa paljonkin. Ja opettavatkin. 

Mikään ihmisten välinen kanssakäyminen ei tapahdu tyhjiössä, joten aina on olemassa vaikuttamisen ja oppimisen mahdollisuus. Vaikka sitten kovemmilla keinoilla. 

Olen siis hyvinkin suosiollinen ja suopea ihmisen kehitykselle ja oivalluksille. Ne ovat ihan parasta parsaa. 

Myös sillä on merkitystä olenko minä kyseiselle ihmiselle keino saavuttaa jotain hyötyä vai olenko merkityksellinen ihminen omana itsenäni. 

Sitten on olemassa myös ihmisten tietämättömyys. Tai ei se oikeastaan ole sitä. Se on tiedon vaillinnaisuus. 

Käytin juuri valmennuksessa esimerkkinä sitä, kuinka emme aina ole päteviä tekemään päätelmiä. 

Jos osaat ajatella asiaa vain omasta näkökulmastasi, tulet aivan varmasti törmäämään siihen, että et tule ymmärretyksi tai vastaavasti loukkaat toista hyvin verisesti, jopa haavoittavasti. 

Tämä on rankka esimerkki, mutta erittäin toimiva ja tehokas. 

Kun tulee ihmisestä, sanotaan nyt miesoletetusta henkilöstä, pedofilia epäily. 

Toinen mies reagoi asiaan niin, ettei se ole mahdollista. 

Hän saattaa syyttää uhria valehtelijaksi, koska hänellä ei koskaan ole ollut hänen mielestään hyvän tyypin kanssa ongelmia. 

Niinpä! My point exactly! 

No, miten se olisi mahdollista että olisi ollut ongelmia? 

Pedofiilejä on erilaisilla painotuksilla. Toiset tykkäävät tytöistä, toiset pojista jne. 

Jos olet täysi hetero mies, miten sinä tuntisit vaaran? Et mitenkään. Eihän se seksuaalinen kiinnostus koske sinua millään tavoin. 

Et ole ollenkaan pätevä arvioimaan, onko epäilty vaarallinen, syyllinen vai ei. 

Laitapa samaan tilanteeseen pikkutyttö tai pieni poika. Heistä jompikumpi tuntee kyllä vaaran, jos se on olemassa. 

He vain eivät osaa sanoittaa sitä. 

(Hetero siksi, että seksuaalivähemmistöt herkemmin tulkitsevat toista, koska he eivät oleta mitään.) 

(Sama esimerkki koskee tietysti myös naisoletettuja. Naisten hoivavietti on yleensä niin korkealla, että he normaalisti katsovat mieluummin kuin katuvat.) 

Kehityksen iso paikka. 

Jos tällaisessa urakassa onnistuu oivaltamaan, kehittymään ja vielä analysoimaan omaa käytöstään, se on hatunnoston arvoinen paikka. 

Siitä kannattaa kertoa minulle. Arvostan sellaista kehitystä kovin. 

Saattaa tosin olla, että kehujen jälkeen esitän muutaman jatkokysymyksen..