Minua hiukan huvitti juttu erään Amerikkalaisen tv-sarjan tuotannosta, jossa väitetysti yksi on maksettu hiljaiseksi toisen törttöilyjen vuoksi.
Asia on vakava. Siitä ei sovi huvittua.
Kuitenkin tämä väitetty summa on 5 miljoonaa dollaria.
Tuntuu Amerikkalaisessa mittakaavassa pieneltä summalta. Ottaen huomioon menestyneen tv-tähden.
Verraten Suomen mittakavaan. Täällä tuollainen summa olisi mitä suurimmissa määrin aivan absurdi. Se, jos mikä olisi tunnustus syyllisyydestä.
Jos näin on käynyt, onhan se Jenkkiläisessäkin tapauksessa tunnustus syyllisyydestä.
Tosin Suomessa tuollaisella summalla vaadittaisiin muutakin kuin pelkkä vaitiololupaus.
Kulttuurien ja oikeusjärjestelmien erot.
Lahjonnassahan ei ole oikeasti kyse rahasta eikä sen määrästä.
Jonkun ihmisen lahjomiseen riittää 50 euroa, kun toinen vaatii vastineeksi miljoonia.
Tässä on kyse suhteutetusta mittakaavasta.
Lahjonta perustuu siihen, että se mitä rahan vastineeksi vaaditaan, on myytävissä.
Lahjonta on eittämättä kaikista kannattavin keino saavuttaa haluamansa. Kauppa se on joka kannattaa.
Riippuu ihmisestä kuinka hän rahan määrän arvottaa suhteessa tietoonsa.
Sen, onko asia myytävissä, määrittää ihmisen oma arvojärjestelmä.
Rikollisen toiminnan ollessa kyseessä jokainen pohtii omalla kohdallaan kestääkö vaikenemisen vaikutukset.
Meistä jokainen arvottaa rikoksetkin eri tavoin.
Rahan ajatellaan olevan yleispätevä keino saada haluamansa, koska jokainen tarvitsee rahaa.
Tämä kuulostaa helpolta ja viattomalta keinolta peitellä haluttuja asioita.
Todellisuudessa se on kuitenkin kaikista petollisin ja hankalin asia, johon voi toisen taivutella.
Nimittäin vaikenemisen vaikutuksista kukaan ei kerro.
Kun ihminen ottaa vastaan rahaa, se johtuu kunkin omasta taloudellisesta hyödystä.
Tämä hyöty kestää aikansa.
Ihminen sitoutetaan rahalla sopimukseen. Vain siihen. Kaikki sopimukset ovat purettavissa tai mitätöitävissä.
Rahalla ei kuitenkaan ole ostomahdollisuutta ihmisen ajatteluun ja omatuntoon.
Se ei vain valuuttana kelpaa.
Aikaa myöten tällainen kaupankäynti saa aikaan syyllisyyden tunteen.
Miten ihminen käsittelee syyllisyyttään on avain tunnustaako hän kuitenkin lopulta tietonsa.
Jos ihminen syyllistää itseään ja hänet voi sopimuksen myötä lukea osasyylliseksi, voi vaikenemisen taakka olla lopulta kestämätön.
Hiljaisen hyväksynnän antaminen kyseenalaisille asioille on ihmismielessä musertava asia.
Se on sitä siksi, että meidän kenenkään ei tarvitse ottaa kantaa, kun joku muu tekee rikoksen tai kohtelee muita huonosti.
Se on ulkoinen asia. Ei kosketa. Ei luo paineita.
Vasta siinä tapauksessa, kun itse joudumme sotketuksi tapahtumiin ja syyllistyminen asioihin voidaan osoittaa, alkaa ihmisen omatunto toimia.
Syyllisyyden osoittamiseksi riittää jo pelkästään se, miltä asiat näyttävät ulospäin. Tai se, että pelkästään tuntee rikollisen.
Paitsi tietysti siinä tilanteessa, että ihminen on arvoilleen uskollinen. Tällainen ihminen ei kyllä ole edes lahjottavissa.
Vaikka kovasti väitetään jokaisella olevan hintansa. Silloin lahjonta ei ole keino, millä arvoilleen uskollisen ihmisen vaikeneminen ostetaan. En usko, että sitä linjaa on viisasta edes kokeilla. Varsinkaan, jos on tarkoitus vaieta asioista.
Se mitä rahalla tässä maailmassa saa on täysin suhteellista.
Rahalla on valtava vaikutus, voima ja valta.
Kuitenkin se kelpaa valuttana vain asioihin, joita rahalla ja rahan arvolla voidaan määrittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti