Luottamus?

Toinen hankala teema on nimeltään luottamus.

Ai hyvänen aika. Siinä sitä riittää määrittelemistä missä suhteessa luottaa kehenkin. Ja missä määrin. 

Muistan elävästi, kun olin vielä sairaanhoidon piirissä. Eräs vaitiolovelvollisuuden omaava henkilöstön jäsen oli juoruillut terveystietojani pitkin kyliä.

Minä tietenkin suutuin tästä. Ihme, jos kukaan ei sitä ymmärrä.

Minulla oli hänen työtoverinsa kanssa aika ja kerroin miksi en nyt pysty luottamaan häneenkään.

Hän ihmetteli suureen ääneen, kuinka on mahdollista, että yhden tehdessä virheen menetän luottamukseni kaikkiin. Ja hän paheksui minua.

-Siksi, että minä olen moniongelmainen, vastasin.

No, mietitäänpä. Hänen olisi täytynyt ottaa kantaa asiaan ja viedä virhe eteenpäin. Hänen olisi kuulunut pahoitella minulle, että minun yksityisyyttäni on loukattu.

Ja hänen olisi kuulunut tuomita teko.

Jos hän olisi toiminut näin, olisin luottanut häneen edelleen.

Hän kuitenkin ulkoisti vastuun asiasta vain minulle.

Tiedän, että on väärin minulta menettää luottamus kaikkia kohtaan. Kaikki eivät ole roistoja.

Hän kuitenkin edusti instituutiota. Siksi hänellä olisi ollut velvollisuus toimia. Koko lafkan olisi pitänyt ansaita luottamukseni uudelleen. Ja vain siksi, että heistä yksi teki virheen.

He yhdessä muodostavat kokonaisuuden. He yhdessä ovat myös yhteisöllisessä vastuussa.

Oli se reilua tai ei.

Mutta näin toimii aniharva ihminen. Onneksi on muutama, jotka tämän toimintatavan ymmärtävät. 

Se on kuitenkin totta, että minulla on luottamusongelma. Vähän kaiken suhteen. 

On sen verran monta kertaa tuo henkikulta ollut vaarassa, jotta yleistä turvallisuuden tunnetta ei ole päässyt syntymään.

Voin yhden käden sormilla laskea ne henkilöt, joihin olen luottanut niin paljon, että he antavat minun elää ja tekevät kaikkensa sen eteen. Niitä on tasan yksi. 

Voin sanoa, että onnekas on se ihminen, jonka ei ole tarvinnut testata tätä ominaisuutta. 

Luottamuksen tasoja on muitakin. 

Luotan ruokakaupassa siihen, että hinnat ovat oikein. Harvoin tarkistelen niitä. 

Luotan ruoan olevan tuoretta ja syötävää. 

Voiko siis sanoa, että luotan ihmisten tekevän työnsä?

Ei voi. Tiedän siellä olevan henkilöitä, joita ei kiinnosta tehdä töitä. Tiedän senkin, että siellä on kuitenkin enemmän henkilöitä, jotka tekevät työtään tosissaan ja suurella sydämellä. He korjaavat näiden jälkiä, joita ei työnteko niin kiinnosta. 

Ihmissuhteet. Joidenkin kanssa tulee heti turvallinen olo ja toisten taas ei. 

Se ei kerro luottamuksesta vielä yhtään mitään. Ainakaan minun kohdallani.

Se, kuinka paljon pidän ihmisestä määrittää sitä, kuinka paljon "testaan" luottamusta välillämme. 

Siihen ei tarvita mitään ihmetekoja. Jutustelu ja tavallinen toiminta riittävät. 

Siinäkin riippuu siitä, kuinka paljon ihmiseen on tarvis luottaa ja missä konseptissa. 

Se, mihin ihmisyydessä luotan, on ihmisen arvomaailma, lojaliteetti sekä käytös. 

Ne tulevat jossain muodossa aina näkyväksi. Niitä ei kukaan pääse karkuun. 

Niitä ei myöskään voi feikata tai esittää. 

Joku yksityiskohta paljastaa AINA todellisen tilanteen. 

Minäkin menin retkuun kerran. Ajattelin kyseisen ihmisen olevan jopa liian hyvä.

Kunnes jutustellessa selvisi, että hän pakottaisi minut tilanteeseen, jonka seurauksena voisin menehtyä, koska hänellä on tähän toimeen oikeus. Välittämättä seurauksista muille. 

Joo. Hyvyyttä juu. 

Eli minusta kysymykset ovat enemmän kuin aiheellisia, viitaten edelliseen postaukseeni. 

Luottamus on siis aina kontekstissään ja suhteessa johonkin. 

Kaikki luottamus ei ole samanarvoista. 

Siksi siitä ei voi puhua pelkkänä yleiskäsitteenä, vaikka näin normaalisti tehdäänkin. 

Luottamusta on myös sekin, jos tietää jonkun tekevän jotain oikein tai väärin. 

Hän tulee aina ajallaan. Toinen on taas aina myöhässä tai vastaavasti etuajassa. 

Toinen tietää asioita joiden todenperäisyyteen voi luottaa. Toinen taas kertoo satuja tai keksittyjä tarinoita. 

Me tunnemme erilaista luottamusta eri ihmisiin. Me luotamme heihin erilaisissa asioissa ja tilanteissa. 

Ehkä omien vanhempien, oman perheen ja puolison kanssa luottamuksen täytyy olla syvintä mahdollista. 

Minun kirjoissani sen täytyy tarkoittaa sitä, että voin luottaa henkeni heidän käsiinsä. Voin luottaa siihen, että kukaan ei vahingoita eikä tahallisesti heikennä elinolosuhteita tai aiheuta tietoista kärsimystä.

Mitä luottamuksen syvin määritelmä sinulle tarkoittaa?