Keskustelin erään näöltä tutun ihmisen kanssa sattumalta.
Oli niin ihana kuulla ensimmäistä kertaa ikinä ihmisen sanovan ääneen, kuinka onnellinen ja tyytyväinen hän on elettyyn elämäänsä.
Siis oikeasti. Aidosti.
Elämä ei tietenkään ole ollut hänellekään helppoa, eikä traagisiltakaan asioilta ole vältytty.
Hän on joutunut tai oikeammin halunnut ja uskaltanut tehdä ajankuvalle jopa epäsovinnaisia ratkaisuja elämässään.
Hän on kestänyt muiden arvostelun ja jonkinmoisen pilkankin.
Hän sanoi, ettei millään sellaisella ollut väliä, sillä hän oli onnellinen. Hän eli omaa unelmaansa.
Hän rakasti jopa sitä arkea, joka hänen elämässään vallitsi.
En ole koskaan kuullut ihmisen myöntävän tuollaista asiaa ihan tuosta vain. Se on yhtä arkinen ja itsestäänselvä asia kuin kauppalista.
Niin. Ihmisen täytyy olla onnellinen sisäisesti, jotta myös arjessaan voi olla onnellinen.
Toisin kun luullaan, että pitää olla kaikkea mahdollista ulkoista, jotta voi olla ihmisenä onnellinen.
Arvostuksen saaminen ei liity myöskään millään tavoin onnellisuuteen. Se liittyy tarpeeseen miellyttää muita.
Jos ihminen on sinut omien arvojen ja oman toimintansa suhteen itseään kohtaan, silloin muiden mielipiteillä tai luomilla arvoilla ei ole merkitystä. Tai edes muiden odotuksilla.
Minä en muutoinkaan ymmärtä, miksi ihmisille asetetaan tiettyjä paineita tehdä tai saavuttaa jotain tiettyä.
Jokainen on oma yksilö, joka määrittää itse oman tiensä. Oman elämänsä.
Käytin tästä esimerkkiä valmennuksessa.
En ole vielä kuullut, että yksikään vauva syntyy tähän maailmaan vaatimuslista mukanaan.
Kyllä me olemassaolevat ihmiset päätämme siitä, miten ketäkin kohtelemme, ja mitä vaatimuksia kenellekin asetamme.
Lopulta kuitenkin ihminen itse päättää siitä, mikä on hänelle hyväksi ja millaista elämää hän haluaa elää.
Sillä ei vielä ole mitään tekemistä arjen valintojen kanssa. Tai ulkoisten asioiden kanssa.
Ne joko tukevat tai tuhoavat sitä ajatusta, joka meillä jokaisella onnellisesta elämän vietosta on olemassa.
Itse kuulun tähän ryhmään, joka on onnellinen. Elämästä onnellinen.
Se ei ole kenenkään ansiota, eikä kenestäkään johtuvaa.
Se on elämästä johtuvaa.
Arkeni ei vielä täysin vastaa sitä kuvaa, jota haluan jatkossa elää.
En ehkä kaikesta ole arjessani onnellinen, mutta vastaavasti en ole onnetonkaan.
Arki ei vähennä tai lisää onnellisuutta elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti