Nyt on syytä pureutua aiheeseen, joka on vakava.
Minä tiedän omaavani ominaisuuden, joka on sekä siunaus että kirous.
Ihmiset puhuvat minulle paljon. Siinä ei ole mitään ongelmaa, jokainen saa mahdollisuutensa tulla kuulluksi, niin kuin pitääkin.
Ongelma on siinä, että minulle tunnustetaan myös rikoksia.
Onkin hyvä teroittaa mieliin, että minua EI sido tässä kohtaa minkäänlainen vaitiolovelvollisuus.
Minä en ole rippiä vastaanottava pappi.
En myöskään työskentele poliisissa tai muussa virkalaitoksessa, jossa tunnustus saataisiin heti sille kuuluvaan prosessiin.
Lain silmissä minä olen ihan tavallinen talliainen, kuten muutkin tavikset.
Vaikka osa tuntuu pitävän minua samana kuin virkavelvollinen ihminen.
Tässä kohtaa tunnustuksesta tulee ongelma.
Minä vien rikokset eteenpäin.
Näin siltä kuitenkin häviää tunnustuksen voima sekä uskottavuus.
Vielä kun toimitaan niin, että tunnustuksen päälle kielletään minua kertomasta kenellekään
ja, jos kerron, uhriudutaan sille, mitä minä olen henkilölle tehnyt.
Tämä on kuitenkin tunnustuksen tekijältä minua kohtaan mitä julminta henkistä väkivaltaa.
Pitää pitää mielessä myös se, että uhkaaminen jollakin tai esim jonkun hengellä voi äkkiä täyttää uuden rikoksen tunnusmerkistön.
Ongelma muuttuu myös hiljaiseksi hyväksynnäksi, kun minulle avaudutaan, mutta sen jälkeen kielletään asia.
Vaikein tapaus on mielestäni esimerkkinä se, että puoliso on raiskannut toisen.
Minulle avaudutaan tästä, mutta kielletään ehdottomasti viemästä asiaa eteenpäin.
Jos vien asian eteenpäin, kielletään kaikki.
Kenenkään psyyke ei kestä tällaista.
Siksipä olen ottanut ilmoituksen käyttöön. Ymmärräthän olevasi tunnustamassa rikosta.
Minä en voi ottaa tunnustustasi vastaan kuin poliisin läsnäollessa, joten soitamme nyt partion paikalle.
Eli, jos tuntuu, että olen ainoa jolle voi asioistaan kertoa, se tapahtuu jatkossa ainoastaan näin. Virkavallan läsnäollessa.
Se, että minä YMMÄRRÄN miksi rikos tapahtuu ja miksi niitä tehdään
EI kuitenkaan ole sama, kuin HYVÄKSYISIN lopputuloksen.
Ihmisellä on AINA valta valita.
Jos osaa valita laittomuuden, osaa valita myös oikein tekemisen.
Tämä koskee niin tekijää kuin uhriakin. Rikoksen peittelykin voi olla jossain tapauksissa rikos.
Minä olen ehkä tämän maan tiukin tiukkis siinä mitä rangaistuksiin tulee, joten en ollenkaan
ole edes sitä mieltä, että lieventäviä perusteita olisi olemassa.
Niitä kuitenkin on, joten on vaan parempi etten minä ole taho, joka rangaistuksista on millään tavoin vastuussa tai päättämässä.
Jokainen aikuinen on 100%:sti vastuussa itsestään. Omista tekemisistään kuten myös tekemättä jättämisistään.
Olkaamme siis tarkkoja siinä millaisia taakkoja toisillemme kasaamme.
Ja muistutan myös siitä, että kriisitilanteiden sattuessa neuvovia puhelimia on olemassa. Aina on mahdollista saada kriisiapua, sekä tukea tilanteeseensa.
Lakiavusta lähtien.
Ja tunnustamisen tarpeen tullessa neuvon soittamaan hätäkeskukseen, jos paikkakunnalla ei poliisia ole tavoitettavissa.
Näissä numeroissa AINA annetaan ohjeet jatkotoimille.
Raadollisinta on se, että aina ihminen ei ole tietoinen siitä, että on tehnyt rikoksen tai vastaavasti joutunut sellaisen uhriksi.
Esimerkkinä pitkään jatkunut lasten tai nuorten seksuaalinen hyväksikäyttö. Ihminen ei välttämättä ymmärrä tulleensa uudenlaisessa tilanteessa esim raiskatuksi, kun sellainen toiminta on hänelle arkipäivää.
Hän vain tuntee jonkun olevan pahasti vialla ja väärin, mutta ei osaa sanoittaa sitä mikä on pielessä.
Näissä tilanteissa minusta on usein apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti