Kyyneleet..

Aidosta onnellisuudesta puheen ollen..

Tänään tuli taas vuosia täyteen. 13 vuotta sitten, juurikin perjantaina, muuttui tapaturmassa kaikki siihen asti vaikuttanut pysyvästi.

Tänään on itku ollut herkässä.

Siksi, että tämä on näistä vuosipäivistä merkityksellisin, koska

takana on puoli vuotta todellista paranemista!

Siksi minua itkettää kovin. Olen ihminen, joka suorittaa kun tarve vaatii. Tunteet tulevat sitten kun suorittamisen ei tarvitse olla enää etusijalla.

Tänään se ei enää ole. Tänään olen itkenyt. 

Ensimmäistä kertaa 13 vuoden takaiset tapahtumat tuntuvat siltä, että juuri niin pitikin tapahtua. 

Tuo päivä on viimeisen puolen vuoden aikana löytänyt sekä tarkoituksensa että merkityksensä. 

On ehkä vaikea ymmärtää tai hyväksyä sitä, että tuon päivän merkitys elämässä koskee minun lisäkseni muitakin henkilöitä. 

Sillä on ollut laaja merkitys, vaikka sitä ei ehkä tule ajatelleeksi. 

Se on se, perhosen siiven isku, täällä, tsunami toisella puolen maapalloa. Kun joku muuttuu, kaikki muuttuu. 

Ja vaikutukset kertaantuvat. 

Minä koen, että näillä tapahtumilla loppui tietty vaihe. Siitä ei alkanut uusi, vaan aukeni tilaisuus kohdata kaikki siihenastinen. 

Se on siis vastalääke tietyille tapahtumille. 

A Blessing in disguise eli todellakin onni onnettomuudessa. Jopa kirjaimellisesti. 

Englanninkielinen, siunaus valepuvussa, vaan kuvaa asiaa mielestäni paremmin.

Pohdin tuossa muutama päivä sitten, että tämäkään ei himmennä onnellisuutta elämään. Ehkä se jopa lisää sitä. 

"Ei annettu helppoa tietä, ei kirkasta maisemaa. Annettiin kivinen polku, mykkä routainen maa." 

Näin sanoo runossaan Anna-Mari Kaskinen. 

Siinä on sikäli puolensa, että sillä mitä sinulle annetaan, on yritettävä tehdä parhaansa. Olla jotenkin hyödyllinen. 

Kun huomaat tekeväsi, selviäväsi, ymmärtäväsi ja oivaltavasi, on mahdotonta tuntea mitään muuta kuin kiitollisuutta parhaasta mahdollisesta opista. 

Voimiasi et saa koskaan selville, jos et koskaan koettele niitä, mihin ne riittävät. 

Ja minä sanon, että ihminen tekee pakon edessä aikamoisia asioita.