Totuus?

Kun tässä on jumpattu tätä totuutta niin puolelta kuin toiselta eikä valmista tunnu tulevan vieläkään, 

Alan epäillä jo omaa tehokkuuttanikin.

Vaikka maailmanaika antaa ymmärtää, että kenelläkään ei loppujen lopuksi ole väliä, valuutta ja valta pyörittävät maailmaa, 

Kerron oman esimerkin siitä, kuinka et koskaan voi tietää KUINKA paljon vaikutat toiseen ihmiseen. Niin hyvässä kuin pahassakin. 

Kerron oman tarinani, mutta nimet on muutettu. Jos henkilöt tunnistavat itsensä, toivottavasti ymmärrätte sen mikä valta teillä oli vaikuttaa asioihin ja se vaikutti.

Henkilökohtaisesti olen asiasta hyvin kiitollinen. Kiitos, kun olitte! Kiitos, kun vaikutitte!

Kun tämän pahis isäni toimesta tapahtui mitä tapahtui,

Se oli minulle hyvin traagista, mutta samalla koko maailma murentui yhdessä illassa.

Minä olin yhtäkkiä täysin epäkelpo, sillä siihen mitä sanoin ja kerroin, ei uskottu.

Tai uskottiin, mutta se kiellettiin. 

Oikeusprosessi kesti melkein 2 vuotta. Tuona aikana en voinut liikkua yksin missään, sillä isäni seuraili minua.

Kyllä minä nyt ymmärrän, mitä hän pyrki tekemään.

Joku voi vieläkin ajatella, että hän yritti vain puhua järkeä typerälle lapselleen.

No, jos minä häntä pelkäsin niin paljon ettei henki kunnolla kulkenut, voi jokainen päätellä onko jokin pelon aiheuttanut. Fyysisiä reaktioita on aika vaikea teeskennellä. Varsinkin kun yrität näytellä ettet pelkää ollenkaan. 

Olin kaverini perheen kotona kyläilemässä, kun näimme kaikki ikkunasta isäni ajavan pihaan. 

Minä sain kovan paniikkikohtauksen ja yritin suorastaan rukoilla etteivät he päästäisi isääni sisään. 

Talon emäntä, olkoon hän Lissu Laaksonen, ärsyyntyi paniikistani ja hätisteli minut pois tieltään ja meni ovelleen. 

Isäni kyseli olenko minä siellä.. Lissu vahvisti minun olevan paikalla. 

Minä yritin kiivaasti pohtia samaan aikaan, mitä teen. Miten pääsen pakoon. Aivot eivät vain suostuneet toimimaan. 

Kuulin isäni jatkavan.. Hän oikein uhriutuen ja surkeana itkuisella valittavalla äänellään selitti Lissulle, kuinka kamala lapsi minä olen ja levittelen hänestä hirveitä valheita. 

Kerkesin omassa päässäni ajatella vain.. Peli oli pelattu.. Kukaan ei usko minua ja kaikki antavat isäni vähintään tappaa minut. 

En päässyt ajatustani ihan loppuun saakka, sillä

Lissu Laaksonen suuttui täysin. 

Hän raivoisasti huusi isälleni: "Tuo tyttö ei valehtele! Sinulla on 2 minuuttia aikaa poistua pihaltani tai soitan poliisit. Ja tyttöä on turha jäädä vahtaamaan tien varteen!" 

Ja näihin sanoihin ja tunnelmiin hän paiskasi ovensa kiinni. 

Lissu meni ikkunaan vahtimaan, että isäni tosiaan poistuu heidän tontiltaan. 

Siinä en osannut muuta kuin sydämestäni ja helpottuneena kiittää häntä! 

He vielä saattoivat minut kotiin, etten jäänyt yksin. 

Miksi tämä vaikutti minuun niin merkittävästi? 

Sen vuoksi, että ymmärsin ensimmäisen kerran koskaan ikinä, että

TOTUUDEN JA VALHEEN VOI EROTTAA TOISISTAAN! 

Ihmiset kykenevät tähän. 

Tuo hetki näin jälkeenpäin ajatellen sai minut kiinnostumaan ihmisen käytöksestä. 

Yksi pieni tapahtuma voi määrittää isoja asioita. 

Totuus ei siis koskaan, tarkoitan EI KOSKAAN, ole mielipideasia. 

Jokaisella on varmasti mielipide minusta ja mielipide isästäni. 

Mielipide meistä kummastakaan henkilönä EI kerro totuutta todellisista teoista ja tapahtumista.