Petoksen kierre

Edellisessä postauksessa mainitussa elokuvassa oli myös kohtaus, jossa kaksi miestä jutteli keskenään. Toinen sanoi, että maailmassa on kolme ihmettä joita hän ei ymmärrä, ja yksi niistä on nainen.

Olen samaa mieltä. Minä olen nainen, enkä silti ymmärrä monienkaan naisten käytöstä.

Muistan kuinka 6 vuotiaana tiesin tästä pettämisen jalosta maailmasta jo enemmän kuin olisi ollut tarpeen.

Meidän kotiimme tuli naisia. Nuoria naisia. He keskellä päivää tulivat etsimään isääni. Tekivät äidilleni selväksi, että he olisivat isäni tulevia puolisoita.

Isäni huoria. Niin äitini heitä nimitti.

Olen näin aikuisena ajatellut paljon tuotakin asiaa.

En usko, että he olivat sananmukaisessa merkityksessä huoria, jotka ottivat maksun. Ei.

He olivat nuoria naisia, jotka olivat, ehkä ensimmäistä kertaa, rakastuneet.

He olivat kristillisten kotien kasvatteja. Mies, lapset, perhe kuuluivat suunnitelmaan. Ja mikäs sen parempaa, jos löytää ihmisen, johon rakastuu. Vaikka mies olisikin varattu, onhan tosirakkaus sentään tärkeämpää. Näin moni ajattelee ruusunpunaisten lasien läpi. Ja isäni on hyvin voinut tällaisia vihjeitä antaa. Suoranaisiin lupauksiin en kuitenkaan usko. 

Olen ihmetellyt paljon sitä asiaa, miksi juuri naiset puolustavat minun isääni henkeen ja vereen saakka..

Olen tavannut monta naista, jotka ovat täydellisen ehdottoman lojaaleja isälleni. Se on side, joka ei katkea mistään voimasta. 

Olen ihmetellyt tätä. Mikään tunne, vaikka olisi kuinka sitä suurinta mahdollista rakkautta, ei kestä loputtomiin. Eikä se voi olla kaikilla näilläkään tapaamillani naisilla yhtäaikaista.

Kuitenkin heistäkin suurin osa tietää siitä, kuinka suuri joukko näitä naisia on ollut tai on. He eivät ole ainoita, joten mustasukkaisuus riittää heikentämään tuon suuren rakkauden tunteen arvoa ja sitä kautta lojaalisuus kärsii.

Näin ei ole kuitenkaan käynyt.

Sain vastauksen tähän asiaan aivan yllättäen sieltä, mistä en olisi uskonut sen olevan mahdollista.

Kummitätini kertoi omalle aikuiselle tyttärelleen ihan muun asian yhteydessä, 

Kuinka mielettömän upeaa on se, että on saanut yhteisen lapsen suuren rakkautensa kanssa. Vaikka tuota miestä ei olisikaan, on naisella aina lapsi. Yhteinen side.

Näin kummitätini ilmeen. Hän oli kuin kissa, joka on latkinut kupillisen kermaa. Hän näytti jotenkin salaperäiseltä. Täydellisen onnelliselta. Hän katsoi pöytää, mutta katseesta näki, että hän katseli sisään päin, jotain omaa salaista tarinaa, joka täytti hänet suurimmalla mahdollisella onnen ja täyttymyksen tunteella.

Vatsaani kouri hyvin ikävästi tuossa tilanteessa, koska ymmärsin, että olin katsellut tuota samaa ilmettä ja hehkua juurikin useamman näiden eri naisten kasvoilla, joiden kanssa olen joutunut isästäni keskusteluja käymään.

Silloin ymmärsin sen. Tietenkin. Lapsi. Yhteisen rakkauden hedelmä. Yhteinen side. 

Tämä varmasti pätee tiettyyn ihmistyyppiin. Se vastaa johonkin tarpeesen, jonka se täyttää. 

Muutoinhan koko ihmiskunta käyttäytyisi samoin. 

Yksi näistä hehkuvista isääni raivokkaasti kehuvista ja puolustavista naisista oli jopa poliisin rouva. 

Vakavampaa oli kuitenkin se, että sosiaalityöntekijän, joka tutki asiaani ennen oikeudenkäyntiä, huhuttiin olevan isäni lapsen äiti. 

Käytös, jota tämä sosiaalityöntekijä minulle osoitti tapauksen yhteydessä oli täysin ala-arvoista. Lopulta hänkään ei mahtanut tosiasioille mitään, mutta asialla saattoi hyvinkin olla vaikutusta lopputulokseen.

Minä en uskonut juoruja silloin. En uskonut, että mikään voisi vaikuttaa ihmisen haluun ja velvollisuuteen hoitaa työtään.

Kuinka väärässä ja naiivi olinkaan.. Huoh!

Isäni osaa olla hurmaava. Hän on aina osannut käsitellä ihmisiä. Hänen kanssakäymisensä ihmisten kanssa on taidetta. Hän osaa muovata oman käytöksensä vastaamaan juuri sitä, mitä vastapuoli kaipaa.

Uskon kyllä, että hän saa naiset rakastuman itseensä. Hän varmasti osaa vakuuttaa naiset ajattelemaan juurikin näin, että yhteinen lapsi, jota hän ei kuitenkaan halua tunnustaa tai kasvattaa, on suuren rakkauden tunnusmerkki. 

Olen kuitenkin varma, isäni toimintatavat tuntien siitä, että hänellä on takana suurempi suunnitelma. 

Vaikka en suurta rakkautta hänenkään kohdallaan poissulje, se ei kuitenkaan ole päämäärä. Se voi olla mukava bonus tiellä, joka tähtää ihan johonkin muuhun. 

Nämä naiset siis ovat vain välikappaleita, keinoja siinä mitä hän haluaa. Lapsia. 

Ja mitä lapsissa on sellaista, jota voisi heistä haluta? 

Jatkuvuuden maksimoiminen. Perintötekijät. Työn jatkaja. 

Naimisissa olevia naisia. Eri yhteiskuntaportaiden askelmilla olevia naisia. Sukulaisia, miespuolisten kavereiden naisia ja vaimoja. Näiden kanssa yhteisiä lapsia. 

Jopa minä voin sumeilematta sanoa, että suunnitelma, jossa on hyötymisasteet sekä päämäärän saavuttaminen, on suorastaan nerokas. 

Se hyödyntää ihmisluontoa parhaimmillaan sekä pahimmillaan. Vetoaa oikeisiin arvoihin jopa väärien asioiden takia. Antaa mahdollisuuden määritellä ja vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen, koska on mahdollinen painostuskeino. 

Ei voi muuta sanoa. Suunnitelmana erittäin nerokas. Toteutuskin on onnistunut. Täydellinen koskemattomuus ja sitä kautta vapaus. 

Kukapa tällaista vyyhtiä voisi vääräksi väittää? 

Absoluuttinen paljas totuus tulee aina jäämään tunteiden alle. 

Siitä olen hyvin pahoillani näiden mahdollisten jälkeläisten takia. 

Heidät on kasvatettu tietyn lojaaliuden ja rakkauden määritelmän mukaan. Se perustuu petokseen. 

Kasvatus on voinut luoda myös kiintymyssuhteita, jotka eivät ole aitoja. 

Uusi sukupolvi ei enää välttämättä ymmärrä, miksi petos, joka heitä koskee, on oikeutettua.

Jokainen heistäkin tulee etsimään oikeutta itselleen, omalla tavallaan. He myös joutuvat kohtaamaan perinnöllisyyden tuomat mahdolliset haasteet. Ja petoksen kohteeksi joutuminen voi vahvistua perinnöllisyyden tuomien haasteiden takia heidän omien lastensa ja puolisoidensa kohdalla. 

Ja kaikki vain yhteen mieheen kohdistuvan romanttisen rakkauden tähden. 

Eli, en ymmärrä naisia. En kaikkia, en ymmärrä tekojen oikeutuksia. En myöskään ymmärrä miehiä, jotka ovat joutuneet mukaan näihin kuvioihin tahtoen tai tahtomattaan sekä pysyvät asioista hiljaa tai tekevät pahoja tekoja näiden tähden. 

Mutta lapsia ymmärrän. Petos ja sen kohteeksi joutuminen näennäisesti täysin turhan asian - tunteen- takia ei tunnu mitenkään inhimilliseltä. Se rikkoo ihmisen. 

Se voi myös vääristää käsityksen moraalista sekä oikeasta ja väärästä aivan täysin. Lisäksi petos synnyttää lisää petosta, jos ajatellaan, että oma tahtotila on ainoa asia, joka tekoja ohjaavan arvopohjan määrittää. 

Petoksen kierre ei katkea, ellei sitä joku tai jokin katkaise. Se vaatii tunnustuksia ja niiden mukaista toimintaa.