Huh huh. Kylläpä eilinen valveuni sai aikaan melkoisen tunnemylläkän, vaikka en pohjimmiltaan ymmärrä miksi näin kävi.
Eiliseen päivään latautui paljon surua. Pohjavirtana tunsin petoksen. Sellaisen primitiivistä pelkoa aiheuttavan petoksen.
Vaikka analysoin valveunta eilen jos vaikka mistä näkökulmasta, en löytänyt tunnesekamelskalle kuitenkaan perusteltua syytä.
Voimme siis olettaa, että asia omaa synkempiä pohjavirtauksia, mitä valveuni minulle näytti.
Tästä onkin hyvä hypätä moraaliin.
Minua on aina pidetty moraalin vartijana.
Siltä se voi näyttää ja kuulostaa ihmisestä, joka omaa erilaisen ja joustavamman moraalikäsityksen, kuin minä.
Ihminenhän perustelee moraalista käyttäytymistään erilaisin tavoin.
Ehkä suurin itsepetoksen muoto on moraalinen lisensointi, jossa "hyvää" tekemällä oikeutetaan pahan tekeminen, koska hyvän tekeminen on tuonut moraalista luottoa tai lisäpisteitä, joita voi sitten menettää.
Tutkimusten mukaan ihmiset tekevät tätä paljon. Olipa kyse pitsan syönnistä salaatin sijaan, tai paljon vakavammista asioista.
Tälläinen käytösmalli antaa elämään sitä kuuluisaa armoa tai inhimillisyyttä, mistä minua jaksetaan alituiseen muistuttaa.
Perusajatus kuitenkin on, että ihminen arvottaa kyseisen moraalisen venymisen itselleen oikeaksi. Ja, kun asian hyväksyy itselleen oikeaksi, alistaa muut tähän myös.
On eri asia, hyväksytäänkö moraalinen venyminen. Paheksutaanko sitä, vai vaatiiko asia puuttumista.
Se, mikä minun kanssani on useimmille ihmisille hankalaa, on se,
Minulle täytyy perustella miksi moraalinen venyminen on sallittua.
Ei ole ollut tapana kytätä kenenkään syömisiä, joten asia selvästikin koskee tärkeämpiä asioita. Asioita, joilla on vaikutusta muihin kanssaihmisiin.
Jos lakia kierretään, täytyy sille olla painavat perusteet.
Siihen ei riitä syyksi oma halu tai edes oma tarve.
Perusteleminen yleensä tuottaa vaikeuksia.
Jos itselle haluaa hyvää, ei ole perusteltua tehdä sitä jonkun toisen kustannuksella.
Jos lainvastaisesti virittää mopon, se ei ole perusteltua, koska haluaa.
Tässä otetaan huima riski, että jotain sattuu, itselle tai muille.
Kiinni jäädessä on turha valittaa. Seuraukset on kannettava. Piste.
Tai vakavammissa asioissa esimerkkinä, ei voi haluta omalle lapselleen parasta tai helpointa, siksi koska se on oma lapsi.
Jos lapsi tarvitsisi elinsiirteen, ei voi mennä murhaamaan toisen lasta sen takia, että oma saisi elää tai elää helpompaa elämää.
Oma hyöty toisen kustannuksella ei vaan ole perusteltua.
Jos joku on tehnyt omaa moraalikäsitystä vastaan, ei siihen voi vastata samalla mitalla.
Perustelu, se oli ansaittua, ei vaan päde.
Omankädenoikeus ei koskaan ole oikeutettua, eikä se tuo sitä kaivattua oikeutta. Lisäksi se on rikoslain mukainen rikos.
Tässä nähdään, että perusteleminen moraalisille asioille voi olla vaikeaa.
Syyksi tehdä moraalisesti oikeutettua pahaa, ei riitä pelkästään henkilön oma tahto. Tai edes tarve. Tarve, joka käsittää maineen, hyödyn tms. Edes toisen puolustaminen ei oikeuta pahankierteen jatkumoa.
On luonnollista, että ne keiden moraaliseen itsetuntoon käy ne asiat, joissa tehdään vääryyttä ja harjoitetaan rikollisuutta, voivat herkemmin ajatella omankädenoikeuden korjaavan tilanteen.
Se on valitettavaa, että oikeusjärjestelmä ei tuo aina sitä apua. Itsekään en pysty luottamaan sen oikeamielisyyteen ja rehtiin toimintaan.
Kosto ei kuitenkaan tuo oikeutta. Se, että väärintekijöistä tulee uhreja, ei vaan tuo oikeutta. Piste.
Väärintekijät voivat itse uhriutua. Se voi olla heidän oman motiivinsa kannalta oleellista. Ja ihmiset, joiden moraalikäsitykseen tämä vaikuttaa, eivät ajattele asiaa muuta kuin omaan itseensä tuijottamalla.
Jos minulle joku tekisi noin..
Tässä unohdetaan täysin taustaselvitys, sekä se tosiasia, että uhriutuva ei ota todellista vastuuta omasta osuudestaan. Aina kun on uhri, on myös valtaapitävä.
Ja se täytyy tarkistaa, onko todella näin. Se on jokaisen uhriutujaa puolustavan vastuulla. Muutoin moraalinen puolustaminen on pelkkä tunteeseen perustuva reaktio, eikä sillä ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.
Siinä voi myös oma uskottavuus kärsiä, kun ei ole moraalisia vedenpitäviä perusteita. Tunne ei koskaan ole riittävä peruste.
Missä menee uhriutujan ja oikean uhrin ero?
Teot ratkaisevat. Se täytyy muistaa, että rikollista toimintaa voi hyvin harvoin perustella sillä, että on uhri.
Tämä ei koske itsepuolustusta. Mikä ei ole myöskään rikos. Tosin joissain tapauksissa siinäkin asiassa voi saada tuomion. Mikä ei yleensä vastaa millään muotoa oikeuskäsitystäni.
Jos sieppaa lapsen, ei voi perustella sitä sillä ettei voi saada lapsia. Silloin ei ole lapsen uhri. Eikä edes olosuhteiden uhri.
Se on tietoinen päätös toimia, ottaa itselleen jotain ilman valtuuksia, koska haluaa tai kokee tarvitsevansa. Tämä on toimintamalli riippumatta siitä, onko henkilö syyntakeinen vai ei.
Tämä esimerkkinä uhriutumisesta.
Esimerkissä siepattu lapsi olisi oikea uhri. Jos se oli jollekin epäselvää.
Mistä sitten saada sitä kaivattua oikeutta?
Moraalista.
Tekoja, jotka ovat pahoja, ei vaan pidä hyväksyä. Niille ei pidä antaa oikeutusta eikä armoa. Ne pitää kovin sanoin tuomita. Osoittaa omalla moraalisella selkärangallaan ettei ole olemassa oikotietä tämän asian suhteen.
Kauhua herättävissä asioissa pitää toimia oikein, ei vaieta. Päätä kenen puolella haluat olla, millaista toimintaa olet omalle kohdallesi valmis puoltamaan ja valitse se, joka on ihmisoikeudellisesti oikein.
Vaatia perusteluja.
Vaatia siltä uhriutujalta hyvät perustelut, miksi hän kokee olevansa uhri? Pystyykö hän näyttämään toteen, että oikeasti uhriutujaa on kohdeltu kertomallaan tavalla? Ja miten uhriutuja on aikonut toimia, jotta valtarakenne saadaan rikki? Perustelut, kuinka hän on itse vaikuttanut tilanteen syntyyn.
Tämän kaiken voi tehdä fiksusti hyvien käytöstapojen mukaisesti myös ilman kohuja, ja ilman, että tekee itse väärintekijästä uhrin, tai antaa mahdollisuuden siihen.
Moraalinen osoitus, ettei hyväksy ns rikoshyötyä. Jos rikosten tekemisellä on saavutettu mainetta tms, on osoitettava, ettei se ole minkään arvoinen.
Paapominen ja hyssyttely on jätettävä taakse. Vaadittava selkärankaa olla sen rikoshyötynä saadun maineen veroisia, jos rikoshyötynä on esim hyvä ja muiden kadehdittavaksi tarkoitettu maine.
Vaadittava julkista kannanottoa. Ja vaadittava näyttöjä siitä, kuinka tämä hyvyys ja moraaliset arvot käytännössä toimivat.
Uskokaa vain, tietyille ihmistyypeille tälläinen toimintamalli on pahempi rangaistus, kuin mitä fyysinen kuritus voisi olla.
He kyllä perustelevat, sotkevat faktoja, ja huutavat äänekkäästi. Aluksi.
Kun kuitenkin sinnikkäästi vaatii perusteluja, tuppaavat ne olemaan olemattomat.
Loputtomasti kun väärintekemistäkään ei voi perustella. Jäljelle jää vain saavutettu oma hyöty.
Sinä päätät, mitä hyväksyt, ja mistä lähtökohdista.
Onko sinulla vedenpitävät perusteet moraaliselle toiminnallesi?
Faktatieto on, että onnistuneissa muutostaisteluissa merkitsee väkivallattomuus, sekä luku 3,5%. Ei tarvita kuin tuo luku ihmiskunnasta, niin muutos tapahtuu.
Tai tuo luku siinä ihmisjoukossa, jota tietty taistelu moraalisesti koskee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti