maanantai 19. huhtikuuta 2021

Perintötekijät







Uuno Turhapuro sanoi, että sellaisia ne on ne perintötekijät. Appiukon perintötekijät vaikuttavat hänen käytökseensä. Juuh. 🤭



Totuuden siemen tuossakin.


Olen paljon pohtinut omia perintötekijöitäni.



Missä määrin olen samanlainen tai erilainen, kuin biologiset vanhempani?

Kenen näköinen olen ulkoisesti?

Missä määrin käyttäydyn samoin kuin he?



Tämä on minulle heikko kohta. Se, mitä luulen saaneeni selville heistä, ei mairittele minuakaan heidän mahdollisena jälkeläisenään.


Mikä kaikki on periytyvää?

Ja missä määrin kompensoin heidän tekemisiään tai tekemättä jättämisiään?


Olenko siis luonnostani heidän kaltaisensa ja omien kokemusteni kautta teen työtä oman itseni kehittämisen eteen, etten lankeaisi luonnostani heidän toimintamalleihinsa? 

Vai olenko oikeasti luonnoltani sellainen, miten käyttäydyn?



Lapsena ihan jokapaikassa minulle sanottiin, että olen ulkonäöllisesti kuin isäni.

Nyt aikuisena on selvillä, että hän ei ole isäni laisinkaan.

Joten mistä tämäkin vahvistaminen ja alleviivaaminen ammensi tarpeensa?



Äitini kun suuttui minuun niin, että halusi loukata, hän sanoi minun käyttäytyvän kuin isäni.

Nykytiedon valossa en yhtään tiedä, ketä hän tuollakin kommentillaan tarkoitti?

Varmasti isääni kyllä, mutta ketä heistä?



Kyllä ei ihmisellä pitäisi olla mahdollista olla tälläista sirkusta ympärillään. 

Yhdet rakastavat vanhemmat kiitos tai edes yksi rakastava vanhempi, ei tarvitse olla biologiset. Kuitenkin tieto siitä, mistä on biologisesti peräisin. 



Valehteleminen ja valheilla luodut illuusiot tuntuvat olevan itseisarvo, katsoipa mihin suuntaan hyvänsä näitä elämääni vaikuttaneita yksilöitä. 



Minulle on niin suuri pettymys se, että minut rinnastetaan heihin tai ajatellaan minun pystyvän samaan, sekä toimimaan samoin, kuin he. 



Aina, niin pitkään kuin muistan, minua on sanottu valehtelijaksi. 

No, siihen voi erilaiset motiivit ihmisillä olla, miksi minun uskottavuuteni on täytynyt ampua seulaksi. Ja asia-argumenttien puutteessa on sanottu vain valehtelijaksi, ilman perusteita. 



Sitten sairastuin kipusairauteen, jota kaikki eivät usko. Aika on mennyt eteenpäin, ja tietoa on nyt enemmän kuin silloin. 



Kuitenkin kyseenalaistamista oli lääkäreiden keskuudessa jatkuvasti. 


Muistan neurologisen osastojakson jälkeen, 

- jossa minua oli syynätty puolitoista viikkoa, ja tehty neuropsykiatriset tutkimukset, joiden yksi tehtävä on selvittää taipumus valehteluun-

neurologin kanssa käydyn keskustelun. Teimme silloin eläkehakemustani jo neljättä kertaa. 


Pyysin häntä kertomaan tarkalleen, mitä hän aikoi lausuntoon kirjoittaa tilanteestani, etten sitten hakemuksessa vain valehtele. Tätä sanamuotoa käytin. 


Hän oli järkyttyneenä hetken hiljaa, ja puuskahti sitten närkästyneenä.. No sinä et valehtele! 



Tuli ihan kyyneleet silmiin. Tuon suurempaa luottamuksen osoitusta tai kohteliaisuutta, joka perustuu totuuteen, en ole eläissäni saanut. 



Tutkimuksen valossa voin todeta sen, että minulla ei ole taipumusta valehteluun tai liioitteluun. 



Kuitenkin valehteluksi luokiteltava käyttäytyminen on mahdollista. 

Väärä tieto, niistä johtuvat väärät olettamukset ja odotukset, voivat luoda itsessään valheen. 

Vaikka sitä itse pitäisin totuutena, se ei vähennä sitä tosiasiaa, että on valehdellut. Ei tarkoituksellista, mutta valheellista kuitenkin. 



Siksi en esim tykkää juoruilla. Inhoan toisen käden tietoa. 



Kummipoikani oli menossa viritetyllä mopollaan ajelemaan. 

En tiennyt mopoa viritetyksi silloin. 


Kysyin, minne päin hän on menossa? 

Hän katsoi minua, ja sanoi.. En voi sanoa sinulle, soitat vielä poliisit perään. 


Olin ihan järkyttynyt tuosta kommentista. Hän luotti minun järkähtämättömään oikeamielisyyteeni, ja siihen etten katsoisi läpi sormien hänenkään kohdallaan asiaa. 


Kysyin varuillani, onko minulla siihen jotain aihetta? - Ei vastausta. Teinille tyypillistä väittelyä vain.. 


Tosin mopon virittämisen sain selville vasta kuukauden kuluttua tuosta keskustelustamme, kun hän sai sakot poliisilta. Totesin oikeuden käyneen toteen. 



Onko mahdollista olla erilainen, kuin mitä perintötekijät määräävät?





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti