Ihmemehu

Kävin aamulla kaupassa. Hyvästelin ruokaostosten ohessa myös kauppiaan. Uudet tuulet puhaltavat. Niin hänelle, kuin omalle kaupalleni.

Eniten hirvittää, kuinka paljon uusi kauppias nostaa hintoja. No, se selviää aikanaan.

Siskoni on yrittänyt houkutella minua muuttamaan takaisin Pohjois-Karjalaan, lähemmäksi heitä.

Kerroin kauppiaan vaihdoksen harmittavan, joten hänen mielestään se on oivallinen syy nyt sitten muuttaa. 👍😀💖

Ilonaihetta on taas tarjolla. Tänään on ensimmäinen päivä, kun huomasin asian.

Jokakeväinen maksasta johtuva pahoinvointi-kuume-ripulointi tuli taas.

Pari viikkoa vierähti hyvin pahoinvointisissa merkeissä. Ruoka ei tahtonut maistua.

Tällä kertaa kävin kuitenkin vastahyökkäykseen jo varhain vuoden alussa.

Ostin granaattiomenamehua. Ja join sitä tietenkin, ei se vaan koristeena ollut.

Hyih, että se on hapanta, ja minusta pahaa. Kaikki terveellinenhän on aina pahaa.. 😉

Irvistelen edelleen, vaikka olen sitä jo useamman litran kitusiini nieleskellyt.

Sehän on ihan ihmetuote. Terveysvaikutusten lista on loputon. Käytetään paljon persialaisessa ruoassa. Lisäksi, se ei ole mikään uusi keksintö. 

Hippokrates jo aikanaan suositteli sitä kuumeen helpotukseen.

Se on erittäin ravinteikasta. Mineraaleja; kalsiumia, rautaa, kaliumia. Vitamiineja A, C, E, B5. Ja kuitua. Ihan vain muutamia mainitakseni.

Hyvä maksalle. Vahvistaa ja eliminoi myrkkyjä sekä puhdistaa verta.

Suositellaan vatsakipujen, ripulin ja oksentamisen hoitoon.

Missä tämä ihmemehu oli minun huonoimpina vuosinani?

Miten voi olla mahdollista, että kukaan ei ole tästä vinkannut aikaisemmin?

No, parempi myöhään, kun ei silloinkaan.

Herkullista ja terveellistä. Terveellistä kyllä, herkullisuus jääköön jokaisen omien mieltymysten arvioitavaksi.

Kuitenkin, minulle se toimi. Yksittäisiä kuumepiikkejä tuli muutama.

Se on iso edistysaskel useamman kuukauden kuumeelle.

En oksentanut, enkä ripuloinut pahasti. Muutamana päivänä vain.

Sain syötyä joka päivä jotakin. Ennen kaikkea juotua. Paaaaaljon C-vitamiinia.

Niinpä tänään käpsyttelin tilipäivän kunniaksi kauppaan. Ostin kärryllisen ruokatavaroita, ja valmistin ensimmäistä kertaa 2 viikkoon taas lämmintä ruokaa.

Söin hyvällä ruokahalulla. Mikä on suoranainen ihme.

Hetkellisesti tuli pahoinvointinen olo, mutta se meni pian ohi. Annos ceetä auttoi. 

Olen kyllä niin kiitollinen. Hetkittäin tunnen itseni ihan normaaliksi ihmiseksi. 

Tosin, se menee yhtä nopeasti ohikin, tuo tunne. 

Jos tämän valtavan väsymyksen vielä saisi selätettyä, ja tuntisi olonsa virkeäksi, edes hetkittäin, se olisi kuulkaa eniten paljon se. 

Näin jossain kaupallisessa postauksessa lapsella pullon, jossa oli pilli. Minäkin haluan, korjaan siis, tarvitsen sellaisen. 

Sellainen muovinen kapistus olisi onnenomijaan minulle, rähmäkäpälälle, joka pudottelee lasit. 

Lisäksi, kesällä sellainen olisi helppo ottaa myös ulos, tulisi huolehdittua paremmin nesteytyksestä. 

Viime kesänä ystävä piti minulle puhuttelun, kun ei juomapulloa ollut lenkillä mukana. Kerroin hänelle ottaneeni opiksi, joten sekin oppi on lunastettava. 

Ihmemehulle etsinnässä siis ihmeitä tekevä pullo. 😉