Eräänä aamuna kuluneella viikolla heräsin vaille kuusi, taas naapurista kuuluvaan väkivaltaan.
Huolestuin siitä, että siitäkin on tullut arkipäivää, en edes herää siihen enää.
Juuri, kun sain muodostettua ajatuksen, mitä tapahtuu, kuulin poliisin jo menevän ovesta saranapuolelta sisään, ja meteli vaimeni.
Tajusin, etten kuullut koiran haukkuvan, joten ensimmäinen kunnollinen ajatus oli, tulivatko hakemaan ruumiita..?
En tiedä kuinka kävi.
Ihmiset yleensä niputtavat väkivallan hyvin yksioikoisesti mustaan tai valkoiseen ruutuun. Joko sitä on, ja se tuomitaan, tai sitten siihen ei uskota, se ei kosketa.
Voin omasta kokemuksestani kertoa olevan lukuisia eri variaatioita, miksi ihminen tekee tai kohtaa väkivaltaa.
Isäni joi. Hän, ja muut käyttivät sitä hyväksyttävänä syynä hakata.
Minä en koskaan hyväksy alkoholia tms verukkeena käytökselle. Alkoholi ei tuo ihmisessä olevaa pahuutta esiin. Tai tee ihmisestä mitään demonia. Alkoholi ei ole syy, eikä edes seuraus. Se on välittäjäaine, joka mahdollistaa estojen poistumisen.
Isäni tapauksessa alkoholi poistaa estot ja antaa hyväksyttävän alibin. Tämä mahdollistaa myös suunnitelmallisuuden. Kerätään "vihaa", joka puretaan sitten alkoholin voimalla. Minua hän on kyllä pahoinpidellyt ihan selvänäkin.
Äitini taas ei ole koko sinä aikana, minkä hänen kanssaan asuin, juonut viinan tippaa, ei edes katsonut viinapulloon päin.
Silti hän on onnistunut hakkaamaan minut melkein kuoliaaksi usein. Hän on pahoinpidellyt minua enemmän, ja jopa voimakkaammin, kuin isäni.
He molemmat ovat sellaisia, jotka haluavat satuttaa. He jopa nauttivat siitä.
Eräs poikaystäväehdokas suuttui minulle, kun en antanut hänen tutkia puhelintani. Hän äkkiarvaamatta hujautti minua ja kaatoi maahan riistäen puhelimen kädestäni ja maaten päälläni etten päässyt liikkumaan.
No, hänellä on varmasti vielä tänäpäivänäkin hampaideni jäljet koristamassa kylkeään, niin kovaa purin, kun en muuten voinut puolustautua.
Lienee selvää, että meillä ei ollut mitään tekemistä toistemme kanssa sen jälkeen. Ikinä.
Hän oli mustasukkainen ja halusi hallita.
Kun tämä poika, joka nyt ainakin kolmannen kerran poliisien voimin haettiin, ei ole paha.
Häntä itseään on lyöty. Monesti.
Olen jutellut hänen kanssaan paljon ja ennenkaikkea katsonut häntä silmiin. Ne ovat kiltit silmät. Olen katsellut ja kokenut sen, kuinka hän kohtelee minua, naapurin tätiä. Olen katsonut, kuinka hän kohtelee koiraa pennusta lähtien. Kuinka hän huolehtii. Hän on ystävällinen. Hän on lämminhenkinen.
Olen tavannut hänen veljensä ja jutellut hänenkin kanssaan. Hän on täysin sulkeutunut. Hänestä näkee, kuinka paljon häntä on satutettu.
Olen tavannut näille pojille tärkeän vanhemman naisen. Hänestä näkee, että häntä on pahoinpidelty pitkään. Hänellä on kuitenkin lämpimät välit poikiin.
Ensimmäisen kerran jälkeen huhumylly alkoi pyöriä, kuten tapana on. Jokaisella tuntui olevan selvä syy, miten paha tuo poika oikeasti oli.
Minä olin ainut, joka toppuuttelin ja puolustin poikaa. Johtuen ihan siitä, että tiesin miten oli käynyt. Oli todistusaineistoa alkaen siitä, että pojan tyttöystävä käveli omin jaloin ambulanssiin nilkuttaen jalkaansa.
En tietenkään hyväksy väkivaltaa. Jokaisen meistä on kannettava ja kohdattava tekojensa seuraukset.
Tapasin pojan kesällä, ja näin hänestä hänen kertoessaan, kuinka kauhistunut hän oli itsekin omasta käytöksestään. Aito katumus. Hän oli lopettanut jopa viinan juonnin. Hän halusi tulla erilaiseksi.
Tässä tapauksessa olin tavannut tytönkin jo useampaan otteeseen ennen kuin mitään tapahtui. Oli vaikeaa olla sanomatta mitään, koska tunsin tytön käytöksen perusteella, että he eivät sovi toisilleen.
Ihan niin kuin vanhempani. He ruokkivat toistensa pimeää puolta.
Kuulin silloin ensimmäisellä kerralla omin korvin, kuinka tyttö yllytti lyömään.
Silloin siinä on vaarana, että vaikka on uhri, nauttii silti tästä alistaja-alistettava leikistä. Alistaja on tapauksessa se, joka provosoi alistujan siihen pisteeseen, että hän vastaa ainoalla osaamallaan toimintatavalla, eli lyömällä.
Toinen malli on se, että nainen lyö itse. Sen jälkeen provosoi toisen lyömään. Mies lyö, ja sen jälkeen nainen on uhri. Tai ainakin tekee kaikille ulkopuolisille selväksi, että on uhri.
Tässä tapaus esimerkissä pahoinpitelijä on nainen. Käytös perustuu toisen hallintaan. Jos, vaikka kerran, on saanut miehen lyömään, hän voi hallita miestä tuolla tiedolla aina. Tai niin he kuvittelevat. Se perustuu siihen, että mies pitää itse itseään naisten hakkaajana, ja hänet on ehdollistettu myös uskomaan se.
Koskaan väkivalta ei ole oikein, eikä hyväksyttävää.
Kuitenkin, on hyvin vaikea etsiä syytä käytökselle, jos ei ymmärrä sitä, että on moninaisia syitä miksi ihminen lyö tai hakkaa.
Minun mielipiteeni on, että tämä poika on sillä tiellä, kun ei muuta tunne tai tiedä. Kukaan ei ole näyttänyt muuta tietä esimerkillään. Kukaan ei usko häneen, ja tuomitsevat, hän tekee juuri sen ainoan asian mihin pystyy. Vastaa odotuksiin.
Tottakai on selvää, että jokainen meistä pystyy lyömään toista. Ihan jokainen.
Tässäkin pojassa on väkivaltaa, ja hän jatkaa sitä eteenpäin.
Häneen se on juurrutettu hakkaamalla häntä. Hän ei ole paha itsessään. Jos häntä ei olisi hakattu, ei hakkaaminen olisi hänelle vaihtoehto.
Tässä pojan tapauksessa pätee mielestäni hyvin sanonta, mies on pää, mutta nainen on kaula, joka päätä kääntää.
Jotain kertonee se, että edelleen nämä nuoret ovat yhdessä, vaikka tyttö on tullut pahoinpidellyksi useasti.
Vaikka en hyväksy tämän pojan toimia ja tekoja, silti sydämeni vuotaa verta hänen vuokseen.
Jos hän ei saa kunnollisen ja oikeamielisen miehen mallia, kuinka toimitaan, voi hänen kohdallaan toivo loppua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti