Väärät esikuvat

Olen ollut väärässä. Taas kerran.

Olen listannut joitakin aikoja sitten vahvojen naisten esikuvia, joita minulla on elämässäni ollut kunnia katsoa ylöspäin.

No, olen ollut väärässä. Määritelmän suhteen. Ihmisistä luodun illuusion suhteen. Ja ehkä myös liioiteltujen toimien suhteen.

Valhe saa aikaan AINA väärän mielikuvan.

Se puolestaan johtaa vääriin päätelmiin.

Olen muutaman viime vuoden aikana tämän nyt karvaasti kokenut nahoissani. Ihmiset eivät ole olleet lainkaan sitä, mitä heidän on sanottu olevan.

Siinä tulee todella repivä ristiriita, kun ihmisestä on tietyt odotukset ja sitten hän ei lainkaan käyttäydy niiden osoittamalla tavalla. Vaan aivan päinvastoin. 

Olenkin pohtinut sitä, onko maailma tullut jollain tapaa hulluksi? 

Miksi mikään määritelmä ei täyty, vaan määritellään hyväksi pahoja asioita tai hyväksytään hyvänä toisten hyväksikäyttö tai alistaminen? 

Ei maailma ole tullut hulluksi. Ihmiset vain käyttävät määritelmiä omaksi hyödykseen. Toiset valitsevat nämä omaksi totuudekseen. 

🌺

No, oma moka. Mitäs uskoin keksittyjä juttuja.

Totuus ihmisen toimista ja arvomaailmasta kyllä tulee ilmi. Ennemmin tai myöhemmin.

🌺

Ja näin on käynyt. Minulla on aikaisemmin ollut sellainen periaate, että toimeen täytyy tulla, vaikka olisi erimielinen asioista. 

Nyt olen kuitenkin todennut tämän asian mahdottomuuden. 

Silloin, kun erimielisyys koskee arvoja, niitä kolmea perusarvoa, jotka määrittävät meitä kaikkia, on kompromisseihin taipuminen täysi mahdottomuus. 

Jos toinen suosii rikollista toimintaa ja toinen on ehdottomasti vastaan, joutuu VAIN TOINEN luopumaan osasta itseään taipuessaan toisen tahtoon. 

Se ei ole reilua. Omasta arvomaailmastaan ei tarvitse luopua vain siksi, että toinen niin haluaa. Tai, että olisi kavereita tai ihmisiä ympärillä. Tai sillä saavuttaisi jotain muuta hyötyä. 

Mikään hyöty ei kuitenkaan lopulta täytä sitä tarvetta, joka omien perusarvojen noudattamisesta kumpuaa. 

Vanha sanonta ihmisen hyvyyden määrittelemiseen pitää edelleen hyvin paikkansa. 

Arvoita ihminen sen mukaan, miten hän kohtelee toisia. 

Lisäisin itse tähän kategoriaan vielä eläimet, sekä ihmisen itsensä. 

Näistä muodostuu kuva ihmisen TODELLISESTA hyvyydestä. 

🌺

Minulla on ollut ilo ja kunnia kohdata ihminen, nainen, jonka voin sanoa olevan vahva.

Mistä se vahvuus sitten kumpuaa?

-Nöyryydestä

Ei nöyristelystä. Vaan nöyryydestä.

Se, mikä itselleni on ollut suurin oppi, on se, että

Ihmiset mieltävät voimakkuuden vahvuudeksi.

Ne eivät ole synonyymeja. Ne ovat vastakkaiset puolet.

Voimakas ihminen voi taivuttaa muut tahtoonsa niin halutessaan. Se on vallankäyttöä.

Sillä ei ole mitään tekemistä vahvuuden kanssa. Päinvastoin. Voimakkalla on tarve alistaa muita tahtoonsa. 

Vahva ihminen osaa myöntää virheensä, osaa oppia kaikesta jotain. 

Myös vastoinkäymiset vahva kantaa itse, uhriutumatta.

Vahva myös toteaa ja ottaa asiat ja vastoinkäymiset sellaisinaan. Hän ei pyri hyötymään niistä. Eikä alistamaan toista omille vaikeuksilleen. Vahva kunnioittaa myös vastoinkäymisiä. (Tämä asia eritoten on hyvin tarkka sille määrittelylle, kuka OIKEASTI tekee näin, eikä esitä tai pyri jollain piilokeinolla lopulta hyötymään itse.) 

Tuon eron minäkin todella tunsin sisimmässäni, kun oli vertailukohtaa.

Jos vertailukohtaa ei ole, voivat omienkin arvojen määritykset vääristyä, koska vallalla on väärinperustein luodut mallit.