sunnuntai 16. toukokuuta 2021

Kosmetologin painajainen.. Minä siis







Nyt täytyy oikaista yksi harhaluulo. Tai oikeammin oletus.



Kun olen ensimmäiseltä ammatiltani kosmetologi, ihmisillä on vääjäämättä kuva minusta,


joka vietän kaiken aikani peilin edessä ja puunaan itseäni mitä kalliimmilla luksustuotteilla.



Juu.. Ei voisi enempää metsään mennä.



Minä suosin kaikkea helppoa ja mahdollisimman luonnonmukaista.



Ystäväni pyysi kuorintatuotteista suositusta iholleen. Hän aikoi antaa ohjeen miehelleen, joka ostaisi lahjaksi hänelle mitä "käsken".



Jouduin ihan pyytämään anteeksi. Arvelin hänen haluavan jotain luksusta, mutta minä kun suosin ja suosittelen vain mielestäni parasta ja parhaaksi koettua tuotetta. Merisuolaa. 


Hän vain totesi.. Niinhän sinä teet.. Kyllä minä sen tiedän.. Huoh..  


Ja muutaman päivän kuluttua tuli puhelimeen kuva merisuolapaketista, jossa oli jauhamiseen mylly samassa paketissa. Ihan marketin maustehyllystä. Ohjeideni mukaan. 



Niin. Yksinkertaiset asiat ovat usein niitä parhaita ja monikäyttöisimpiä tuotteita. 





Kosmetologina pidin kovasti hoitolatyöstä. Etenkin jalkahoidoista. Niissä pääsi näkemään konkreettisesti oman kädenjäljen, ja asiakas yleensä sai rahoilleen täyden vastineen. 



Inhosin meikkausta. Kerran eräs meikattava kysyikin minulta, onko minulla visio siihen mitä teen, vai teenkö vain ohjeen mukaan?


Jouduin toteamaan, että ei ole visiota ei. 



Se johtuu siitä, että en koe meikin millään tavalla varsinaisesti muuttavan tai kaunistavan ketään. 


Meikillä voidaan korjailla, sillä voidaan korostaa, sillä voidaan luoda illuusio, mutta muodonmuutosta sillä ei tehdä. Meikki pestään aina pois päivän päätteeksi. 


Olen sitä koulukuntaa, joka vannoo hyvin hoidetun ihon olevan parasta parsaa. 


Ja hyvin hoidettu iho ei välttämättä vaadi paljoa. 




Toki meikkaan itsekin. En nyt vain muista milloin viimeksi täysmeikki on ollut kasvoilla.. Olikohan vuonna.. En tiedä, pitkä aika siitä on. 



Toki minäkin ihailen somessa tämänkin maan vaikuttajanaisia, joista jokainen voisi olla vaikka miss suomi. 



He näyttävät aina hyvältä. Koskaan ei ole huonoa hiuspäivää ja harvemmin on tummat renkaat silmien ympärillä tai ryppyä siellä, juonnetta täällä. 

He ovat myös melkein aina kauniisti ruskettuneita tai ainakin päivettyneitä. 



Se kuuluu heidän työhönsä. Brändiin ja imagoon. 

Valitettavasti vain se on aika kaukana todellisesta todellisuudesta. 



Siitä saattaa joillekin tulla suorituspaineita. Epäilyä oman ulkonäön suhteen ja kriisi riittämättömyydestä. 



Sanonkin aina, että meikkaamattoman näköiseksi meikataan, ei unohdeta katsoa peiliin aamulla. 

Se on salaisuus siinä, miksi jotkut näyttävät herätessään kuin Voguen kansikuvilta. 



Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että saunapuhdas ihminen on kauneimmillaan. Olipa kyse mistä sukupuolesta tahansa. 


Se vaatii rohkeutta olla juuri sitä mitä on toisten edessä, ilman meikin tuomaa suojanaamiota. 



Toki ammattini puolesta ymmärrän miksi kosmetiikkateollisuus tahkoo isoja voittoja. Ihmisille myydään mielikuvia ja unelmia. 


Jos joku niistä apua saa, tai tuntee itsetuntonsa kohenevan käyttäessään erilaisia tuotteita, niin antaa palaa vain. Sitä varten ne ovat olemassa. 




Sain itse vuosia sitten palautetta kipuryhmässä siitä, kuinka en näytä ollenkaan sairaalta. Vaikka todellisuudessa olin kaikista vakavammin sairas. 


Meikillä sai siinä mielessä ihmeitä aikaan, että sai peitettyä sairauden jäljet. Trikkihän se vain oli. 

Vaati siinä kunnossa tuntien työn, että jaksoi sen tehdä. 

Se oli kuitenkin silloin niin itselle, kuin muillekin. Suoja. 




Olen myös käyttänyt pidennyksiä hiuksissa tuuhennuksena silloin, kun tukka harveni päästä sairauden takia. 



Hiukset muutenkin ovat murheenkryyni minulle. Juuri muutama päivä sitten pesin ja föönasin kauniisti hiukset ojennukseen. 

Kävin kaupassa. 

Kotiin tullessa tukka oli kiharassa ja sojotti itään ja länteen suoristamista edesauttavista tököteistä huolimatta. 

Että silleen. 




Toki jotkut ovat luonnostaan niin kauniita, ettei heidän tarvitse mitään tehdä ulkonäölleen. 


Useimmiten kuitenkin kaunistautuminen on aika ison työmäärän takana. Varsinkin, jos tavoitellaan jotain tiettyä ulkonäköä. 




Luonnonkiharan hiuksen kanssa varsinkin saa töitä paiskia. Se ei asetu luonnollisesti mitenkään kauniisti. Ehei. 

Se on sähköinen ja enemmän sellainen hajamielinen professori -look, kuin kauniisti laskeutuva ja muodossaan pysyvä kihara. 




Kestoripset ja kulmat ovat nyt kuuminta hottia. 


Itsekin ostin sellaiset magneetti kiinnitteiset tekoripset. Hyvin luonnolliset. En ole edes opetellut niitäkään vielä käyttämään. 


Jotenkin on tunne, että minulla ne voivat olla kaamea katastrofi. Jos laitan ne, unohdan ne hetken päästä kuitenkin ja hankaan silmää.. Sinne meni meikit ja ripset, ja kylläpä ne kaunistavat silloin kovasti.. 


Olen kyllä nykyään oikea kosmetologin painajainen. 😉




Voi, kun oikein tunsin myötätuntoa katsoessani miten Hercule Poirot-sarjan Kapteeni Hastings pohdiskeli. 


Hän oli nähnyt, kuinka kaunis nainen meikillä teki itsestään ruman. 

Hän järkyttyi siitä, että silloinhan se on mahdollista myös toisinpäin. Ja missä me silloin olemme? 


Hänelle Poirot vastasi.. - Viisauden äärellä, ystäväni. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti